Tauon takaa

Heipsis kaikki ihanat blogimaailman jäsenet ja vierailijat! 

Täällä ollaan pidetty vähän hiljaiseloa. Alkoi työmaailman humu vetää virtaa pois koneesta vähän turhankin suurilla annoksilla, niin harrastukset jäivät hetkeksi. Nyt yritetään jälleen tormistautua ja lataan parhaillaan akkuja kesäloman merkeissä.

Vaikka käsityörintamalla ei ole mitään kummia tapahtunut, niin kirjoja on kyllä tullut ahmittua. Kesän alussa luin koko Harry Potter sarjan läpi. Se vaan on niin hyvä!

 Tämä tarina vetää hyvin ajatukset pois aikuisten tylsästä arjesta. Arvosanaksi 10+.

Lisäksi ehdin kesän aikana lukea Eve Hietamiehen Tarhapäivän, joka on jatkoa Yösyötölle. Kirja oli hyvin samantaipainen mitä yösyöttökin ja onnistui hyvin tempaisemaan minut lukijana matkaansa. Kirja tosin on hieman liian "hömpähtävä" minun makuuni ja loppu aivan liian lässyn lässyn, mutta arjen pakokeinona tämä toimi loistavasti.

 Tarhapäivä saa arvosanaksi 9-.

*****

Lukemisen lisäksi olen ehtinyt vääntää kakkuja ja vielä vähän kakkuja. Marssimme miehen kanssa avioliiton poluille viime viikolla ja lauantaina juhlittiin railakkaasti. Tehtiin itse kaikki tarjottavat sapuskat ja kyllä niissä hommaa olikin. Kakkuina toimi mustikka-keikautus kakut ja voi että ne olivat hyviä! Valitettavasti kuvia ei ole tarjolla, mutta resepti tulee tässä:

Valmiskakkupohjasta 2 levyä

1 prk flora vispiä

1 prk rahkaa

1 levy valkosuklaata

2 liivatelehteä

mustikoita

Flora vispi vatkataan kuohkeaksi, sekaan laitetaan rahka. Suklaa sulatetaan ja lisätään vaahtoon ja siihen perään vesitilkkaan sulatetut liivatelehdet.

Kelmulla vuoratun kakkuvuoan pohjalle laitetaan ohut kerros mustikoita ja niiden päälle puolet vaahdosta. Tämän jälkeen ladotaan vuokaan yksi kakkupohjan levy hyvin kostutettuna. Sitten jälleen mustikoita kerros, loput vaahdosta ja toinen kakkupohjalevy päälle.

Koko komeus lopuksi jääkaappiin n. 5 tunniksi.

Valmis kakku kumotaan tarjoiluastialle.

Kakuista tuli todella herkullisen näköisiä ja makuisia.

*****

Tällä erää ei muuta, toivottavasti pian on käsitöitä esittelykunnossa. Muutama herkullinen kangaspala on ainakin eksynyt kaappiin ;)

Rahalla saa

Jeah, kylki kipuilee edelleenkin. Ei tietoa missä vika on. Mitään suurempia juttua ei ole tullut sitten asian vuoksi tehtyä, mutta tämän kirjan lukaisin.

Jens Lapiduksen esikoisteos on tiukkaa tekstiä alusta loppuun. Jäin kirjaan samaan tapaan koukkuun mitä aikanaan Larssonin teoksiin. Larssonin tasolle kirja ei yllä, mutta ei se minun mittapuulla kauaksi jää. Kirjahyllyssä odottaa jo Siisti kosto, sen kimppuun siis! 9+

Vettä elefanteille

Sara Gruen on kirjoittanut aivan mahtavan teoksen: Vettä elefanteille.
Vanhainkodissa asuva Jacob Jankowski palaa muistoissaan nuoruus vuosiin, 1930-luvun junasirkukseen. Jacobin tarina kirvoittaa lukijaan silmäkulmiin niin ilon- kuin myös onnenkyyneleitä. Jopa viimeisillä sivuilla lukijalle tarjotaan yllätyskäänne josta ei voi olla pitämättä.
9/10

