Piti ottaa kuva Mollyn hihoista, mutta tästä tulikin oikea muotikuvaussessio, vähän tämmöinen vanhanaikainen. Ei ole kulmia ja tylyä otetta näissä poseerauksissa. :o)
I wanted to take a picture of Molly's sleeves, but it turned out a kind of fashion shoot, a bit old-fashioned one. No angled poses and sharp looks here. :o)
Alkaa olla päivälläkin niin hämärää, ettei tule minun tekniikalla skarppia jälkeä, mutta ei se haittaa.
It's getting dark in the daytime too, so the photos get a bit blurred too, but I don't mind.
Tämmöinen kakkos-Aavakin on, siirtyi minulle oikean Aavan leikeistä ja tälle nukelle tuli Aavan nykyinen tukka entisen pitkän mustan leiskan sijaan.
I have a second Aava doll too and she got the look Aava is having at the moment. The doll had a long, black hair before this when Aava was playing with her.
No niin, nyt on arvonnan aika. Tässä ensin pari tarjoiluehdotusta virkkaamalleni peitonpoikaselle. Ok, time for the draw. Here are a couple of serving suggestions for the baby blanket I crocheted.
Vauva mahtuu aika hyvin köllimään peiton päälle. You can fit a baby quite well on the blanket.
Ja nyt.... tattaraa... voittaja on.... Marjatta, Marjatan talosta, onneksi olkoon!!!!
and the winner is.... Marjatta, congratulations!!!
Vielä loppuun karkiksi pitkäjalkainen otus, Elmo, jota hoidin viime viikolla.
Here's Elmo, whom I took care of last week. He has long legs, don't you think.
Teimme tyttären kanssa ystävänpäivän kunniaksi tämmöisiä ystävyysnauhoja ihan oikeassa koossa. Pääsin verestämään muistoja, kun minulla oli teininä noita leveälti rannetta ja kyynärvartta koristamassa. Piti koittaa samaa pienes koos, ja tämmöinen tuli. Silkkilangat ovat tähänkin aivan täydellisiä. Seuraavaan teen jo vähän kuviotakin... ;o)
We made friendship bracelets with my daughter in real size (in Finland Valentine's is turned into friend's day, so less romantic and more about appreciating your friends). I had lots of these as a teenager so it was very very nostalgic. Wanted to make one in small size too and found that the silk threads are fantastic for this too. The next one will have a pattern too... ;o)
Arvontapeitto on tässä vaiheessa (vähän vaalentaa värejä siirto ruudulle) ja välityöhän pitää aina olla, eli neulontaharjoituksia aika paljon paksummalla vanhalla silkkilangalla. Ajattelin käyttää tuota laatua mattokirjontaan.
The give-away afghan is like this now (the colours are a bit more deep in real life) and I seem to always need to make many things at once. Now it's knitting practices with a much thicker vintage silk thread. I'm thinking of using that thread to embroider rugs too.
Noita edellisen postauksen lautasia olen vähän yritellytkin tehdä. Tuon lautasen muoto ei vaan ole paras mahdollinen. Ympärillä oleva sekamelska on palkintopeiton alku. Nyt houkuttelivat tuollaiset pehmoisemmat värit, joista teen sellaista sylipeittoa, siis vähän pienempää kokoa. Ajattelin ympäröidä nämä vielä sellaisella luonnonvalkoisella, jotta peitto sopisi aika monenlaiseen ympäristöön. Nyt tuntuvat kovasti olevan huudossa sellaiset luonnon- (tai muilla) väreillä maustetut valkeat sisustukset nukkekodeissakin. Juu ja peiton ruudut tulevat vinosti. Tykkään sahalaidasta peiton reunassa.
I've tried a bit of painting (about the plates and such in the previous post) recently, but I don't like the shape of the unglazed plates I have. The mess around the plate is the beginning of a lap afghan I'm making for the give-away winner. I was drawn to the softer colours this time. I'm thinking of a cream border around each square and making the afghan in diagonal to get a zig-zag edge. I think this could be added to many kinds of environments. Now it seems to be rather fashionable to decorate with lots of white and just a taste of colour.
