Hetkessä - Rapurallaa

Muutama viikonloppu sitten nautin ajasta ystävieni kanssa pääkaupungin nurkilla. Viikonloppu huipentui rapujuhliin Kätevien emäntien kanssa. Juhlista blogeissaan ovat kertoneet Rva Kepponen, Anna ja Leonida (jutut löytyy noiden linkkien takaa). Lisäksi seurueestamme mukana oli vielä Mirka. Tässäpä vielä oma muisteloni kyseisestä ihanasta juhlasta.

Rapujuhlat järjestettiin Rva Kepposen appivanhempien "mökillä". "Mökki" pääsee tässä siksi sitaatteihin, että kyseessä oli oikein kiva kaksikerroksinen talo, missä oli monta huonetta, iso keittiö ja kaunis tupa. Jotenkin ihastuin taloon ja sen isoon pihapiiriin, sekä alempana olleeseen rantaan ja rantasaunaan. "Mökissä" olisi potentiaalia vaikka mihinkä.

Majoittauduttuamme valmistelimme ruokia Kepposkan kanssa, lämmitin pirttiä, pika siivosin saunan ja laitoin pesään lämmittävän tulen, samalla kun Anna koristeli tupaa ja vaihdoimme kuulumisia Leonidan sekä Mirkan kanssa. Loppuilta menikin sitten hyvän seuran ja ruuan äärellä, mikä on tietenkin lähes maailman paras tapa viettää iltaansa :)

Menun aloitti herkullisessa kermaisessa tomaattiliemessä keitetyt sinisimpukat. Kepposkan säveltämä sinisimpukoiden ohje löytyy täältä. Tykkään kovasti simpukoista, olen lapsesta asti pitänyt niistä, mutta tuo liemi oli uusi tuttavuus, ja sopi merelliseen herkkuihin erinomaisesti, varsinkin hyvän ciabattan kanssa syötynä.

Pääruoka valmistui helposti uunissa, jahka se sinne kerkesi ;) Uunijuurekset, punajuuret, peruna ja sipuli, paahtuivat kuumassa, 220C uunissa 60-40min. Ensin pellille meni lohkotut punajuuret, suolan, mustapippurin ja hunajan kera, vartin päästä vasta perunat ja sipulit suolalla sekä mustapippurilla maustettuna. Isosta lohifileestä nypin pois kaikki ruodot, ropsasin pintaan suolaa ja vähän mustapippuria, peitin pinnan ohueksi leikatuilla luomusitruunan siivuilla, paitsi lohen pyrstöpalan, minkä jätin sitruunatta, kun kaikki seurueestamme ei voi syödä sitä. Lohi oli 175C uunissa n.30min, ja sillä aikaa kun laitoin sitä tarjolle, niin laitoin uunijuurekset tarjoiluastiassaan vielä kuuman uunin pohjalle lämpiämään ennen ruokailua. Lisäksi oli vielä hollandais-kastiketta, mikä sopi kyllä kalalle hirmuhyvin.

Niin ja ne ravut. Rapuja on mielestäni kivempi avata ja syödä täydellä vatsalla, joten itselleni sopi mainiosti Kepposkan ehdotus siitä, että ravut voisi syödä vasta pääruuan jälkeen. Itse en käytä alkoholia, niin mielelläni keskityn rapujuhlissa(kin) herkutteluun ja hyvään seuraan. Tosin tällä kertaa seurueemme oli muutenkin kosolti kuivasuinen juomien suhteen, ja kaikki taisimme nautiskella enemmänkin ruuista sekä jutustelusta, kuin helan gårista :)

Saksiniekkojen jälkeen nautimme vielä jälkiruuaksi edellisenä iltana ennakkoon valmistelemani paahdettuvalkosuklaa creme caramelit, sekä vielä Kepposkan ja Annan toiveesta tekemäni Brita-kakun, sen kesän viimeisen :)

Ruokailu kesti jutusteluineen kaikkiaan 5,5tuntia. Osa ajasta toki meni siihen, kun piti kuvata ;) Niin kuin tällä porukalla aina käy. Mirka lähti yöllä kotiin, mutta me muut jäimme yökylään lämpöiseen "mökkiin". Niinpä viellä yhdeltä yöllä viuhahdimme Kepposkan kanssa rantasaunan löylyihin, ja uskaltauduin pikaiselle yöuinnille kirkkaan tähtitaivaan alle. Jeskamandeera, kun oli kylmää! Sauna toki oli sammunut aikaa sitten, mutta kiuas lämpeni hetkessä pesällisellä puita, ja löylyt oli oikein lempeät. Kävimme vielä saunan jälkeen pyyhkeet päässä, rönttyisessä mökkivaatetuksessa ihastelemassa upeaa kirkasta tähtitaivasta, minkä jälkeen oli mukava kömpiä lämpimän sängyn peittoihin.

