Ruskareissu Lappiin

 Tänä vuonna pääsimme taas ruskaretkelle Lappiin. Ajoimme toissa viikon perjantaina
Sevettijärvelle Semekurtan poroerottelupaikalle, joka on ilmeisen suosittu lähtöpaikka
Vätsärin pohjoispuolen erämaajärville. Olimme perillä yhden aikaan yöllä, joten nukuimme
yön autossa ja lähdimme aamupäivällä matkaan. Alunperin oli tarkoitus olla maastossa kaksi
yötä, mutta koska maanantain varhaisesta aamusta alkaen oli luvassa koko päivän jatkuvaa
sadetta, lyhensimme vaellusta. Lopulta olimme maastossa n. 40 tuntia ja kävelimme n. 20 km.

Meidän oli tarkoitus mennä mönkijäuraa pitkin suoraan Sollomusjärven autiotuvalle tekemään ruokaa,
 mutta lähdimmekin toista polkua ja tulimme Sollomuslompolon rantaan. Siinä nuotiolla ollessamme
tapasimme kaksi melontavaellusseuruetta, toiset olivat lähdössä, toiset tulossa. 

Alueella ei ole merkittyjä polkuja, mutta porojen tekemiä polkuja meni todella paljon. Se helpotti
kulkemista monin paikoin hankalakulkuisessa maastossa. Karttaa ja kompassiakin pääsimme
käyttämään moneen kertaan. Sollomusjärvelle jatkoimme metsän läpi suunnistaen ja vähän ennen
Sollomusjäven ja Kurttejärven välissä sijaitsevaa autiotupaa tulimme mönkijäuralle.
Melontaporukka oli ehtinyt jo käydä mökillä toteamassa vieraskirjasta että kolme päivää aikaisemmin
 oli joku haettu helikopterilla vatsataudin takia. Päätimme varmuuden vuoksi jättää mökillä käynnin
 väliin, kun emme kuitenkaan aikoneet siellä nukkua. Suunnitelmissa oli kiertää Kurttejärvi ja sen
 rannasta löysimme hyvän leiriytymispaikan. Aamulla teltasta herätessä oli ihan maaginen tunnelma.
 Maa oli kuurassa ja järven pintaa peitti upea usva. Oli niin kaunista että melkein itketti!

Sää oli lauantaina ja sunnuntaina ihan täydellinen, ja pulahdettiinkin vaikka vesi oli jääkylmää.
Aamupala ja lounaskin tehtiin leirissä ja vasta iltapäivän puolella lähdimme jatkamaan matkaa.
Suunnistimme pikkuhiljaa Pätsikotajärven rantaan. Alunperin tarkoitus oli kiertää sekin järvi ja
olla sen rannalla toinen yö. Mutta koska päätimmekin lähteä sateen alta pois, ylitimme Kurttejärven
ja Pätsikotajärven välisen puron ja lähdimme rantaa pitkin kohti järven toista päätä. Ylityksiä tuli
matkan varrella vastaan jonkin verran, mutta kaikki olivat sellaisia että pääsi kiviä pitkin kuivin
jaloin yli. Toki kantamusten kanssa vähän jännitti, mutta kastumatta selvittiin.

Iltapimeällä istuimme vielä viimeisillä tervastulilla ja teimme ruokaa ennen reilun neljän tunnin
patikointia autolle. Jos olisimme tienneet kuinka haastavaa maasto on sillä mönkijäuralla,
emme välttämättä olisi otsalamppujen valossa lähteneet sitä kulkemaan :D
Todella kivikkoista ja paljon ylityksiä, välillä oli hankala kivikon keskellä erottaa, mihin reitti
jatkuu. Se oli merkattu maalilla myös puihin, mutta niitä merkkejä oli aika harvassa.
Mutta niin vain lopulta, kolmelta yöllä selvittiin autolle ja juuri kun päästiin makuupusseihin,
alkoi sataa ja satoikin käytännössä seuraavat 15 tuntia. Vähän harmitti että vaellus jäi aiottua
 lyhyemmäksi, mutta se ei harmittanut kuitenkaan että tulimme sateen alta pois.