Teehuoneen rouva haaveilee jonkinlaisesta shaalista tai viltistä, joka muodostuisi tämmöisistä kukista. Minun kuvaustaitojeni rajat alkavat tulla vastaan, kun käsivaralla pikkupokkarilla ei tahdo saada tarkkaa kuvaa yksittäisestä kukasta. Ehkä vielä valkoinen kehys joka kukan ympärille...
The teahouse lady dreams of a shawl or an afghan made with these little flowers. Sorry, I cannot seem to take a sharp photo of the piece. Maybe with white around each flower.
Kiitos ihanista vastauksista, niitä on tosi kiva lukea. Saa laittaa lisääkin! Siis voit osallistua monellakin haaveella, jos haluat. Thank you for your replies, I really enjoy reading them. If you want to tell more about your mini-wishes and dreams and ideas, please do.
Yksi ajatus, joka ei kyllä varmaan tule toteutumaan, on löytää ihan oikea pikkuruinen lohikäärme. One idea I really really like is finding a tiny real dragon. Haluaisin joskus tehdä miniatyyripuutarhan ihan oikeista kasveista ja rakentaa sinne pienen mökin tai vajan myös. I'd love to make a miniature garden with real plants and build a small cottage or shed there.
Totuttelen hiljalleen kättäni 0,4 mm (16) virkkuukoukkuun entisen suosikin, 0,6 mm sijaan. Muutos on aika pieni, mutta kyllä se tuntuu. Tämä minun suosikkilankani toimii ehkä vähän paremmin pienellä koukulla. Tai niin, nyt ihan viime päivät olen vaan keräillyt kuvia Pinterestissä... hulluudella ei tunnu olevan rajoja.
I'm letting my hand practise with 0,4 mm (number 16) crochet hook. The previous favourite has been number 14. It's not a big change, but I can feel it. The vintage silk thread works better with the smaller hook. Well, the last couple of days I've been pinning like there's no tomorrow. Pinterest is addictive, but there's been moments I've really doubted my sanity, collecting pictures in a frenzy-like state...
Mutta tämän postauksen pääasia on se, että kävijälaskuri on ylittänyt 100 000 vierailun rajan, mikä tuntuu aika isolta määrältä. Tämä on kuitenkin vain tämmöinen omaksi iloksi ja muistiin kirjoittamiseksi ja kuvaamiseksi pidetty blogi. Kiitos kaikille kävijöille! Arvonnan palkintoa en osaa vielä sanoa. Jos virkkaan, palkinnon valmistumisessa voi mennä aika kauan, joten kärsivällisyyttä. Jos haluat osallistua juhlintaan, kerro minulle kommentissa minkä haluaisit tehdä, ostaa, saada, nähdä, löytää tai vaikka kasvattaa minikoossa? Asia voi olla suuri, pieni, yksinkertainen, monimutkainen, mahdoton, jo olemassaoleva tai aivan mitä vain. Se voi olla pitkäaikainen ajatus tai hetken mielijohde. Kerron omista haaveistani jossain myöhemmässä postauksessa.
But now to the main issue. I've had over 100 000 visits in a bit over three years and I think it is quite a lot, considering that this blog is mainly just kept to keep photos and some writing to my own pleasure. Thank you so much for dropping by! Hope you've enjoyed your visit. I don't know yet what I'll give away, but it's going to be something I make. If it's crocheting, it may take a while to finish, so patience, please ;o). To take part, please comment on this post and tell me what would you like to make, buy, get, find, see or maybe even grow in miniature? It can be big or small, simple or complex, impossible or something there is already, anything. It may also be something you've wanted forever or just something that comes to mind. I'll tell you about my thoughts later on.
Meidän talon pihalla odotellaan parempia ajokelejä...
Nyt äänestämään! Voi että jännittääkin. Pitkästä aikaa oikein kovasti toivon ehdokkaani voittoa. Voisin olla aika ylpeä Suomesta, jos minun suosikkini voittaa. Voi Pekka! Lykkyä pyttyyn!