Tässä kirjoittaessa muistuu mieleen, kuinka mukava, herkullinen, jutusteleva, lämmin ja kiva tuo viikonloppu olikaan. Näitä ehdottomasti lisää  ♥ Kiitos ystävät!

Pieniä sieviä sieniä

Minäkin pääsin metsään. Olen jo pitkään halunnut sienimetsään, mutta kun itse en ole käynyt sienessä sitten lapsuusvuosien, niin en ole voinut mennä metsään ilman hyvää seuraa. Mutta vihdoin onnisti, ja kävimme pikaisesti sienimetsässä, poimien vain niitä sieniä, mitä tunnisti. Omalta kohdaltani se tarkoitti tatteja ja karvarouskuja. Eniten harmittaa sienimetsässä se, että kerta tuntemukseni on niin kovin suppeaa, niin metsään jää osaltani monia loistavia ruokasieniä. Pitää ensi syksyn tavoitteeksi ottaa sienireissu jonkun tietävän kanssa :)

Mutta riittävästi pariin soosiin ja muutamaan risottoon näitä tuli kyllä tältäkin reissulta. Karvarouskut ensin ryöppäsin, varuiksi pariinkin otteeseen, ja sitten paistoin kaikki voissa, sipulin, suolan ja pippurin kanssa. Pakastin esipaistetut sienet, ja jatkojalostin niitä käytön mukaan. Helppoa.

Kosolti kätevä mökkeily-emäntä :)

Täällä taas.

Se on täällä taas. Syksy. Ei niin mitenkään mun pala kakkua. Mutta tästä päästään taas yli, ja kohta voi ruveta jo odottelemaan joulua ;) Kynttilät palaa, villasukat lämmittää ja huomaan kuuntelevani vanhoja melankolisia säveliä. Sir Elwoodin hiljaiset värit kaihertaa mieltäni. No mutta täällä taas, ja tänne kirjottelemassa taas. Moi moi vaan! :)

Liilattua harmautta

Syksyn myötä laittelin parveketta jo kohti talvea. Tykkään kovasti liilan ja harmaan yhdistelmästä, ja niinpä nämä värit hiipivät makkarista myös parvekkeelle. Abba.n sillipurkeissa on kiva kulmikas muoto, niihin vähän harmaita katekiviä ja isompiin lyhtykynttilät palamaan. Avot. Liila-tabletti lähti kesällä matkaan IKEAsta muutaman muun värisen lisäksi.

Kesäkukista keijumekko ja muratit olivat vielä ihan iskussa, joten ne saivat vielä jäädä, liilan pallokrysanteemin ostin jo loppukesästä, ja se vaihtoi paikkaa ampelista pöydän nurkkaan, mihinkä se sopi hyvin. Amppelikorit keräsin jo pois, ja laitoin niiden tilalle valkoiset lyhdyt roikkumaan. Noihin pienempiin lyhtyihin on jotenkin hankala pujotella tuikkuja tai lyhtykynttilöitä, ja niinpä suosiolla viritin niihin valosarjan. Ihan vielä en taida kuitenkaan pitää valoja päällä tauotta, mutta pian kyllä iskee taas semmonen syksyn ankeus että kaamosvalot saa palaa parvekkeellani maaliskuulle asti. Suppeat ihimiset luulkoot niitä jouluvaloiksi, minä tiedän niiden olevan kaamosvalot ;)

Niin juu, myös vitsikkäät ihan aidot muovikukat pääsivät parvekkeelle virkatuissa purnukoissa sekä kahvikupissa, parveke-pöllön ja suloisen tuikku-mökin lisäksi. Syksy saa tulla ♥

Kukkuu, mitä kuuluu??!!??

Hupsista hei, kesä tais mennä jo :) Blogikin on ollut liki 2kk tauolla, mutta nyt on niin paljon kaikkia ihania ideoita mielessä, että josko niitä alkaisi toteuttaa ja ne näkyisivät sitten täällä blogi-maailmassakin... Ainakin olisi tarvetta korvakorutaululle, ja tapetitkin voisi jo kohta vaihtaa, josko sitä tapettia raaskisi sitten käyttää johonkin muuhunkin... No mutta nähtäväksi jää!

