jäähyväiset

Talvivaatteet pakattu päällimmäiseksi laukkuun.

Lähinnä muistuttavat tuon pienimmän nuken asua :)

Mieluinen lanka keritty kahteen kerään matkakäsityötä varten. 

Valmiina...

vaikuttava vaikuttaja

 

Viimeisenä Pariisipäivänäni kävin Place de Voges:lla olevassa Victor Hugon museossa. Hän on yksi mielikirjailijoitani. Suosikkikirjani on tietysti Kurjat eli Les Misérables. Tässä postauksessa kirjaa edustaa  pieni patsas Cosettesta. 

Museossa oli myös Hugon piirtämiä ja maalaamia kuvia, hänen muokkaamiaan ja läheisille lahjaksi antamiaan esineitä, esimerkkinä tuo peilinkehys. Hän mm. pelasti Notre Damen tuholta, teki poliittisen uran, oli maanpaossa... Hänestä riittäisi kyllä juttua, mutta olkoon tällä kertaa. 

Paljon voi yksi ihminen ehtiä ja vaikuttaa! 

kaikille aisteille

Tässä hieman paikallista kahvila- ja ravintolatyyliä. Tarkkaan blogiani seurannut, voi huomata, että ensimmäinen ovikuva on aikaisemmin kuvaamastani teesalonki & lankakaupasta. Mutta onhan Pariisi muutakin kun kahviloita ja ravintoloita. Lopuksi siis pistäytyminen Monet:n lummelammikoille.

värejä ja erilaisuutta

Täkäläinen luontaistuotekappa/biomyymälä on hieman erilainen, mihin on kotimaassa tottunut. Myymälöitä  on melko tiheässä ja valikoima on erilainen. Viini-ja olutosastokin on melkoinen. 

Muistaakseni tuo keskimmäisen kuvan 'hieman' homeiselta näyttävä kurpitsa oli läheltä katsottuna  ihan syötävän oloinen :) 

ajan kulumisesta

Aika kuluu. On parempi, jos ei liikaa etukäteen suunnittele. Asiat menevät kuitenkin erilailla.  

Mutta, olen  tottunut suunnittelemaan.... 

 Ehkä olen kuitenkin oppinut myös sen, että eri tavalla  toteutunut voi olla ihan hyvä tai jopa parempi, kuin suunniteltu. Tai ainakin ok :) 

kylä suurkaupungissa

Tässä aivan lähellä nykyistä majapaikkaani ja vain muutama askel Pariisin keskustasta löytyy tällainen 'kylä' eli  Butte aux Cailles. 

Kävin yhdistetyssä teesalonki - lankakaupassa kevyellä lounaalla, riitti silmillä katsottavaa...

Niin myös ympäristössä, kaikki oli jotenkin pienimuotoisempaa kuin parin korttelin päässä. 

  

tiistain tunnelmia

Historian havinaa, suurmiehiä ja Charlesin isänmaallinen lepohetki koulun käytävällä.
Hups, C. halusikin ensimmäiseksi esiin...

puistossa

Luxembourgin puistossa oli syksyn tuntua. Hevoskastanjat olivat pudonneet, poimin yhden käteeni, se oli vielä auringon lämmittämä. Hieman kuivuneet lehdet puissa kahisivat puuskittaisessa tuulessa. Suojaisassa paikassa oli lämmintä kuin kesällä. Kuten tavallista siellä oli paljon turisteja, mutta myös paikallisia. Viereisissä tuoleissa istui kaksi, jo hieman iäkkäämpää pariisitarta, keskustelemassa mitä ruokaa laittaisivat ja miten. Tässä kuitenkin kuvia muista kohtaamistani. 

voimia keräämässä

Viikonloppu kuluu lepäämällä  täällä sängynpohjalla. 

Ikkunanäkymä on onneksi perin pariisilainen.Ehkä tänä iltana jaksan jo katsoa 'tuhansin timantein' välkkyvää rautarouvaa. Eilen en jaksanut. 

Ennenkin olen huomannut, että jos elää liian intensiivisesti syystä tai toisesta liian pitkään, niin vastaan tulee tällainen tilanne väistämättä.
Eiköhän tämä tästä...

toinen maailma

Olin kävelemässä reippaasti aamulla kohti koulua, kun jouduin kävelytieni varrelle kohonneen torin ympäröimäksi. Tulin kuin eri maailmaan, kaivoin kameran esiin ja vaivuin tuoksujen, muotojen ja värien valtakuntaan. Torikojujen reunustama tie jatkui ja jatkui.... 

Oli oikein vaikea irrottautua.

Mutta sitten heräsin unimaailmastani ja tihensin askeleitani ja ehdin juuri ja juuri ajoissa.

syysneitoja

Centre Pompidoussa tapasin kaksi kaunista nuorta neitoa. Heihin en ole ennen tutustunutkaan. Ensimmäinen on František Kupkan, toinen Sonja Delaunayn siveltimestä lähtöisin. Mutta olisiko syysflunssa ehtinyt jo sinnekin pujahtamaan. Minuakin vähän paleltaa. Shhhh, levätään hetki...

vanhoja ja uusia tuttavuuksia

Suomalaisen nuoren miehen tapasin lepäämästä kirjakaupan taideosastolla, piti oikein tarkistaa näkyikö tuon paksun kirjan kannessa olevassa maalauksessa signeeraus,

 näkyi: M. Enckell 1914

Ranskalais 'tuttavani' taas katsoi minua hieman surullisena lehtikioskin ikkunassa, hän ilahtuisi varmaankin, jos tietäisi, että otin Suomesta mukaan juuri hänen kirjansa.

Tuo uusin tuttavuuteni on meidän koulumme opettajia. Hänen kanssaan ensiksi juttelinkin käytävällä, ihan ymmärsin!

ensimmäinen päivä

Kirjakaupasta löytyi miltei liian ihania vihkoja, jotka odottavat sanoja kahdella kielellä, 

eväätkin ovat mainiot, joten aloitetaan.

Hississä oli kerroksia vain parillisille luvuille ja pikkuomenat pelasivat jotain tuntematonta peliä matkani varrella - mitähän vielä tulee vastaan!