Now it's time to go vote! My guy got to the second round and today is the day. We'll have a new president and I really, really want my guy to win. I would be so proud of Finland. Funny to feel this way about politics. Go Pekka!
Juu, kuusikymmentä palasta tällä hetkellä, mutta pituutta tarvitaan vielä ainakin hihoihin ja ehkä muutenkin. Lisäksi pitää pähkäillä kiinnitys tuohon. Todennäköisesti lisään nappilistan, mutta en kaulusta. Taustalla kohoaa hallitsemattomasti kasvava kokoelma lankoja. Noihin väreihin voi uppoutua. Lankarullia voi valita sieltä ja asetella vieretysten ja pähkäillä väriyhdistelmiä. Suunnittelen telinettä noille työpöydän päälle. Haluan pitää ne näkyvillä. Tukevat mielenterveyttä tämmöiset värit. Ymmärrän kauhean hyvin kaikkia lankarohmuja, jotka varastoivat ihan varkain, melkein huomaamattaan keriä ja vyyhtejä kolmen elämän neulontojen tarpeiksi. Onneksi nämä jalokivet ovat aika pikkuisia.
There's 60 pieces at the moment, but the sleeves need more length and perhaps the front and back too. I need to figure out the fastening too. Maybe buttons crocheted to the front, but without a collar. You can see my rapidly growing collection of thread on the back. I can really sink into the colours. It's a pleasure to pick spools and gather them together and study the colour combinations. I'm planning a rack for these just above my desk to keep them on view. Good for one's mental health, the colours. I can very well understand people hoarding enough wool to knit with for three lifes. I'm glad these jewels are small.
Hame valmistui juuri, muut vaatteet olen tehnyt aiemmin. Tekeillä on myös neuletakki isoäidin neliöistä. 44 neliötä takissa, mutta ainakin 28 vielä puuttuu. Kuvassa joitakin jouluvaihtoyllätyksiä (kiitos!) ryhmänä Fauniuksen katolla aika syksyisissä tunnelmissa. Keräilin viime syksynä pikkuruisia oikeita lehtiä tuonne levälleen ja siellä ne ovat edelleen. Kävijälaskurissa alkavat paukkua huimat huimat luvut, jo yli 99 000. Täytynee juhlistaa jotenkin. Mietintään.
I just finished the skirt. I'm making a gardigan out of granny squares, 44 done and at least 28 to go. The things grouped here at Faunius roof are mainly from the Christmas swaps, thank you very much. It feels like Autumn there with the real tiny leafs I scattered there months ago... still there. I need to figure out a way to celebrate soon as at the moment there are over 99 000 hits at the visitor counter. Hmmmm... we'll see.
Tuon pikkuisen topin kanssa voi kesälläkin kaivata vähän lämmikettä, joten virkkasin Marialle kolmiomaisen huivin. Nuo langat ovat ihania, tämmöinen tukevalla mallillakin virkattu huivi laskeutuu tosi kauniisti, vaikka se ei ehkä kuvasta niin näykään.
The skimpy top is not enough on its own, so I made a triangular shawl for Maria. It's slow, but so pleasurable to work with this thread. I also like very much how it drapes, even with a bit of a bulky pattern as this.
Taidan kaivata kesää. Teki mieli laittaa kukkia esille tänne blogiinkin, joten vaihdoin pohjakuvaa. Vielä kun saisin tuon bannerin kuvattua uusiksi. Taitaa vaivata joulun jälkeinen laiskuus. Tykkään laukusta kyllä ihan hurjan paljon, mininä ja isona. Annoin muuten nukelle oman nimenkin, yhdistämällä toisen nimeni ja äitini tyttönimen hänestä tuli Maria Kaivos. Aika kivaa kun nyt hänellä on oma persoonansa.
I think I miss Summer. I wanted to see flowers so I changed the blog background. Should change the banner photo too. Hmm, sort of post-christmas laziness going on here. I like the bag so much, both me and mini-me. Oh and I gave her a separate name, my second name combined with my mother's maiden-name and so she is Maria Kaivos. Nice for her to have a personality of her own now.
