Puuhastelen monasti perjantai-iltaisin, ja on se sitten ompelukoneella surruttelua, leipomista tai tiskivuorentaltutusta, niin taustalla soi YleXn perjantai-iltojen ilo, Matti Airaksisen Parastaennen. Näin 90-luvun teenagena se ohjelma saa minut liekkeihin! :D Ja kaikki ne jotka ovat seuranneet kyseistä ohjelmaa, tietävät kuinka kova juttu on timanttista jyystöä.
Ihanainen Annan Aarteiden Anna heitti ilmoille kimaltelevan haasteen, minkä on ollut mielessäni nämä kaksi viikkoa, mutta silti menee viimetinkaan tämä meikäläisen osallistuminen. Mutta näin tunti ennen puoltayötä sain liimailtua valmiiksi oman kimallukseni.
Ajatus lähti siitä että kaikillahan tytöillä on oltava korurasia. No minulla ei ole. Ei, vaikka olenkin tyttö. Ja olen toki tehnyt muille tytöille korurasioita tämän viimeksi, sitä ennen tämän, ja näihin kalentereihinkin tein aikoinaan monen monta rasiaa, niin koruille kuin muillekin yllätyksille. Toisaalta, omat koruni ovat löytäneet paikkansa tauluista, mutta ei niihin voi ihan kaikkia koruja laittaa, ja olisihan semmoinen söpönen rasia makkarin tasolla tosi kivakin...
Olen kyllä katsellut Iittalan Vitriinejä sillä silmällä, mutta millään en kyllä raaski maksaa viittäkymppiä rasiasta, minkä tehtävä on kyköttää tasolla. (tai siis liki sataaviittäkymppiä, koska tietenkin haluaisin sitten niitä useampaakin väriä ja eri kokosinakin...) Mutta niin, siitä se ajatus sitten syntyi :)
Laatikon pohjalta, jemmanimisestä paikasta löytyi kalevalakorun isohko rasia, yli kymmenen vuoden takaa. Putsasin rasian kannesta vuosien varrella kertyneen rasvan, lian sekä kultaisen tekstin kynsilakanpoistoaineella. Kaivoin esille Swarovskin kristallini sekä koruliiman ja aloin liimata koukeroita rasian kanteen. Aloitin keskeltä violetilla kuviolla, ja korostin sitä värittömillä sekä harmailla kristalleilla, liimaten sekaan myös vähän pienempiä kiviä kuvion elävöittämiseksi.
Koska kuvio lähti fiilispohjalta, niin siirtelin muutamia kristalleja vielä liimaamisen jälkeen, ja rasian pinnasta tuli paikoin vähän tuhrunen. Toki tumpulasormeni myös sotkivat jonkin verran liiman kanssa. Niinpä lopuksi peitin koko kuvion liimalla siistimmän ja tasaisemman pinnan saamiseksi. Rasia oli valmis kolmessa vartissa, liiman kuivuminen otti aikaa _paljon_ kauemmin (n.4tuntia).
Mutta kyllä siitä valmista tuli, ja mielestäni oikein sieväkin. Täytyy jatkaa tätä koruprojektia ja tehdä korvakoruille vielä oma säilytysjuttunsa, mutta siitä sitten joskus toiste. Tässäpä vielä kuva valmiista rasiasta makkarin tasolla, korujensäilystystehtäväänsä vaalimassa. Miun nätti piskuinen korurasia, iiik!