Pieni potenssipuoti

Kaksi pian 80 vuotiasta vanhaa piikaa.
Uusi komea naapuri.
Mitä siitä seuraa?
- Postimyynti firma

Elämä voi muuttua jännittäväksi vielä kasikymppisenäkin.
Ihanan lämmin kirja. Ei turhaa kiemuraa ja koukeroa.
Tästä tuli hyvä mieli.
9+

Onnen tunti

Ensimmäinen joululahjakirja luettu. Härkösen Onnen tunnin parissa aika meni kuin siivillä. Kirja kertoo vanhemmuudesta, sijaisvanhemmuudesta, äidin omista kasvukivuista. Erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen kirja. Annan tälle teokselle paljon kiitosta sen rehellisyydestä, toki tässäkin oli sellaista lässyn lässyn diipadaapaa, mutta koska kirja on fiktiivinen, se lienee silloin myös sallittua. Härkösen teksti on suoraa ja kaunistelematonta. Kirja kertoo paljon sellaisista tunteista joita varmaan ihan jokainen äiti arjessa kokee.

Kirjalle annan arvosanaksi 9+

Pidä minusta kiinni

Kirjastosta löysin käsiini Heli Krugerin teoksen Pidä minusta kiinni. Kirjan aihe kiinnostaa minua kovasti, joten olin kovin iloinen että tämän teoksen näppeihini sain. Kirja kertoo Jonnasta, joka otetaan huostaan. Jonnan äiti on alkoholisti, eikä osaa pitää lapsestaan huolta. Jonnan tarinan ohella kirja kertoo myös tarinaa Jonnan omahoitajasta Ilkasta ja tämän vastaavista ongelmista.

Tarina on hyvin ajankohtainen ja on todella hienoa että tämä kirja on kirjoitettu. Mutta onko sitten kyse omasta ammatistani ja sen tuomista kokemuksista, kun tämä teos ei minua juuri hetkauttanut? Kirjan yltiöpositiivinen ote oli oikeastaan raivostuttavaa, viimeinen luku vei totaalisesti kirjan pohjalle. Kirjat joissa kerrotaan samalla useamman henkilön tarinaa ovat kiehtovia, mutta Kruger tekee sen tässä mielestäni kömpelösti, pinnallisesti ja poukkoillen.

Teksti on helposti luettavaa ja jaksaa vetää mukanaan alusta loppuun. Arvosanaksi minä annan 7, ihan vain aiheen tärkeyden vuoksi.

Elävien kirjoihin

Jokunen aika sitten luin Marko Kilven esikoisteoksen, joka ei minua saanut ihan vakuuttuneeksi poliisinakin tunnetun miehen kirjoitustaidoista. Nyt kirjastossa iskin silmäni miehen uusimpaan teokseen Elävien kirjoihin. Hieman epäröiden kirjaan tartuin ja lainauspisteelle kuljetin, mutta nyt olen tyytyväinen että näin tein.

Aiheena kirjassa olivat huumeet, bisnes niiden ympärillä ja kuinka vaikea niistä kuvioista on irtaantua. Vaikka tarina oli fiktiivinen, voisin hyvin kuvitella jonkun todellakin elävän samanlaista arkea tänä maanantaisenakin päivänä.

Kilpi on kehittynyt kirjoittajana. Ei enää turhan pitkiä ja tarkkoja kuvauksia juonen kannalta epäolennaisista asiosta (toki niitäkin oli, mutta ei lähellekään siinä määrin kuin edellisessä teoksessa), tarina oli yhtenäinen, juonen käänteitä oli vähemmän ja ne eivät iskeneet niin kovasti näpeille mitä ensimmäisessä kirjassa, eli lisäsivät kummasti tarinan uskottavuutta.

Sen enempiä kirjasta paljastamatta, arvosanaksi napsahtaa 9 ja puolikas tähän päälle ihan vain jo siksi, että kirjailija on tehnyt suuren harppauksen parempaan lyhyessä ajassa. Suosittelen lukemaan!