Olen virkannut jonkin verran. Huomasin, että pyöröliivin voi pukea myös toisin päin tämmöiseksi kesätopiksi. Pyöröliivin tein myös ihan oikealle tyttärelle oikeiden ihmisten kokoon. Voin kertoa, että tuntui melko oudolta virkata nelosen koukulla... Olen myös kehittänyt itselleni vimman vanhoihin silkkilankoihin. Etsyssä on aivan jumalainen kauppa, Finiribbon, joka myy näitä rullia 20-40-luvuilta (myös muuta vanhaa käsityötarvetta, ihania nauhoja esimerkiksi). Ovat suunnilleen Seta Realen ohuemman laadun vahvuisia. Laatu on aivan mieletön ja entäs ne värit. Tämä kuva ei päästä lankojen hienostunutta hohdetta ja värien syvyyttä oikeuksiinsa. Vanhoja lankoja on kiva virkata, kun ne on valmistettu käsin tekemiseen. Nykylangat valmistetaan useimmiten koneompelua varten ja kone vaatii aivan erilaisen kierteen lankaan kuin ainakin minun käteni. Tai voihan tämä olla minun takaperoista snobismianikin. Näillä nyt vaan on aivan mielettömän ihana tehdä. En ole vielä saanut aikaiseksi kirjoa, mutta uskoisin, että ovat myös siihen mitä loistavampia. Tulipa kummallinen mainospläjäys tästä, vaan haitanneeko tuo.
I've been crocheting a bit. I noticed that the doily vest can be worn another way around too as a summer top. I made a vest also for my real daughter in real girls' size and it looks fun on her. I can tell you that it felt weird to crochet with the big hook... I've also developed an obsession for vintage silk thread. I found this divine shop at Etsy, Finiribbon, that sells spools from the 20's to 40's (and other lovely vintage stuff, gorgeous ribbons and such). Their size A is approximately the same as Seta Reale's thinner thread. The quality is amazing and don't get me started with the colours. The photo does not show the subtle sheen and the depth of the colours. It's lovely to work with vintage thread as it is made to be used by hand. The modern thread is often made for machines and it means the twisting is off at least for my hand. Well, this might be some weird snobism of mine too. Anyways, I just love to work with these. Perfect for embroidery too, I'm sure. This post seems oddly like an advertisement, but sometimes it's ok, I suppose. It's great to find something good.
Sängynpeitto on jo tarpeeksi pitkä, mutta leveyteen se kaipaa vielä pari riviä. Värit ovat tässä kuvassa hiukan terävät, mutta tämmöinen siitä tulee. Tähän taloon tulee muuten kissoja asumaan.
The bedspread is long enough now, but needs a couple of more rows to make it wide enough. The colours are slightly sharp in this photo, but you can see how the bed works with the chair. This house will have cats, by the way.
Makuuhuone on tämän kokoinen. Taakse tulee vielä kirjahylly ja yöpöytä, jolle tulee Cillan ihana kaniinilamppu, ooh. Sain selville, että Teehuoneen rouva on käsityöihmisiä. Hän myös ompelee paljon ja mielellään, kunhan saan koneen pölykerroksen pyyhkäistyä ja nauhan kuntoon.
The bedroom will be a bit like this. I'll add a bookshelf and a bedside table and there's going to be Cilla's gorgeous rabbit lamp on the table there. It's so pretty! I found out that the lady of the Teahouse also makes clothes. I just need to wipe the dust off the machine and fix the belt.
Rouvan olohuoneeseen hakeutuu nyt mallailuvaiheessa valkoisia kalusteita, mutta tiedä häntä. Väri sitten mulla aina kuitenkin voittaa.
The livingroom gathers white furniture now, but I don't know. I like white in principle, but I always end up liking colour more.