Minä tässä toipuilen viikon mittaisesta Kyproksen reissusta. Toipumista ei aiheuta niinkään reissu, vaan hermeettinen korvakäytävän tulehdus. ja siksi ei siis kuulu oikein mitään, onneksi sentään toinen korva toimii. Että sitten pitääkin näin 30vuoden tauon jälkeen haalia itselleen tämmötteitä lasten tauteja! Viikon verran on jo huimannut, nyt myös päänsärky on lyöttäytynyt seuraani, joten toipilaana tässä ollaan ja eloa ihmetellään asennoituen vyöryvään syksyyn. Eikös siinä ole jo melkoisesti puuhasteltava yhelle toipiloivalle tsikunalle - jooo.

Hämmästyttää kummastuttaa suurta kulkijaa

Olen tällä viikolla ollut kovastikin ajatuksissani. Ei, en ole syleillyt koko maailmaa, vaikkakin Äiti Amma halasi minua viikonloppuna. En ole oikeastaan saanut aikaiseksi yhtikäs mitään, ja jollei minulla olisi työnantajan asettamia velvotteita, niin tuskin olisin noussut sängystä joka päivä, saatika sitten pukenut päälle. Satunnaiset pyjamapäivät soisi tietyssä mielentilassa muttuvan pyjamaviikoiksi...  Ja suklaata pitäisi olla _aina_ kaapissa.

Oikeasti olen tuumaillut semmoista asiaa, että jos kerta kanoillakin on oikeus olla onnellisia ja kaikki tahtoo onnellisten kanojen munia, niin minkä takia me ihmiset kotkotetaan edelleenkin tehokanaloissamme, yrittäen tehdä mahdollisimman paljon, mahdollisimman pian, mahdollisimman vähällä, kotkottaen samalle "mulle, mulle, mulle!" Sillä tavalla ei voi olla kovinkaan onnellinen taikka terve, eihän ne tehokanaloiden kanatkaan ole (kuulemma).

Ja mietin myös sitä, että voisko sitä ryhtyä muumiksi? Sitä saisi syödä kaikkia herkkuja, kömpiä peittoihin nukkumaan omaan sänkyyn, herätä jouluksi leikkimään, laulamaan, juhlimaan ja odottamaan joulua (jos joku muistaisi herättää), ja sitten voisi jatkaa unia siihen asti kun kevät toisi linnut tullessaan ja sulattaisi lumet mennessään. Ihoni on kyllä melko kalvakka, maha möhö sekä pääkin sisaruskatraan isoin, eikö sillä voisi jo päästä talviunille... Mutta eipä mulla sen kummempia, kuhan vaan tässä ajattelen.

 

Kuva lainattu täältä

Minun huone olisi tuo pieni kammari tuossa kuistin päällä, salin vieressä, siellä olisi varmasti hyvä sekä lämmin nukkuapussuttaa, eikä keittiöönkään olisi pitkä matka.

Maailman paras omenapiirakka

 
Vaatimattomasti maailman parhaaseen omenapiirakkaan tarvitaan monta kulhoa ja ihan niin paljon omenoita, kun niitä vaan on. Mutta pienellä vaivalla saa paljon piirakkaa, mikä on kyllä todella hyvää ja maistuu kunnolla omenoille, nam :) Olen saanut tämän herkullisen ohjeen iskän vaimolta, joka muistaakseni on ottanut ohjeen käyttöön jostain lehdestä. Piirakan tekoon tarvitaan kolme kulhoa (tai neljäs omenoille), veitsi omenoiden kuorimiseen ja pilkkomiseen, puuhaarukka millä sekoittaa ainekset ja leivinpaperilla vuorattu syvä uunipelti.

OMENAPIIRAKKA (uunipellillinen)

Taikina;
8dl jauhoja
3dl sokeria
2tl leivinjauhetta
2tl ruokasoodaa
2tl vaniljasokeria
250g sulatettua rasvaa

Pohja;
2dl piimää
1 muna

4-8 omenaa kuorittuna ja lohkottuna

Täyte;
500g rahkaa
1½dl sokeria
2 munaa
2tl vaniljasokeria
(sitruunan mehua/ raastettua kuorta)


Sekoita ensimmäisessä kulhossa kaikki taikinan ainekset keskenään tasaiseksi, vähän santamaiseksi taikinaksi. Ota taikinasta n. 1/3osa erikseen kolmanteen kulhoon, murusteltavaksi myöhemmin piirakan päälle. Sekoita ekassa kulhossa olevaan isompaan osaan taikinaa piimä sekä muna. Levitä pohjataikina uunipellille (minä käytin apuna vedellä kostutettuja käsiä, kun taikina ei meinannut levitä). Levitä pohjan päälle lohkotut omenat.