Seuraavana päivänä kropassa tuntui, joten sadepäivä oli oikein sopiva lepoon. Ajoimme ensin
aamukahville Sevettijärvelle, Sevetin baariin. Siinä lähistöllä pyörähdimme Kolttien
perinnetalon pihapiirissä, mutta itse museo olisi ollut auki vasta seuraavana päivänä.
Ihailimme ajellessa maisemia autosta ja pysahtelimme rantapaikoissa.
Ja pikainen vierailu Saamelaismuseo Siidaan mahtui päivään myös ennen sulkemista. Siellä täytyy
 käydä joskus uudelleen ajan kanssa. Maanantaina haimme valmista ruokaa ja illalla teimme sopivan
verryttelykävelyn lähellä Inarin keskustaa olevalle Jäniskoskelle. Siihen mennessä sadekin oli
 lakannut. Kosken rantaan menee helppokulkuiset, esteettömät reitit ja kosken yli on tehty riippusilta.
Joen toisella puolella oli hieno laavu, puucee ja puuliiteri.

Seuraavana aamuna ajelimme Saariselälle aamukahville ja kävimme myös Kaunispään huipulla autolla.
Ennen kotimatkaa kävimme kävelemällä huiputtamassa Kiilopään, jonne johtaa 2,5 kilometrin 
mittainen polku. Paikka on eritisesti ruska-aikaan ilmeisen suositu kun palatessamme puolen
päivän aikaan autolle, oli parkkipaikka täyttynyt lähes ääriään myöten. Se oli hassua, että
vaikka kuljimme niin paljon porojen polkuja pitkin, näimme poroja vasta paluumatkalla autosta.
Ainoastaan yhden pienen poron pääsin kuvaamaan kun sattui sopiva paikka pysähtyä.

Jospa ensi vuonna taas päästään katsomaan Lapin ruskaa ja toivon mukaan silloin teemme
myös useamman yön vaelluksen. Mehän emme ole erityisen kokeneita vaeltajia, vaikka
erätaidot on hallussa. Mutta tämän jälkeen uskallamme lähteä kyllä ihan helposti esimerkiksi
kolmen yön reissulle. Omat rinkat täytyy vuoden aikana hankkia. Nyt lainasimme pojalta
rinkan ja toisena oli iso reppu. Niitä vaihtelimme matkan varrella jonkin verran.
Pieneen tilaan menevät ilmatäytteiset patjat toisivat myös nukkumismukavuutta.
Meidän ilmatäytteiset patjat ovat niin isot että talvisilla yöretkillä ne ovat kulkeneet
helposti pulkissa mukana, mutta ei niitä kantamalla voi kuljettaa
Nyt meillä oli vain ne perinteiset vihreät alustat, joilla aina lapsena ja nuorena nukuttiin.
Mutta silloin kyllä nukuttiin niillä paremmin kuin nyt aikuisena :D

~Hannele~

Ensimmäinen talvireissu retkeilyautolla

Hiihtolomalla teimme ensimmäisen talvireissun syksyllä ostamallamme retkeilyautolla. Vähän etukäteen jännitti miten talvimatkailu sujuu ja jännitystä lisäsi se, että juuri reissumme ajalle lupasi säätiedotus kovia yöpakkasia. Mutta kaikki meni hyvin, mainiosti tarettiin nukkua ja auto lähti aina käyntiin. Keskimmäinen yö kolmesta oltiin sähköissä, jolloin saivat akutkin latautua kunnolla.

Ensimmäisenä iltana ajoimme Iso-Syötteelle  ja kävimme ihailemassa täysikuun valaisemaa maisemaa huipulta. Yöksi ajoimme luontokeskuksen parkkipaikalle. Aamulla kävin hakemassa luontokeskuksesta meille tuoreet, vielä lämpimät munkit ja alueen retkeilyreittien esitteitä. Valitsimme päivän retkikohteeksi Teerivaaran kierroksen, joka lähti juuri siitä samaiselta parkkipaikalta. (Jäi tosiaan retkeilyt koko reissulla vähemmälle kuin oli alunperin tarkoitus, koska aamuisin pakkanen oli niin kireää) Reitti oli merkitty lumikenkäreitiksi, mutta sitä oli niin kovasti kuljettu että helpompi ja nopeampi oli kiertää ihan kengillä. Illan päälle ajelimme Ranuan kautta Rovaniemelle ja piipahdimme Joulupukin pajakylän alueella. Pajakylää vastapäätä oli Bestpark-alue ja koska yölle lupasi lähemmäs 30 astetta pakkasta, päätimme laittaa 25€ siihen, että saimme käyttää sähköä, saunaa, suihkua ja wc:tä. Ei ollut sauna kovinkaan iso, mutta olipa vain mukava istua saunan lauteilla kun ulkona pakkanen paukkui. 

