Onnellinen.

Sitä vaan saa olla niin monesta asiasta onnellinen. Olen onnellinen kesästä, auringosta, lämmöstä, pääskyjen iltaisesta kirkunasta, naapurustosta kantautuvasta ruohonleikkurin murinasta, kirkkaudesta ja kuulaudesta. Olen onnellinen vapaudestani olla, tehdä, mennä, jäädä. Olen onnellinen läheisistä, perheestä, ystävistä, ajasta nähdä heitä, ja olla heidän kanssa. Olen onnellinen itsestäni, toimivista sisuskaluista, ja niistä jotka vielä joskus ehkä toimivat, päivä päivältä enemmän jaksamisesta, pystymisestä, keskittymisestä. Olen onnellinen hetkistä, muistoista, nauruista ja iloista. Myös ne pienet asiat saavat minut nyt onnelliseksi, lakatut varpaankynnet, yöttömät yöt, jätskipallo, retroastiat, kutisemattomat hyttysenpistot.

Kyllä elämässäni on sitä muutakin, tulostin hajosi, pyjamapäiviä ei osu kohdalle, kirjoitustyöt ei etene, pinna kiristyy, alennusmyynnit jää välistä, ruoka on kallista, jne jne jne. Mutta mitä niistä, kun on niin paljon kaikkea, mistä olla onnellinen.

Juhannus tuli, oli ja meni.

Lippu salkoon!

 Kesä kukkeimmillaan.

 Nainen nautiskelee ja lomailee B-)

 Kesän ensimmäiset uudet perunat, silliä, lohta, pinkkiä salaattia ja punajuurisalaattia - ihanaa!

 Juhannustansseista takaisin mökille Juhannus yönä, ja Suomen suvi on kauneimmillaan.

 Yöpalaa...

 Juhannuspäivän juhlaa! ♥

 Hippo-pannukakku kertonee lienee kaiken tästä herkuttelusta :D

 Yöttömän yön superkuu.

Dicky bird

Ankean ja kolkon syksyn keskellä on kiva muistella kesän hetkiä. Tässäpä teillekin yksi niistä.

Siskon kanssa poikettiin yhtenä heinäkuun lauantaina Porvoossa, ja tämä ihanuus löytyi sieltä piskuisesta designe kaupasta. En tiedä mikä tässä on, mutta kolahti ihan heti. Naivistisen yksinkertaisen kaunis, jotenkin ehkä "sinisilmäinenkin". Eniten tykkään noista tyttöjen otsatukista ja raitasukista :)

Näitä ihania Dicky birds kortteja en ole nähnyt aijemmin, mutta netistähän niitä löytyy tietenkin lisää. Kurkin lisää täältä, ja nuo keishat sekä eskimo ovat myös ihastuttavia. Joten jos vastaan tulee, niin mua saa aina muistaa ;)

Hyvää uutta viikkoa ihan kaikille, varsinkin sinulle! Jos ei juuri tänään aurinko paistakaan ja elämä ei jaksa hymyillä, niin aina voi muistella menneitä ja toivoa tulevia, ja hymyillä sille sitten :)

Tallipiha kaupungin sylissä.

Tässä päivänä muutamana vietin aurinkoista vapaapäivää ja läksin retkelle ihanien ihmisten Tanepereelle. Tiesin Finlaysonin lähistöllä olevan Tallipihan, mutta koskaan en ollut siellä itse piipahtanut, joten sinneppä siis!

Ihastuin välittömästi. Kauniit vanhat puutalot ympäröivät pihapiirin, missä järjestetään erilaisia tapahtumia. Itse olin kiinnostunut taloissa olevista pienistä putiikeista, missä myytiin erilaisia käsitöitä, koruja, herkkuja ja kaikkea taidokkaasti käsillä tehtyä. Laurasen pennikoruista ja uusiokoruista olin kuullut aijemminkin, ja siksi oikeastaan meninkin Tallipihalle kun halusin nähdä ne ihanuudet elävässä elämässä.