Minä halusin piirakkaan paljon omenaa, joten pilkoin ison kasan omenoita pieniksi kuutioiksi, levitin pohjan päälle ja vähän painelin omppuja taikinaan. Sekoitin rahkat, munat ja sokerit tasaiseksi täytteeksi, ja levitin sen omppujen päälle. Tässä kohtaa voi olla hankaluuksia, kun omput saattaa olla kovinkin liikkuvalla tuulella rahkatäytettä levitettäessä. Täytteen ja omenat voi laittaa toistekin päin, mutta minun suuhun tämä järjestys maistuu oikeammalta :) Lopuksi rahkatäytteen päälle murustellaan alussa sivuun otettu 1/3osa taikina. Paista piirakka uunin alaosassa, 200C, n.30min, kunnes piirakka on saanut kauniin värin.

Leikkaa omenapiirakka pieniksi paloiksi. Itse tykkään leikata tämän piirakan oikein pieniksi palasiksi, esim. 4x4cm. Ja laita lepäämään jääkaappiin. Tämä piirakka kun on jopa vielä parempaa seuraavana päivänä, mikä toki on säilyvyyden kannalta aina suuri riski. Ainakin herkkusuutalouksissa :)

Tällä piirakkaohjeella onnittelen myös 2vuotiasta blogiani, minkä aloitin siis 09.09.09 :) Synttäreiden kunniaksi arvon kaikkien tähän viestiin kommentoineiden kesken pienen synttäripaketin. Tai no, koska vuosia on kaksi, niin pakettejakin olkoot kaksi! :) Arvonta järjestyy sunnuntaina 18.09.2011.

Vuosi vuodelta...

Hui hai se huilailee. Tai sitten ei :) Kiirusta on pitänyt, mutta tänä iltana kietouduin vilttiin, villasukat jalassa ja tein kierroksen kaikissa sivupalkin blogeissa. Voi että :) Lähes kaikille kuuluu kaikkea ihanaa, onnellista, uuttakin ja eritoten paljon arkea. Voimaannuttavaa lukea kaikkia niitä juttuja, hyvä hyvä!

Mitäs minulle kuuluu? Syksy viilenee, villasukat lämmittävät varpaita joka ilta ja suunnittelen kovasti kodin suursiivousta, mikä lähtisi kukkapurkeista ja kaikkien verhojen vaihtamisesta, parvekkeen siivouksen sekä ikkunoiden pesun kautta vyöryämään koko kodin läpi keittiön kaappeihin asti. Tässä kohtaa luotan vahvasti siihen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja jatkan suunnittelua ;) Päivät täyttää maailman pelastaminen palkkausta vastaan, PPP-opiskelu ja suuren suuret rakkaat juhlat; siukkuloiset menee naimisiin ♥
Ihanaa puuhastella heidän apuna! Polttarit on jo polttaroitu, ja ihanaa kun ei tarvitse enää salailla siukulta mitään - raskasta yrittää huijata kaksostelepatiaa :))

Minä en ole mitenkään syksyihminen. En. Yritän helpottaa ahdistusta syksyn jutuilla, villasukilla, kynttilöillä, pallokrysanteemeilla, hidastamisella. Mutta ei. Syksy vaan painaa päälle. Niinpä joka syksy alan hyräillä Sir Elwoodin sanoin;

"tää aika on hassu juttu mari
nyt tuntuu että kesät silloin vain kesti kauemmin
vuosi vuodelta nää syksyt käy päälle
aina vaan aiemmin ja aina vaan ilkeämmin"

Hyvää syksyä meille kaikille! 

Jaksamista, voimia, onnea sekä kuulaita hetkiä. 

Välillä saa hidastaa ja ehkä jopa pysähtyäkin ♥

Lautasella Suloinen Suomen Syksyn Sinfonia

Kesäloma on lopuilla, ja viikonloppuna on helppoa lykätä ruoka uuniin valmistumaan, samalla kun itse touhuaa kaikkea muuta. Ihanaa on kepeän kesän jälkeen tehdä uunissa haudutettua pataa, tai siis vuokaa, koska harvemmin käytän ruuanlaitossa kansia :) Tämä pata/vuoka lähti ajatuksesta tehdä ruokaa kotimaisista raaka-aineista. Pidän suolasen ja makean yhdistelmästä, ja siksi tykästyin kovasti tähän herkulliseen ruokaan. Kukinhan voi säveltää ja tehdä miten oma suu sanoo, mutta minä tein tämän Syksyn Sinfonian näin;

Suloinen Syksyn Sinfonia, eli kaali-sipuli-liha-laatikko (4-6 annosta)

