Unihaalareita nauhankääntäjällä

Huomasin, ettei pienimmäisellä ole unihaalareita. 74cm on jo pieniä ja seuraavat kaapissa on 86 eli liian isoja. Siispä ompelemaan, kun trikoitakin on aivan liikaa kaapeissa!
Ensin pääsi käyttöön nämä, aikanaan tilkkutöihin hankitut alusta ja leikkuri. Ei minusta tullut tilkkuilijaa, yhden parisängyn peiton tein saksilla ja mittanauhalla (siis ilman tuota alustaa ja leikkuria leikkasin kankaat) ja sen jälkeen hankin nämä, mutta en enää paljon mitään tainnut tehdäkään. Nyt sitten pääsivät käyttöön, kun tape binderiin täytyy leikata 4,2cm levyistä resoria.

Ja kaksi yöpukua kokoa 80cm valmistui. Sydänkangas eurokankaasta, pallollinen nansoa huuto.netistä. Resorit taas tanssivasta langasta ja vetoketjut sieltä lopettavasta ompelimosta hamstrattuja.

Tape bideria säädin varmaan tunnin! Sit aloitin tuosta vihreästä ja ei...kuten kuvasta näkyy. Ommel hyppäsi taas väärään kohtaan aluksi. säädin sitten kesken ompelun ja loppu meni ok.

Sydänpuku meni jo paljon paremmin, mutta en ole kyllä vielä sinut tuon koneen kanssa. Pientä kiroiluakin oli jo että helpompaa olis kaksoisneulalla. Senkin takia, että siinä ei mene resorinauhaa hukkaan yhtään kuten tässä.

Onhan lopputulos kuitenkin kivempi. Ja näiden jälkeen jatkoin säätämistä. Nyt pitäis olla ok jos saan vielä langat vaihdettua niin ettei nauhankääntäjä liiku senttiäkään tai oikeastaan milliäkään!!

Jos joku koneen omistaja on keksinyt jo jippoja säätöön niin kertokaa ihmeessä!

Nauhat taas Farbenmixin. Ja kaava suuresta käsityölehdestä.

Tunika itselle

Voi kun oon onneton kuvien kanssa vai pitäsikö syyttää vanhaa kameraa. Olis niin kiva kun olis blogi, jossa on täydellisiä ja selkeitä kuvia. Mun on tälläisiä äkkiä jossakin lattialla napattuja.

Tästä nyt kuitenkin näkyy minkälaista jälkeä sain aikaan kapealla ompeleella tunikan helmaan. Materiaali on velouria ja kaava omasta päästä.

Yläosassa on trikoovuori ja pään- ja kädentiet ompelin myös peitetikillä. Helmaa koristaa mummoni tekemä pitsiliina. Että vähän kierrätystäkin tähän tuli =).

Koneeseen oon kyllä todella tyytyväinen! Ihan hämmentynyt olo, kun saa itse aikaan "tehdasjälkeä". Nyt ehkä paremmin uskaltaudun tekemään muillekin lahjoja itse. Välillä kun tuntuu, ettei itsetehdyistä kiitosta heru, vaikka on tehnyt kovan työn ja onnistunutkin omasta mielestään.

Koneen vieressä mulla on saumuri ja käytän sen roskakoria, langanpätkiä kun saan aikaan koko ajan ja leikkaan ne heti pois, kun sauma päättyy. Muuten olis pöytä täynnä roskaa, jos ei olisi tuota saumurin roskista.

Se on ihanaa, ettei kone tarvii mitään säätöjä (kai, ainakaan vielä) vaan ommel vaihdetaan vaan neulojen määrää vaihtelemalla. Reunimmaiset käytössä tulee siis leveää ja kahdella vierekkäisellä kapeaa ommelta.

Lisätarvikkeenä mulla on "tape binder" eli nauhankääntäjä ja sitä en ole vielä ollenkaan kokeillut. Ompelupöydällä on kyllä sitä odottavia töitä, mutta ajattelin kerrankin edetä hitaasti ja tulla tutuiksi koneen kanssa niin jos ei sit menis hermot ja tulis takapakkia.

Janome coverpro saapui

Pääsiäisreissusta palattu ja aiemmin esitelty merinovillahaalari oli käytössä automatkoilla (n. 4h suuntaansa) ja osoittautui hyväksi jo nyt, vaikka on siis ensi talveksi tehty. Mahtuu kyllä silloinkin koska venyy tosi paljon.

Ennen kun reissuun lähdettiin, hain Siwasta matkahuollon noutopisteestä tämän. Matka suomeen kesti 8 työpäivää.

Ihan pari saumaa ehdin kokeilemaan vaan ennen lähtöä enkä ole paluun jälkeenkään ehtinyt muuta kuin tehdä kaudenvaihtoa ja siivota ja pestä pyykkiä. Nyt ne hommat alkaa olla valmiit eli eiköhän niitä kokemuksiakin pian tänne tule.

Sain uudemman deluxe mallin, vaikka hinta oli vanha. Lisätarvikkeineen 419 puntaa. Visalaskua odottelen ja sitten tietää tarkalleen mitä olen euroissa englantiin velkaa.

Kuvassa näkyy kaikki mitä paketissa oli lukuunottamatta pikku pussia, jonka meinasin heittää roskiin kunnes huomasin, että siellä on ratkoja, neuloja ja mittanauha. Neuloja tuli koneen mukana pari pakettia, joten varmaan turhaa tilasin niitä itsekin koneen mukana.