Mutta tällä kertaa ihastuin taidelasi Marraskuun ihastuttaviin lasikoruihin, Nonon laukkuun ja Suklaapuotiin, missä oli herkkujen lisäksi ehkäpä kaikista putiikeista mukavin palvelu. Mikähän siinäkin on, että me täällä härmässä ei uskalleta/tohrita höpötellä vieraitten kanssa, ei edes pienissä käsityömyymälöissä. Kuopijossa se semmoinen jutustelu ja samalla vähän tuotteiden kaupittelukin oli oikein mukavaa ja hauskaa ajanvietettä pikkuputiikeissa pyörähtäessä.

Ai niin, ja oli siellä Tallipihalla aivan huippuihana kahvilakin! Voi että, siellä oli oikein ihastuttava tunnelma, limsaa lasipulloissa ja kahvia posliinikupeissa. Ja siellä kyllä sai todella ystävällistä ja mukavaa palvelua, nuoret tytöt jaksoivat hymyillä ja teititellä helteestä huolimatta. Tosin sen teitittelyn kanssa on aina vähän niin sun näin, tekisi mieli parahtaa notta en minä sentään niin vanha ole! Mutta jaaa-a, taidanpa vaan olla, ainakin kun siemailen kahvia päivänvarjon siimeksessä ja herkuttelen tuoreella pullalla :)

Liikkeissä en tohtinut kuvata, joten sinun täytyy ihan itse mennä paikan päälle ja tutkailla ja etsiskellä mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään. Kaikkia ovia kannattaa kokeilla, nurkankin takaa saattaa löytyä vaikkasta mitä ihanuuksia :)

Kesä, eikä mitään tekemistä...

Oih, kyllä on kesä ihmisen parasta aikaa! Ne hetket kun ei tarvitse töitä painaa joka paikka hiessä, niin ne hetket nautitaan, aamusta iltaan!
Osalle teistä on saattanut jo valjeta, että mielestäni kesässä on parasta kukat, tuoksut, jäätelö, valot ja varjot, grillaus, ystävät. Mutta kesässä on parasta myös kesäreissut, lasten ilakointi ja tietenkin alennusmyynnit.

Muutama päivä sitten sain veljen lapset kylään polkupyörineen ja teimme kesäretken. Haimme pikkutädit mukaan, ja pyöräilimme läheiselle uimarannalle kera eväiden.  Jostain syystä rannalla ei ollut ketään muita silloin puoliltapäivin kun mentiin, joten jopa teinit uskalsivat pulahtaa järveen pikkarit päällä. On ne hauskoja. Ja pienemmät matkii ihan kaiken mitä isommat tekee. Kolmisen tuntia rannalla, uintia, keinumista, saippuakuplia, mehua, voileipiä ja muumikeksejä, pyöräilyä, naurua ja käkätystä. Siinä on kesä ihan parhaimmillaan.

Alennusmyynneistä, tai ainakin shoppailusta nautin kälyn kanssa. Suurin paheenihan on shoppailu. Enimmäkseen nautin kauniiden esineiden katselusta, uusien juttujen havaitsemisesta ja siitä ilahtumisesta. Oikeasti en tarvitse kaikkea materiaa ympärilleni, nautin kauniiden esineiden katselusta muuallakin kuin omassa kodissani. Mutta veikka ja käly rakensivat perheelleen uuden kauniin kodin, ja täytyihän sinne toki ostaa yhtä ja toista. Minä pääsin mukaan :) Ikean ei kulunut aikaa kuin 2tuntia, ja jo oli ranskattaren takakontti täyteen pakattu. Ollaan me vaan hyvejä.

Ja taas täyttyi periaate; vain sen saa ostaa, minkä jaksaa kantaa ja mille on kotona tilaa.

Rotta kotona, hep!