Yksinäisten, valvottujen öitteni pelastus

Monta vuotta olen öisin valvonut tekemättä yhtään mitään. Nyt tuli mitta täyteen ja päätin käyttää yksinään kukutut tunnit hyödyksi. Päätin kokeilla lukemista, jos siinä samalla vaikka vahingossa nukahtaisikin. Kirjaksi valitsin Eve Hietamiehen Yösyöttö. Uni ei tämän kirjan avulla tullut, niin hyvin se tempaisi minut mukaansa. Aivan mahtavan rehellistä tekstiä vauvan kanssa elämisestä, jokainen luku tuntui niin tutulta että oikeen itketti ja nauratti. Suosittelen tätä kaikille niille, jotka eivät ole vielä päättäneet haluavatko lapsia ;) Arvosanaksi kerrankin täysi 10.

Maaliskuu

Kuu lähenee loppuaan ja kevät jo kovasti kolistelee ovien takana. Jonkinsortin nuutumista on tällä suunnalla ollu havaittavissa, joten kovinkaan kummoisia ei ole tullut tehtyä eikä siis blogiakaan päiviteltyä.

Eilen kuitenkin alkoi ompelukoneet vetää minua puoleensa ja hurauttelin miehelleni kännykkäpussin, kun yksi tuli valmiiksi oli jo seuraava paininjalan alla ja sen jälkeen kolmas ja tänään homma jatkui... Kankaana näissä Pul ja pussin suulla tarranauhaa, näissä pusseissa ei kännykkä joudu hikoilulle alttiiksi taskussa pyöriessä lenkkipoluilla, säästää siis mukavasti puhelinta.



Luku-urakan alla oli kotvasen aikaa sitten Marko Kilven Kadotetut.



Kirjan alku junnasi paikallaan ja tuntui muutenkin raskaalta luettavalta. Vähä vähältä vauhtia tuli lisää ja juonenkäänteitä oli kirjassa riittävästi, ei todellakaan mitenkään ennalta-arvattavaa, mitä inhoan syvästi. Arvosanaksi 7 1/2.

Elokuvia on koneessa pyörinyt kiitettävästi, suurena miinuksena vain se, että minulla on edelleen tapana nukahtaa kesken näytöksen. Prinsessa kuvan sain kuitenkin katsottua alusta loppuun.


Mitäs tästä voisi sanoa... ei mitenkään erityinen juoni, mutta sitä perus suomalaista maailmankuvaa josta minä tykkään. Elokuvan loppu oli pienoinen pettymys, mutta muutoin ihan kelpo katseltava, 8+.

9

Maaninkavaara on kirja jossa juoksu rullaa ja suomalainen sisu vaihtuu hulluudeksi. Kirja kaikille niille, jotka tietävät mitä on urheilla veren ja paskan maku suussa ja silti siitä saa jotain mielihyvääkin. Nasevaa lukemista vakavasta aiheesta, huumorilla sävytettynä. Kouluarvosanaksi 9.



Mutta mitäpä sanoo Havukka-ahon ajattelija? Sanoo se paljonkin. Elokuva oli juuri sitä perus suomalaista kuvaa, josta meikäläinen tykkää. Ei mitään turhia kikkailuja ja juonenkäänteitä. Myös tälle arvosanaksi 9. Kannattaa katsoa!

Kirjapläjäys

Jostain iski kauhea vimma lukea, joten sitä täällä ollaan viimeviikkoina harrastettu ihan urakalla. Pitkään on lukulistalla ollut Oksasen PUHDISTUS ja viimein se päätyikin meikäläisen näppeihin. Ihan kelpo kirja, mutta en minä tässä nyt mitään kohuainesta nähnyt, ehkäpä minä en sit kirjallisuudesta tiedä mitään ;) (niinku en tiedäkään, kirjat on miule joko hyviä, vähemmän hyviä tai huonoja). Lukisinko kirjan uudestaan? En.