Alakertaan ei tule kauhean asiallista myyntitiskimeininkiä kuitenkaan. Vaihdan tuon sivuhyllyn aivan toisenlaiseen ja tuota tiskiä pitää vähän fiksata. Peililipasto voisi periaatteessa olla vaikka tässä huoneessa. Se on älyttömän iso. Mattoja en taida kuitenkaan paljon laittaa, mutta tuo tuolisohva on minusta hyvä täällä. Alakuvassa keittiön puolelle tulevat leipätiski ja kakkukaappi.
I'll take off the white shelf and use a different one here and fix the display cabinet a bit. I like the chair-bench here a lot and the mirror thing in the back too. It's rather big though. I think I will not use too many carpets in the end anyhow. In the picture below you'll see the bread display and the cake fridge in the kitchen.
Sen vaan sanon, että kärsivällisyys kasvaa tämän sängynpeiton kanssa (olen hyvin tietoinen, että on vielä kymmenen kertaa hitaampia hommia...). Tämä tulee teehuoneen rouvalle. Olen sahannut sängyn päädyn vuosia sitten Tuulalla. Saimme Kuopion kerhossa kokeilla hänen kuviosahaansa. Kokosin ja maalasin sen Hämeenlinnassa edellisessä asunnossa. Täällä saan kalusteen toivottavasti valmiiksi asti. Noihin päätypuihin tulee sellaiset aivan tietyt kävyt koristeiksi (niitäkin olen hakenut jo ainakin kolmeen otteeseen Tiiriön mäkkärin havuista ja hukannut) ja tuohon päätyyn haluan jotain koristetta, mutta en vielä tiedä mitä. Patjan ompelin tänään ja nyt pähkäilen, miten viimeistelisin sen. Nappeja, näkymättömiä pistoja, solmupistoja taikka vaikka solmittuja lankoja. Jotain nyt kuitenkin on siihen tulossa.
I'm learning patience with this afghan. It will be a bed spread for the tea house lady. I made the bed parts years ago in Kuopio, when the local club visited Tuula and we were allowed to use her fret saw (I hope I'm using the right word). I put the bed together and painted it in our previous home here in Hämeenlinna and maybe I'll finish it here. There's going to be cone decorations on the poles (I've picked them at least twice and lost them on the way) and I hope to decorate the end somehow too. I sew the mattress today. Haven't decided yet how to finish it, knots or buttons or invisible stitches, but there's going to be something more going on with it too.
Monivärivirkkausten väriyhdistelmien muodostuminen on koukuttavaa. En silti tiedä onko järkeä tehdä kahta työtä samaan aikaaan. Meinaa mennä neliöt ja kuusikulmiot sekaisin. Nasu, kuusikulmiossa on keskiympyrässä (teen lenkille, en virkkaa ketjua) kuusi kolmen (tai vähän paksummasta langasta kahden) pylvään ryhmää, joita erottaa kolme (kaksi) ketjusilmukkaa. Toisella kerroksella teen joka väliin kaksi ryhmää ja kolmannella kulmiin kaksi ryhmää ja välille yhden. Yksinkertaista, vaikka selitettynä vähän monimutkaista. Ihan itse pähkäilin miten teen, joten niihin voi olla fiksumpikin ohje.
It's addicting to see how the combinations work with the multiple colour crocheting. Still I don't know if it is smart to make two throws at the same time. Half of the time I don't know if I'm making squares or hexagons. Nasu asked how I make the hexagons and here's how: first round has 6 groups of three (or two with a slightly thicker yarn) doubles and 3 (2) chains in between. The second round has two groups in each "in betweens" and the third round two groups in the corners and one in between the corners. Explaining is a bit complicated, but it's very simple. I figured this out myself, so there may be a smarter way of making hexagons around.
Fauniuksen keittiö sai lattialankut ja paneelin, jonka myös maalasin. Paneeli on bambutabletista. Lattiaan suunnittelen ruutuja, mutta toisaalta tekisi mieleni tehdä joku vähän monimutkaisempikin maalaushomma. Katsotaan mitä loppujen lopuksi tapahtuu. Tykkään kovasti keittiön tapetista, mutta tuo kiilto vähän ärsyttää. Tapetti on skräppäyspaperia.