Seuraavana päivänä ajelimme Rovaniemeltä kohti Pelloa. Matkalla etsin Retkipaikka-sivustolta sopivaa pientä retkikohdetta ja huomasin, että ihan tien varresta lähtee Eeron polku joka on hiihtäjä Eero Mäntyrannan elämänvaiheista kertova luontopolku Pallistajavaarassa. Vaaran laelle kulki helposti kengillä mentävä polku, joka oli aika kovaa nousua mutta perillä maisemat palkitsivat! Ylhäällä oli laavu, puuliiteri ja huussi sekä jo käytöstä poistettu näkötorni. Reitti olisi kulkenut toista kautta takaisin, mutta siinä oli ollut liikennettä sen verran vähän että lumikengät olisivat olleet tarpeen. Päätimme siis palata evästauon jälkeen samaa reittiä takaisin. Meillä oli kyllä mukana kahdet lumikengät, liukulumikengät ja eräsukset mutta tosiaan pakkasista johtuen niitä ei tullut ollenkaan käytettyä kun retkikohteiksikin valikoituivat suositut, valmiiksi hyvin poljetut reitit. Pellon kautta ajelimme yöksi Aavasaksalle.

Seuraavana aamuna kävimme ihailemassa Aavasaksan maisemia näkötornista ja näköalapaikoilta. Keisarinmajan ovet olivat näin talvella kiinni. Aavasaksa on eteläisin paikka, jossa näkee juhannuksen aikaan keskiyön auringon ja se olisikin joskus kiva käydä kokemassa. Aavasaksalta ajoimme sillan yli Ruotsin puolelle ja menimme sieltä kautta Haaparantaan tuliaisostoksille. Matkalla kotiin ehdimme vielä juuri ennen auringonlaskua piipahtaa Iin Wanhassa Haminassa. Se myös on paikka, jossa pitäisi käydä kesäaikaan, mm. kävelemässä alueella kiertävä Ruustinnan polku.

Illaksi kotiin ajellessa totesimme, että kyllä menee reissussa kolme vuorokautta nopeasti! Ei melkein malta odottaa, että taas päästään retkeilemään :)

Kivaa viikonloppua ja alkavaa huhtikuuta!

~Hannele~

Retkiruokaa, köyhät ritarit

Yksi parhaista lapsuudesta asti kulkeneista herkuista ovat köyhät ritarit. Lapsena päälle ripoteltiin useimmiten vain sokeria mutta jos herkuteltiin oikein kunnolla kermavaahdon ja hillon kanssa, meillä puhuttiinkin rikkaista ritareista. Olikohan muilla samoin? Köyhät ritarit ovat myös oivallinen retkiherkku ja viikonloppuna kävinkin laavulla paistamassa niitä ja kuvaamassa videon. Olen nyt mielenkiinnosta kokeillut tehdä videoita asmr-tyyppisesti eli tekemisen äänet kuuluvat musiikin ohella. Samalla kun video on informatiivinen, se ehkä myöskin rentouttaa :)

~Hannele~

Kuurankukkia

Löysin luonnoksista marraskuisen retken kuvia, joiden julkaisu on silloin jäänyt joulukalenterin jalkoihin. Päätin julkaista tähän väliin vaikka kuvien säätila ei ihan ajankohtainen olekaan. Loka-marraskuussa luonto olikin ihan uskomattoman kaunis todella pitkään. Silloin ei ollut lunta. mutta puissa oli välillä todella paksukin huurrekerros. Nyt on lunta, mutta tuuli on taas tyhjentänyt puiden oksat. Retkeily on ollut ihan liian pitkään tauolla, ja ajattelin että voitaisiin huomiselle suunnitella vähän ulkoilua. Viime talvena hankitut lumikengät ja liukulumikengät olisi myös jo korkea aika ottaa tällekin talvelle käyttöön!

Rentoa lauantai-iltaa!

~Hannele~