Sitten eksyin kirjastossa hyllylle jossa oli entisten rikollisten tarinoita ja kuinka he ovat taistelleet tiensä paremmalle puolelle (ts. tulleet uskoon). Kure- yksinäinen susi (tuttu myös kakola sarjan mentorina), KK-kuolemankauppias, KK-äärirajoilla ja Tästä poikki. Oli ihan valaisevaa päästä kurkistamaan viinan ja huumeiden höyryiseen maailmaan. Kovilla ovat olleet näiden hemmojen perheet, poliisit, hoitohenkilökunta, rikoksen uhrit jne, mutta onneksi noistakin kuvioista voi päästä eroon kun vain oikeat keinot löytyy. Nämä ei mitään huippukirjallisuutta ole, mutta erittäin mielenkiintoisia ja luettavia kaikki!

Vuorovetten prinssi ja Avatar

Viimeisin leffa jonka kotisoffalta käsin katselin oli Avatar. Huikaisevan hienot lavasteet, rahaa on tähän elokuvaan käytetty ja se näytti todella hienolta, harmi kun en 3d versiota päässyt näkemään. Mutta se jutun juoni, ihan bläääääh. Hieno tarina, mutta surkeasti kerrottu, niin ennalta-arvattavaa, niin tylsää. Eipä tästä sitten juuri mitään muuta sanottavaa olekaan. Arvosanaksi 7½.

Vuorovetten prinssi, kirja johon en olisi tarttunut, ellei työkaveri olisi sitä minulle tyrkännyt matkaan. Paksu kirja, jossa pitkiä liirumlaarum pätkiä, mutta se tarina, se oli oikeastikin hyvä! Niin karmivaa ja hämyistä, että pakko oli jatkaa lukemista. Välillä kirjassa ammuttiin yli ja pahasti, mutta sekään ei loppupelissä häirinnyt. Jännitystä riitti aina viimeiseen lukuun asti, mutta loppuratkaisu itsessään ei ollut kovinkaan jännittävä, ehkä tämä kirja olis ollut parempi tiivistää parisataa sivua pienemmäksi. Mene ja tiedä, minä kuiteskin tykkäsin. Arvosanaksi 8+.

Kirjakatsaus

Ihan vaan oman muistini virkistykseksi ajattelin listata kirjat joita on tullut kesän aikana luettua.

Stephen King: Talismaani
Torey Hayden: Sähkökissa
Torey Hayden: Toisten lapset
Torey Hayden: Hiljaisuuden lapset
Janne Viljamaa: Mitä minä teen tämän lapsen kanssa

Kun rakkaus ei riitä

Jenny Lexhed on kirjoittanut kirjan, joka tempaisi minut mukaansa ensimmäisistä sanoista saakka. Kirja kertoo, mitä elämä voi olla erityislapsen kanssa ja kuinka lapsiperheen arki muotoutuu sen mukaan. Jotain jäin kaipaamaan tähän. Kirja eteni ehkä liian rivakkaan ja välillä taas pysähtyi mitä kummallisimpiin kohtiin. Silti, hieno kirja maallikoille autismista ja sen vaikutuksesta perheeseen. 8+

Jännitystä elämään

Vaikka sitten kirjaa lukemalla!


Nää Stieg Larssonin kirjat ovat kyllä aivan mahtavia! Jännitystä ja juonenkäänteitä riittää alusta loppuun. Ainoa pitkä miinus tulee siitä, että viimeinen juonenkäänne tässä kirjassa oli suuri pettymys. Jos kirjassa tapahtuu jotain radikaalia, niin miksi ihmeessä se seuraavassa kappaleessa kuitenkin kumotaan? Toisaalta aiheutti kyllä minulle ylimääräistä sydämen tykytystä, murhetta ja helpotusta. Mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen teos!

Ruumiita

Kuin kuuta nousevaa olen odottanut että saan aukaista tämän kirjan.. Viimein tuo hetki koitti ja elämys oli pienimuotoinen pettymys. Pliisua, aivan liian pliisua. Se entinen jännitys ja hohto on tyystin tipotiessään. No jospas se uusin versio olisi parempi, toivoo hän. 7+.