400-500g varhaiskaalia
1-2 keltasipulia
2-3 kynttä valkosipulia
n.10cm pätkä purjoa
1/2 keltainen paprika (tai punaista)
400g jauhelihaa (nautaa)
rouhittua mustapippuria ja suolaa
öljyä kuullottamiseen

Päälle;
1-2dl olutta
1dl Creme bonjour cuisine - esim. valkosipuli ja yrtit, tai tavallista ruokakermaa
loraus, pari, tummaa siirappia
1dl rusinoita
1/3 pkt koskenlaskija juustoa, kylmäsavuporo

Kaikki ohjeen vihannekset, juurekset ja jauheliha löytyy mukavasti luomuna, jopa pikkukaupoista, tai sitten ihan lähiruokana tuotettuna. Mikä on aina kovin ilahduttavaa! :)

Mutta niin, aloita pilkkomalla kaali soiroiksi, 1cm.n leveyset käy hyvin. Kuori ja pilko sipulit, halkaise purjo, pese se ja leikkaa puolirenkaiksi. Halkaise paprika, poista siemenet ja leikkaa viipaleiksi. Kaikki vihannekset voi jättää kohtuu isoiksi palasiksi, jotta niissä säilyy "suutuntuma", vain valkosipulin hakkasin pieneksi. Kuullota kaikki vihannekset isossa pannussa, esim Wokkipannussa. Itse kuullotin kasvikset erissä, ensin kaalit, sitten paistoin jauhelihan kypsäksi muruksi ja lopuksi kuullotin sipulit ja niihin lisäsin myös paprikat sekä purjot. Itse käytän monesti paistamiseen erilaisten purnukoiden pohjilla olevia mausteöljyjä, esim aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljy on erinomaista kasvisten kuullottamiseen. Ja jauhelihahan ei juurikan rasvoja paistamiseensa kaipaa, vaan tarvittava rasva irtoaa lihasta paistettaessa.

Laita syvän uunivuuan (n.3litraa) suojaksi leivinpaperi. Paperi taipuu paremmin, kun sen ensin ryttää mytyksi ja sitten oikasee astian suojaksi :) Kaada kaikki kuullotetut ja paistetut ainekset uunivuokaan. Minä lisäsin ainekset paistojärjestyksessä, maustoin suolalla sekä pippurilla kerros kerrallaan ja sitten sekoitin kaiken sekaisin vuuassa. Ripottelin päälle rusinat. Ohensin ruoka-Cremen oluella, ja kaadoin sen uunivuokaan. Valutin vähän tummaa siirappia sinne tänne, ja sekoitin vielä kerran koko komeuden mullin mallin, sikin sokin sekaisin. Päälle palastelin vielä sulatejuustoa, pieniä nokareita joka puolella. Vuokaa uuniin, asteita 175-200C ja aikaa 1,5-2tuntia, maun mukaan. Minä annoin ruuan hautua pitkään, hartaasti ja tummaksi.

Herkuttelin Syys Sinfonian syvältä lautaselta puolukkahillon ja porkkanaleivän kera. Ai että on hyvää!

 

Herkullista ja suloista viikonloppua kaikille!

Masentava marraskuu??

Vitamiinit alkavat helpottamaan, tai sitten PMS oireet ovat tältä kertaa ohitse, mutta käänsin kelkkani ja päätin että marraskuun masentavuus on ihan kuulkaas vaan asenteesta kiinni! Tattararaaaa! Niinpä päätin listata mitkä asiat ovat tällä hetkellä hyvin.

* telkusta tulee ihanainen PMMP-livenä
* tähän aikaan vuodesta kuuluu käyttää villasukkia muidenkin kuin vilukissojen, ihanata.
* likaiset ikkunat ei näy, kun aina on pimeetä.
* saatan joskus jopa saada itseltäni luvan ostaa lisää kynttilöitä, koska niitä kuluukin näin pimeällä kosolti monta.
* veikka ja muut ukot veti eilen helkatin hyvän keikan.
* eilinen alkomahooli ei ollut pilaantunut, koska aamulla ei oksettanut taikka päätä särkenyt.
* monen vuoden tauon jälkeen tunnen itseni taas opiskelijaksi, kun kahlaan läpi tietokantoja ja matskuja.
* kaikki muutkiin ostaa tähän aikaan vuodesta Anna's pepparkakoreita, joten niillä voi herkutella vielä enemmän kuin kesällä!
* se on lauantai, ja telkusta tulee Avara luonto, englantilainen poliisisarja ja Lotto. Niin kuin aina. Elämässä on pysyväisyyttä.
* suunnittelen tässä joululahjoja.
* ja kaikkien omien toiveideni jälkeen saatan jopa ideoida jotain muillekin :)

Värikästä ja odottavaa marraskuuta!