 Pitkä viikonloppu Savossa meinasi viedä mehut, mutta voi miten oli mukavaa! ♥

Perjantaina harjoittelimme ystävättäreni kanssa kuinka olla aitoja lähiökuningattaria. Lähiökuppilan karaoke sujui kivasti, mutta villasukkiin, kera "kroksien", meillä on vielä kotvanen matkaa. Saimme sentään arvoistamme seuraa, kun James Hetfieldiksi esittäytynyt kaveri halusi välttämättä parkeerata pöytäämme. Ihastuttavaa. Lauantaina jatkoimme harjoituksia ja tupareiden teemana taisi olla kumman kaa-bileet :D Mutta oi kun meillä oli lystiä, ja oi kun koko maailma ja varsinkin tanssilattia oli meidän!!

Äitienpäivänä en siis päässyt onnittelemaan omaa äitiäni reissun vuoksi, mutta tapasin kolme rakasta ystävääni, joilla on lapsia yhteensä 6+4+4. Siinä oli mahtavia äitejä ja äityittä kerrakseen :)


Varsinainen reissun "syy" oli pääsykokeet. Ihan on kuulkaas pää tyhjä kaikesta testauksesta ja keskittymisestä, mutta jotenkin on hyvä fjiilis. Minun mielestä kaikkissa ammattiin johtavissa koulutuksissa pitäisi olla kunnon pääsykokeet, soveltuvuus testeineen. Jotenkin tuntuu siltä että se on varsinkin hakijan etu. No mutta niistä en kerro sen enempää, niistä kun ei kukaan tiedä, notta miten meni.


Mutta pikaisessa Savon visiitissä hauskinta oli ystävä, joka ehdotti tänään lounasta; ihan parasta ruokaa suosikki ravintolassani ja sitten vielä jälkkärille suosikki kahvilaani. Kyllä se vanha kuoma tietää. Ylpeänä myönnän, että hymyillen kutsun noita kaikkia reissullani tapaamiania rakkaita ystäviksi ♥

Nyt on kiva olla kotona, hep!


EDIT; löysin jotain ihanaa MySpacesta, ja pakko on jakaa se täällä. Tiedän Anun olevan loistava esiintyjä ja upea lauluntekijä. Mutta voiko olla hienompia sanoituksia kuin nuo hänen kappaleensa "Nyt" ja "Minusta tuli arki". Käykää viisaudessanne kuuntelemassa, vakuuttumassa ja ihastumassa. Niin minäkin tein, ja nyt tämän teille lahjana ojennan, olkaa hyvät!

Mielen harmoniaa ja violottia

Henkarit on rumia. Piste.

Se on kuulkas nyt kesä. Tai ainakin 1/4 siitä. Pakko olla, koska pidän nyt viikon lomaa :) Ja kun on viikko lomaa, niin sitä pitää tehdä kaikkea hyödyllistä, rentouttavaa ja kasvaa ihmisenä. Ei oo paha rasti.

Aloitin viikon tavoilleni uskollisesti siivoamalla ja shoppailemalla. Niistä on tullut minun tunnusmerkki. Mikähän siinäkin on, mutta imurilla ja mikrokuituliinalla saa niin kodin kuin sielun harmoniaan. Shoppailu on paaaaljon monimutkaisempi juttu. Nytkin päätin olla maltillinen, ja ostaa vain mitä tarvitsen. Gröhöm.
No mutta totta ihmeessä tarvitsin ne Espritin farkut, jo ihan sen takia että ne mahtui päälle. Ja ne pari neuletta, huivia sekä hippa-paitaa. Ilman muuta. Mutta myönnän itsekin, että sitten vähän lähti taas lapasesta...

Mutta kun ne oli niin ihania ja niin violotteja! :)

Lapsena en osannut millään sanoa violetti. Se oli ihan käsittämättömän hankala sana. Siksi siskon kanssa yleensä vältimme koko sanaa, koska muut sai siitä päänsärkyä. Muistan kuinka istuimme rinnakkain yläkerran rappujen alaportaalla, ja naapurintyttö opetti; 

NT; -"sanokaa vio", 

me; "vio"

NT; -"sanokaa letti"

me; "letti"

NT; -"no niin, sanokaa sitten violetti"

me; "violotti"

NT; -"Eikä! Alusta. Sanokaa vio"...