Faunius kitchen got floorboards and panelling, that I painted too. I'm thinking of painting checkpattern on the floor, but then again I would like to make a bit more intricate pattern. We'll see which idea wins. I like the wallpaper very much, but dislike the sheen. It's scrapping paper.
Teehuoneen katto sai vähän maalausta ja alakerran lattiaan olen liimaillut pätkiä. Se on ihan fiasko, oikeasti, olisi pitänyt mitata paremmin ja merkitä lattialle apuviivat. Ei se silti haittaa. Sinne voi laittaa sitten vaikka mattoja pahimpiin paikkoihin. Kuvaan, kunhan saan sen valmiiksi.
The Tearoom roof got painted and I've glued most of the parquet downstairs. It's a total fiasco, I should have measured the pieces more carefully and mark lines on the floor to make it better. I don't mind anyway. I'll put carpets on the worst spots. I'll photograph it when it's done.
Alkuun pari tiedotus- ja vinkkiasiaa: A couple of informations and tips to begin with:
1. Kirjoitan blogia ensiksikin siksi, että itse muistaisin ja näkisin mitä teen. Toinen tärkeä syy on halu jakaa innostus ja löydökset, eli kaikkea mitä teen saa mielellään ja aina käyttää oman innoituksen lähteenä ja rohkaisuna ryhtyä toimeen. Ihanaa, jos joku muukin haluaa tehdä vaikkapa tilkkutuolin tai ryhtyä virkkaamaan nähtyään jotain kyhäelmää täällä. Kysyä saa aina ja mielellään ja vastaan kun muistan ja jaksan. Kommenteista tykkään, kiitos niistä ja pahoittelen kun olen niin huono niitä itse kommentoimaan. 1. I write my blog mainly to remember and see what I'm doing, but the other reason is to share my enthusiasm and anything I find on the way. You are very welcome to use my work as inspiration and encouragement to make your own versions. I love if there are people who wish to make similar things. You can always ask for more information and I'll reply when I remember and have the time. I love your comments, thank you for them and sorry I'm so bad at replying and commenting myself.
2. Minulla ei ole savihommiin keramiikkauunia, vaan poltan työt saunan pesässä tai mökkimme keittokatoksen puu-uunissa. Laitan hommasta kuvallista ohjetta kunhan taas joskus pääsen polttamaan. Periaatteessa minikeramiikkaa voi tehdä missä tahansa tulella, kunhan siihen saa kunnon hiilloksen aikaiseksi. 2. I don't have a kiln. I fire my clay work at the sauna oven or the wood-burning oven at my parents' cottage. I'll make a tutorial (well, post photos of stages anyway...) of how I work the next time I have a chance to go fire my trials. Basically you can make miniature ceramics with any kind of fire as long as you can get it hot enough.
3. Jos tulee ideapula, yksi tapa löytää ja säilöä kaikenlaista ohjetta ja kuvaa ja tekstiä on Pinterest. Varoitan vaan, että on vähän koukuttava tapa listata ja plärätä juttuja. 3. If you ever get short of ideas, one way to find and stash all kinds of tutorials and photos and text is Pinterest. Be warned that it is a bit addicting way to list and browse through things.
Kuvituksena meidän viime sunnuntain aamiasella nähty Pisan kalteva torni: We had a Pisa tower of small pancakes for breakfast last Sunday:
Tässä valmistuneita ja tekeillä olevia juttuja: Here are some already finished and also works in progress:
Pallosta tuli mini-Aavan lelu, mutta eikös olisi hauska kattolampun varjostin vaikkapa valkoisesta virkattuna? The ball became a toy for both mini and real Aava (she loves to squeeze it), but wouldn't it look lovely as a shade for a ceiling lamp made in white?
Oli ihan pakko kokeilla isoäidinkuusikulmioita. Tykkään. I just had to try granny's hexagons. I like these.
Tästä tulee ihan mieletön juttu, vaikka vielä ei uskoisi... minineulominen on rankkaa. This mess is going to be one fabulous little thing, but it's hard work knitting in miniature.