Tein tulppaani kimpun viemisiksi, paras ohje origami tulppaaneihin löytyy täältä http://www.youtube.com/watch?v=WVKs6LwMM58 Varret rullasin vihreästä kartongista, lehdet samasta paperista. Tulppaanit helmiäispaperia, kyläpaikan ruokahuoneen sävyissä.

Mata huh huh

Meinaa kuulkaas pieni (tai no ei niin pieni...) ihmislapsi hyytyä näin pimeän syksyn keskellä. Uusi työpaikka vie vieläkin veronsa aivokapasiteetista, opinnäytetyöprosessin uudelleen aktivointi vaatii vanhalta ketulta uusia taitoja ja julmetusti asennetta, työpaikkaetuna saatu flunssa vei viikoksi sängynpohjalle, ja sielläkin se pirulainen kolotteli jäseniin tehden syksystä kurjaakin kurjempaa. Kaikki tuppaa tökkimään, mikään ei solju ja lorvikatari kasvaa kilpaa vatsamakkaroiden kanssa. Pienetkin vastoinkäymiset kasvavat suuriksi, ja ihan joka ikinen marina sekä natina ärsyttää enemmän kuin kynnet liitutaulussa. Yövuorot vieläpä sotkee kellon kokonaan, nälkä on mitä ihmeellisimpiin aikoihin, ja sosiaalisuus on tiessään kun päivät menee nukkuessa ja mörköillessä. Mitään ei saa aikaseksi, ja sekin yllättäen ärsyttää.

Yritä  nyt tässä sitten olla ihimisiks. Mata huh huh.

Joten parempi ottaa järeemmät konstit käyttöön. Onneksi kohta on joulu.

Aatsipoppaa, tytötkin keitti soppaa....

Syksyllä kattilassa porisee kaikenlaista. Itse tykkään tehdä hyvää kasvissosekeittoa ison ison kattilallisen, mihin sitten maun mukaan lisäilen kaikenlaista.

KASVISSOSEKEITTO

Lainataan äitiltä 5litran kattila, missä kuumennetaan öljy, johonka laitetaan kasviksia maun mukaan, esim.

2-3 keltasipulia
1/2 nauris(n.300g)
6-8 porkkanaa (n.600g)
4 jauhoista perunaa
1 bataatti
4 kotimaista omenaa
1-2 valkosipulin kynttä


Kaikki kasvikset pestään, kuoritaan ja pilkotaan n.1cm kuutioiksi. Valkosipuli pilkotaan ihan pieneksi. Kaikki ainekset lisätään kattilaan kypsymisjärjestyksessä, kuullotetaan hetki ja lisätään päälle vedenkeittimestä kiehuvaa vettä, niin paljon, että kasvikset nippa nappa peittyy kattilassa. Annetaan kiehua ja porista niin kauan, että kasvikset on pehmenneet. Kasvikset soseutetaan tasaiseksi soseeksi esim. sauvasekoittimella.

Sose maustetaan pippurilla ja suolalla, ja lisätään 5-6dl ruokakermavalmistetta, ja kuumennetaan keitto kiehuvaksi. Tarvittaessa voi lisätä vielä vettäkin, jos haluaa keitosta "laihempaa".

Soppaa voi aina soveltaa. ruokakermavalmisteesta osan (tai kaikki) voi korvata maustetulla ruokakermalla, esim Kipparijuuston makuisella, taikka ihan vaan kasvisliemellä. Tarjoillessa soppaan voi lisätä ihan mitä vaan maun mukaan, esim pakastemaissia, katkarapuja, kinkkusuikaleita, leipäkrutonkeja, paahdettuja pinjansiemeniä, nacho-sipsejä murskattuna, pestoa, chilikastiketta taikka raejuustoa.

Tällä kertaa lusikoin sopan kera maissin, katkarapujen ja sweet chili thai-kastikkeen. Oli kyllä hyvää!

Syksy asuu meillä.

Näillä se mennä lompsii ja tallustaa.

 Kukkia se tuo harvakseltaan, mutta hehkuu silti

  Teetä se lipittää vaikkasta huru mykket

Ja polttaa kynttilöitä iltojen iloksi.

Puuhun se sai ruskan

ja käsityökopan viereen paremman valaisimen.

Riku-Krokomatiili on perus könsikäs, ja ihmettelee syksyn puuhasteluja hillitysti kyttäillen. Mene ja tiiä mitä kulloinkin tapahtuu, joten parempi pitää vahtia.