Pitkästä aikaa

Hiljaista on tässä blogissa ollut, unohlaan se ei ole vaipunut, kiire vain tuppaa olemaan. Viimeaikoina ei ole juuri käsitöitä ehtinyt tekemään, ja ne mitä olen tehnyt on jo täällä nähty, eli vaippoja vaippoja, alkaa koko vaipat jo tursuta korvista. Uusia ideoita sen sijaan löytyy, jotta niitä aletaan toteuttamaan heti kun vain saa aikaiseksi.

Viimeaikoina on kuitenkin tullut luettua kohtuullisesti, kun ei enää tarvitse väkipakolla koulukirjoja lukea, voi keskittyä johonki paljon parempaan.



Juha Vuorisen uusin ei tyylillään enää jaksa hetkauttaa, sitä samaa, alkuun se ei enää edes naurata. Mutta kun jatkaa lukemista, alkaa ne hymykuopatkin naamatauluun piirtyä, pakkohan tälle on nauraa. Jotain uutta kuitenkin toivoisin seuraavaan kirjaan.

Jacobsin Pieni lankakauppa menee osastoon: naisten hömppää. Luettavaa tekstiä, ehkä hieman yllättäviäkin juonen käänteitä, ei sitä perinteistä häpiendingiä mistä roppakaupalla lisä pisteitä. Suosittelen :).

Marraskuu

Lunta tulvillaan...

Kirjoja on tullut myös luettua.

Robert Jordan: Ajanpyörän 9. osa Kultasilmä
Randin ja kumppaneiden seikkalut jaksavat edelleen kiinnostaa. Kirjat tulee hotkittua turhankin nopeasti. Tämä osa oli ehkä paras tähän astisista, toimintaa alusta loppuun.
9+

Sinikka Nopola: Se on myöhästä ny
Sinikka Nopola: Ei tehrä tästä ny numeroo
Ensimmäistä kertaa luin Nopolan kirjoja. Ennakkoon en tiennyt mitään kirjoittajan tyylistä ja se yllättikin minut, positiivisesti. Kovin tutun kuuloista arkea :).
9+

Toinen aika, toinen elämä

Mielenkiintoinen kirja, alusta loppuun. Välillä kyllä tylsistytti. Tässä oli myös tyypillinen loppu, jota ei enää loppuratkaisun jälkeen olisi millään jaksanut lukea. Arvosanaksi 7+.

Piiiiiiitkästä aikaa

Kiirettä on pukannut välillä oikeen urakalla... Ompelukone on surissut ja kursinut kokoon määrittelemättömän läjän vaippoja :), muuta ei oikeastaan ole tullut tehtyä. Joulupukin apulaiset ovat jo alkaneet hommiin, ideoita on vaikka muille jakaa.

Kirjoja olen lueskellut, en edes muista mitä kaikkea...

TOREY HAYDEN: HÄKKIPOIKA
oli lukemisen arvoinen. Ei iskenyt niin kovasti mitä esim. tiikerinlapsi, mutta hyvää antia tämäkin oli, ehkä hieman pitkäveteinen. Joskus haluaisin lukea, mitä näille lapsille kuuluu tänä päivänä, tuntuu että suurinosa tarinasta jää kertomatta kun keskitytään vain siihen paranemisprosessiin.. mutta toisaalta, jos ei kirjailija itsekään tiedä niin... Arvosanaksi 8,5.

ROBERT JORDAN: AJAN PYÖRÄ, CALLANDOR
Edellisestä fantasiapläjäyksestä on jo kotvanen, joten tämä kirja tuli ahmittua hirveetä tahtia. Oikeastaan tähän astisista lukemistani Ajan pyörä osista paras. Jännitys tiivistyy, mitä tapahtuu seuraavaksi. Arvosanaksi 9.

MARIAN KEYES: NAURA, CLAIRE, NAURA
Hömppäsarjaa tämä. Hömppänälkään varsin mainio valinta. Tuttua Keyesiä alusta loppuun. Melkoisen ennaltaarvattava onnellisine loppuineen. Mutta kevyeksi luettavaksihan tämä oli tarkoitettukin. Arvosanaksi 8.