Sitten siitä nukesta. (Lupasin taannoin esitellä nukkejani ja aloitan nyt tärkeimmästä.) Then about the doll. (I promised ages ago to show my dolls and decided to start with the most important one.)
Taru Astikainen tekee parhaita nukkeja, joihin minulla on ollut ilo tutustua. Tämmöiset ovat tietysti makuasioita ja on kiinnostavaa miten joidenkin ihmisten työt ovat vaan niin siihen omaan maailmaan sopivia, ettei sitten mitkään muut. Tarun tekemiset ovat minulle tämmöisiä yhä uusiutuvan ihastuksen aiheita ja nivoutuneet niin syvälle minimaailmaani, että sitä on vaikea kuvitella ilman hänen tekemiä nukkeja. Minulla on niitä aika monta ja osa odottelee laatikossa aikaa parempaa, mutta muutamasta on tullut minulle henkilöitä, joilla on historiansa, tapansa ja ominaisuutensa. Minulla on onni ja ilo omistaa nukke, joka on vähän niin kuin minä ja toinen, joka on vähän niin kuin tyttäreni ja he elävät Pirtissä ja sen ympäristössä vähän erilaista elämää kuin me oikeasti, mutta näillä maailmoilla on vahvat yhtymäkohtansa. Taru Astikainen makes the best dolls I've had the pleasure to get to know. These are of course matters of taste and it's really interesting how one tends to find some people's work so very well suited with one's miniature world. Taru's work is very dear to me and so embedded in my miniature world that it would be difficult to imagine it without her dolls. I've got quite many, some waiting in boxes for a better time, but some have become real characters to me, having their own histories, likes and dislikes and ways of doing things. I'm lucky to own a doll that's sort of like me and a doll that's sort of my daughter. They live in dollhouse Pirtti and around it. They live a different kind of life from ours, but there are resemblances.
Tässä olen ensin minä tänään ja sitten nukke. Molemmat ovat aika hankalia kuvattavia ja epäilenpä, että minun kohdallani vuosi vuodelta hankalammaksi käy. Ehkä sitten taas vuosien kuluttua nyt otetut kuvat näyttävät paljon paremmilta kuin nyt. Niin on käynyt aiemmin. ;o) Here you can see me today and then the doll. Both are difficult to photograph and I think I'm going to get even more difficult as years go by. Maybe the photos taken now will look much better later on. It has happened before... ;o)
Lopuksi vielä yritän liittää minua kovasti kiinnostavaa ja koskettavaakin videopätkää. Kuvat ovat tärkeitä.
In the end I'm trying to embed a video for the first time. I find this intriguing and touching too. Images matter.
Tämän viikonlopun teemana on ollut Radio Suomen Rock Suomi -sarja, jota olen kuunnellut Yle Areenasta, muistanut mennyttä aikaa, tanssinut välillä itsekseni ja hämmästellyt miten niin monenlainen musiikki on eri aikoina ollut minulle merkityksellistä. Kuunnellessa olen virkannut peittoa. Tämä lähti oikeastaan siitä, että Hämeenlinnan nukkekotikerho kokoontui viime tiistaina. Suunnittelimme tulevaa kautta ja halusin tehdä samalla jotain, joten otin pitkästä aikaa virkkuukoukun käteen. Se istui aika mukavasti. Siellä kerhossa tuli tehtyä kokonaista yksi vino, rupulainen isoäidinneliö, mutta niitä on nyt tullut muutama lisää. Melko monta pitää vielä kieputella ennen kuin viltti on valmis. Tästä tulikin ihan ohimennen tulevan teehuoneen teemapeitto. Tämmöistä tunnelmaa haen.
I've listened a lot this weekend. There's a series of Finnish rock going on and I've remembered so many things just listening to the old songs. I've been crocheting as I've listened and remembered (and danced quite a lot too, just on my own). I started this as our dollhouse club had it's first fall meeting. We planned the future meetings and I wanted to make something. Took my hook with me and managed to make one lopsided granny's square, but now there are many. It's going to take a while to finish this, but at the moment this feels very right for the tea house. This is what I want the place to be like.