Kymmenen pisteen viikonloppu ♥

Minkälainen olisi minun unelma viikonloppu?

Se olisi varmaankin sellainen, että heräisin lauantaina ajoissa, pynttäytyisin, tälläytyisin ja heittäisin kassit auton perään. Matkaan mukillinen kahvia, nokka kohti etelää ja radiossa laulettavaa musaa. Koko viikonloppu olisi kirpakan aurinkoinen.

Ensin suuntaisin askartelemaan mitä parhaimmassa, luovimmassa, ironisimmassa, hauskimmassa ja innostavassa seurassa. Kaikkea olisi paljon, kaikki olisi ihastuttavaa ja oppisin vaikka mitä ihanaa uutta. Nauraisin, nauttisin ja tekisin. Illan tullen suuntaisin takaisin pirkanmaalle, matkan käyttäisin puhelimoiden rakkaiden kanssa. Matkassa olisi kivat biletysvaatteet, ja pysähtyisin jollain Suomen sadoista ABC-keitaista ehostautumaan tulevaan juhlaan. Vetäisin jalkaan uudet saappaat, ja olisin riemuissani. Hurauttaisin Suomen suloiseen Pispalaan juhlimaan ystävien kanssa ystävää. Pelattais, naurettais ja juhlittais aamuyön tunneille asti, ja koska olen haltiakummi enkä tuhkimo, niin kotiutuisin puolen yön sijaan aamuneljän tunneilla. Hymyilisin kaatuessani suihkun lämmittämänä puhtaisiin lakanoihin.

Unelma viikonloppunani nukkuisin sunnuntaina pitkään, söisin pikaisen aamiaisen ja laittautuisin uuteen juhlaan. Aurinko paistaisi upeasti, ja lähtisin aurinkolasit silmilläni juhlimaan harrastukseni ja elämäntapani arvokasta synttärijuhlaa. Vaikka olisinkin yksi nuorimmista paikalla olijoista, niin olisin ylpeä ja onnellinen niistä kaikista tädeistä ja sedistä, mummuista ja vaareista ympärilläni. He olisivat iso osa elämääni, olisin tuntenut heidät aina, ja koko paikalla ollut perheeni kokisi yhteen kuuluvuutta heidän kanssaan. Olisin ylpeä perheeni kakaroista, jotka jaksaisivat hiljaa kuunnella kaikki juhlapuheet ja viralliset onnittelut, vaikka tilaisuus kestäisikin hirmuiset kolme tuntia. Sisareni olisivat kauniita, veljeni vaimoineen iloisia ja heidän lapsensa herttaisia, kaikki mammat ja papat hymyilisivät meille.

Ja siitä suuntaisin siskoni luo herkkupöytään, syömään sunnuntailounasta. Sisareni muistaisi toiveeni, ja olisi tehnyt sushia. Emme sortuisi sohvalla rötköttelyyn, vaan lähtisimme viettämään kulttuuri-iltaa mitä upeimman musiikin parissa. Olisi ihan unelmaa, jos olisi semmoinen hyväntekeväisyyskonsertti, missä PMMPn tsikunoita säestäisi kokonainen sinfoniaorkesteri sekä Suomen paras kuoro, ja he esittäisivät Ultra Bran biisejä Kerkko Koskisen pimputtaessa flyygeliä. Väliajalla nauttisimme ihanat leivoskahvit Bayleysia siemaillen. Illan päätteeksi ajaisin kotiin pimeässä syysillassa ja kirkas tähtitaivas tuikkisi ylläni. Olisin valtavan kiitollinen ja onnellinen.

Arvatkaapas mitä?
Tämä viikonloppu oli juurikin noin täydellinen ♥

Puutarha on pidetty kunnossa.

 Hyvä minä, kiltti tyttö! Muistanette varmaan parvekkeeni ihanan kukoistuksen pari päivää sitten? Juu, tiedän, ei sellaista painajaista saa mielestään pyyhittyä, vaikka yrittäisikin. No katsokaapas mitä löysin parvekkeelta Hiroshiman kukkien alta, kun hetken puuhastelin, touhuilin ja nautin syksyn upeasta valosta.

 Callunat ja kynttilät löysivät paikkansa.

 Callunoita, hopeaa, kynttilälyhtyjä ja kesästä muistuttavia koristepalloja

Hulvaton koristekaali ihastelee lasipurkkien tuikkuja hiekkapesissään. 

Myrkkymuratti jatkakoot sinnittelyään kaalin kaverina, katotaan miten käy.