Minä olen ihan hassuna lankoihin, ohuisiin, paksuihin, villaisiin, silkkisiin, pellavaan ja puuvillaan, kaikki käy. Narut ja nyörit ovat kiintoisia myös, paperinarua unohtamatta. Minivirkkausopiskelu jatkuu ja tässä Doloresista löydetystä Venne Colcotonin pätkävärjätystä langasta tumput ja lippis. Tallinnassa oli myös lankahamstraajan taivas, vaikka varsinaisia minilankoja en siellä tutkinutkaan.
I'm nuts about yarn, thin, thick, wool, silk, cotton, linen, anything goes. Also strings and cords are fascinating. I'm continuing to learn to crochet and knit in miniature. Here are mittens and a cap made of Venne Colcoton thread found at Dolores. Tallinn had a lot to offer for yarn-lover even though this time I did not think so much of miniatures.
Tämä neito sai uuden peruukin ja ne irtoripset Tarun tapaan riikinkukon sulan sivuhöydöistä, joista olenkin jo ehtinyt haaveilla. Pinnin tein helmihatusta ja rautalangasta, se on toki poistettavissa. Minkään järkevän tekeminen tuntuu täysin mahdottomalta. Joskus näin.
This doll received a new wig and the falsies Taru taught how to make from peacock feathers. The hairclip is cut and bended from a beadcap and a length of wire, it is removable, of course. A girl has to be able to change her hair... I don't seem to be able to do anything sensible. It is like this sometimes.
Tein pikkuisen nallen. Siitä tuli vähän koiran ja nallen risteytys, pitkänenäinen röpökorva. Tässä kuvassa kaveri ei ole ollenkaan edukseen, mutta tämä oli ainoa tarkka... näin pienissä käsien tärinä näkyy kuvatessa vähän turhan paljon. Tämä nalle on tosi epäsiisti esim. Mariellan pikkuvirkkauksiin verrattuna, mutta tykkään kauheasti. Se on vähän nuhjaantuneen ja rakastetun näköinen. Mulla on ollut selvästi joku itsetodisteluvaihe näiden kutomisten ja virkkailuiden kanssa, mutta nyt täytyy todeta, että kyllä sitä oppii, kun tekee vaan. Tästä eteenpäin pitääkin palailla huovutuksen maailmaan, kun parin viikon päästä on Tampereen markkinat. Tuon sinne kyllä myös joitain virkkauksia ja neulomuksia myyntiin noiden huopaelukoiden rinnalle ja katsotaan mihin muuhunkin suuntaan nenä vie...
I made a tiny teddy. It turned out to be a dog and teddy mix with his long nose and crumply ears. The photo does not show how cute he is, but it's the only one I managed to take that was more or less focused and not blurry. My bear is nothing like the perfect and tidy ones Mariella makes, but I love this just the same. It looks a bit used and loved. I think I've been trying to prove something to myself with the knitting and crocheting lately, but now I feel that I've really learned something. Now I need to get back to the world of felting. There's a fair in Tampere, Finland after two weeks or so.
Voin kertoa, että näitä virkattuja bikineitä en aio kovin montaa paria tehdä, oli sen verran monta ärräpäätä kielen päällä näitä vääntäessä. Tykkään noista ruseteista, vaikka vievät ehkä vähän alusasun suuntaan tyyliä. Tuo nauha peittää sopivasti nivelet lonkkien alla. Pitäisi varmaan hankkia semmoinen alusvaatemalli-nukke, joka Tarulla on joskus ollut myynnissä, viehkosti istuva muistaakseni... vink vink ;o)!
I will not make many pairs of bikini, that's for sure. It was a dreadful ordeal! I like the ribbon bows, even though it makes these look a bit like underwear. The wide ribbon is here just to cover the joints below the doll's hips. I probably should get me an underwear model type of a doll too, Taru has made dolls like that, sitting ones, very pretty.