Eli oikeesti, eilen täällä vasta kaaos olikin. Multaa, tomuksi hajoavia kasveja, multaa, lehtiä, multaa, kukkapurkkeja ja multaa ihan joka paikassa, kalusteet tiellä, ja palelsikin niin pirusti siinä puuhastellessa. Roskia tuli kolmen kassin verran, kukkapurkit löysivät tiensä varastoon, ja näppäränä kotihengettärenä imuroin sen joka paikkaan levinneen mullan siististi pölypussiin. Onneksi sedät putsasivat samaan aikaan pihaa lehtipuhaltimillaan, niin parvekkeen imurointi ei kuulostanut lainkaan kummalliselta kuulaassa syyspäivässä.

1vuotis kekkerit!

Kappas kepponen, tänään on 9.9. ja tasan vuosi siitä kun keksin ruveta pitämään tätä blogia itseni ja muiden iloksi. Vuodessa on kerinnyt paljon, opinut paljon ja hokannut paljon. Hauska miten sitä on löytänyt uusia juttua, huomaa innostuneensa yllättävistäkin asioista ja löytäneensä uusia kivoja ihmisiä blogista, blogeista ja blogien takaa.

Joten juhlien kunniaksi  

SYNTTÄRI ARVONTA!

Arvonta suoritetaan blogin lukijoiden ja tähän tekstiin kommenttinsa jättäneiden kesken. Ja "perinteisesti" kommentista saa yhden arvan, ja lukijaksi kirjautumisesta yhden arvan, mahdollisuus on siis saada kaksikin arpaa arvontaan, jos tahtoo. Arvonta suoritetaan 01.10.2010, siihen asti saa osallistua.

Kommenteissa voit mainita minulle ideoista, ajatuksista taikka vaikka toivomuksistasi, mitä haluaisit nähdä täällä blogissani.

Ja arvonnan palkintona on KAKSI YLLÄTYSPALKINTOA, Haltiakummin tyyliin ;)

Pööpöti

Ja täällä taas :) Onpas ollut kiirusta! Viikko sitten päättyi kesäloma, ja alkoi koulukin. Ensimmäinen päivä koulussa on aina niiiiin jänskä, vaikka se olisi jo kuinka mones "eka päivä". Mutta hyvin siitä selvisin ja kivasti on lähtenyt tsiljoonas opiskelu-ura käyntiin. Viime viikolla alkoi myös uudet työt, ja siitäkin olen kovin innoissani. Kaikkea uutta tietoa vaan tulee niin valtavalla vyöryllä, että meinaa ihmislapsen aivot uuvahtaa sen kaiken alle. Ihan kuin kommunikoisi vieraalla kielellä koko ajan, kaikki aistit ja keskittyminen pitää olla hirmuvalppaana. Olo on siis pökertyneen uuvahtaneen iloinen :)

Kaiken tämän logistisoimiseksi piti sitten ostamani auto. Oih, se se vasta on naisten hommaa! ♥
Intermänetistä yritin etsiskellä autoja, mutta kun semmosta ei ole koskaan tullut ostettua, niin siinä sitten arvoin että mikä ois hyvä. Ei ole ihan mekän vahvuuksia nuo kilometrit, moottorin tilavuudet, vuosimallit ja muut... Miespuoliset ystävät ja sukulaiset antoivat kaikki hyödyllisiä neuvoja, ja yleisin vastaus kysymykseen "mimmonen auto mun kannattais ostaa?" oli "No semmonen hyvä". Ai jaa! No mutta, aikani arvottuani päätin että kyllä autossa pitää olla viisi ovea, sen pitää olla tältä vuosituhannelta ja ois varmaan hyvä, jollei sillä olisi ajettu yli 150t km (mistäköhän sekin mieleeni tuli??), ja ei sen pitäisi maksaa timantteja, kuhan ois vaan painonsa verran kultaa.

Hänen nimensä on Pööpöti, koska

hän on ensimmäinen kulkupelini Pööpöti, vm 1980. 

Keltaisia, sulavalinjaisia, näppäriä ja ihka omia molemmat :))

Tää soi päässä,

 

 

Elokuun öinen kuutamo, ei oma kuva

Elokuun yön viileä tuuli,

vesi on mustaa ja hopeaa.

Kuningatar vieläkö kuulet

hiljaiseen valtakuntaan?

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

Sanaton sielu, siivissä voimaa, 

mikä on turhaa, se pakenee.

Syliini jää, aamu on jossain,

kohotin maljan, sen sulle juon.

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

Enkelit lentää sun uniin,

ja tekee sinusta kauniin.

(Mikko Kuustonen; Enkelit lentää sun uniin.)