Äitille ♥

En millään haluais makeilla, mutta kun sitä ei voi vähemmilläkään sanoilla kertoa. Minulla on maailman paras äiti. Ja tämä on kuulkaas ihan empiirisen tutkimuksen tulosta, mutta en ole nähnyt vielä ketään muuta äitiä, joka olisi minun äidikseni päässyt. Olen kyllä tavannut monia mahtavia äiti-ihmisiä, ihmisiä joita arvostan suuresti ja joita ihailen läheltä sekä kaukaa. Mutta yksikään heistä ei ole kuin minun äitini.

Minun äitini kun on pieni ja pyöreä, äiti hopea, joka hymyilee niiiiin kauniisti ja joka on niin kiltti ja hyvä ihminen, joka kylläkin suojelee omiaan kuin leijona, jos tarve vaatii. Minun äitini murehtii liikaa meidän lasten puolesta, ja jos hän saisi niin hän kantaisi meidän kaikki murheet ja siivoaisi sekä silittäisi ne pois. Minun äitini rakastaa meidän lasten ja lastenlasten lisäksi kukkia, luonto-ohjelmia, historiaa, kauniita esineitä, opaaleja, lakritsia sekä salmiakkia, aamutossuja, kaukaisia maita, hyviä kirjoja ja unelmointia. Ja äiti haaveilee hyvästä vanhuudesta terveenä, lastensa lähellä, kukkapenkkiä kuopsuttaen ja auringon säteistä nauttien. Äiti näyttää rakkautensa meille sanoin ja pienin teon, hän hoitaa lapsenlapsia, silittää ja tiskaa, auttaa parvekekukkien kanssa ja ompelee sekä neuloo klaanilleen vaatteita tarpeen ja toiveiden mukaan.

Minun äitini on antanut minulle puolet geeneistäni, nimensä, hymynsä ja kauniit tummanruskeat silmänsä. Äiti on kasvattanut minusta hyvän ihmisen. Ja niinpä minä tein äidille tämän kortin ja kaakun, sillä haluan tänäkin päivänä kertoa kuinka tärkeä ja rakas ja ainutlaatuinen hän onkaan.

Hyvää äitienpäivää meidän äitille ♥

ja kaunista äitienpäivää kaikille muillekin ihanille äiti-ihmisille!

Tuunattu lahjarasia

 

6. MaMa-haastena on tuunaus. Minun täytyy tunnustaa, että ennen tätä haastetta en ole tarkasti tajunnutkaan mitä tuunaus on. Minä olen aina kuvitellut sen olevan tuunailua, eli hämäläisittäin lausuttua duunailua, tekemistä, puuhastelua, touhuilua, oivaltamista, ideointia ja toteuttamista. Oikeastaan, olen pitänyt tuunattuna kaikkea käsillä tehtyä, missä on jotain jujua. Mutta ei. Tuunaaminen on jonkin asian uudistamista, koristamista, päivittämistä, virittelyä. Käyttötarkoitus ei pidä muuttua. No niin, onpahan tämäkin sitten opittu :)

Ja muutes, kun tässä olen nyt maistellut, kuuklaillut, tutkaillut ja lueskellut tätä tuunaus-sanaa, niin ilmeisesti se tarkoittaa myöskin jotain anuharkkimaista, vähäteltävää, ala-arvoista, ja liian-helppoa-oikeiden-käsityöihmisten-tehtäväksi. Joten olkaahan tarkkana missä kohdin uskallatte käyttää kyseistä sanaa. Nih.

No mutta, minusta Anu Harkki on ihana keijukaismenninkäinen, joka ei voi olla kovinkaan paha ihiminen, levittäessään käsillä tekemisen, ja pienistäkin jutuista iloitsemisen sanomaa. Enkä minä ole kyllä mitenkään vakava käsityöläinen ja käytän muutenkin eriskummallisia sanoja, niin rohkenen todeta että tälläpä kertaa tuunasin tämmöisen pikaisen lahjarasian. Tein tämän jo viikonloppuna, mutta kun kyseessä on lahja, niin vähän piti malttaa :)

Mutta siis, minulla on paljon erilaisia rasioita, tämmöisen lahjarasia setin ostin pari vuotta sitten.

Minusta hirmuhauskoja :) Niin hauskoja, etten ole oikein raaskinut käyttääkään. Mutta nyt tuli tarve pienelle prinsessalle annettavalle lahjarasialle, ja valitsin tuon punaisen missä on valkoisia palloja. Pienellä prinsessalla on isosisko, vähän isompi pieni prinsessa, ja niinpä tähänkin rasiaan leimasin ja väritin kaksi prinsessaa.

Kuvien suojaksi laitoin varmuuden vuoksi kontaktimuovia, sitten reunustin kuvat muoveineen clossylla. Clossylla myös liimailin rasian kanteen erilaisia pieniä kukkia ja tähtiä. Koskaan ei voi olla liikaa tähtiä.
Valmis.

Rasiaan laitoin lahjat molemmille prinsessoille, uudelle vauvalle ja uudelle isosiskolle. Jatkossa tässä rasiassa voi säilyttää tyttöjen pieniä aarteita, koruja, pampuloita, pinnejä taikka vaikka leppäkerttuja.

Toivon ja onnen kurkia

Olen viitisen päivää aloittanut aamuni aamupesulla, ja sitten avannut heti koneen, ja klikannut itseni yle.fi uutissivuille. Olen ottanut jotenkin kauhean raskaasti uutiset nousevan auringon maasta, millekkä ei ole noussut armollinen taikka lohdullinen aurinko moneen aamuun. Jotenkin ahdistaa, mutta samalla on pakko lukea kaikki uutiset monta kertaa päivässä. Iltapäivälehtien lööppejä välttelen, mutta YLEn sivuille klikkaan monta kertaa päivässä.

Olen myös miettinyt viidettä MaMa-haastetta, missä tällä kertaa aiheena on kevään värit, vaaleanpunainen, keltainen, vaaleansininen ja limenvihreä. Voi miten äklöjä värejä :))) Tai no, näin keväällä itsekin janoan aina iloisen keltaista ja pirteän vihreätä, ja niitä kodissani pilkahteleekin yllättäen aikasta paljon. Mutta että vaaleanpunaista ja vaaleansinistä, pastelleja, yäk.

Mutta eilen illalla muistin origami-paperit, mitkä olen ostanut liki 15vuotta sitten. Paketin päällä luki 26,00, ja se oli markkoja se. Niinpä etsin jostain origami ohjeet, ja netistäkin löytyi useammanlaisia videoita ohjeitten helpotukseksi, ja aloin taitella kurkia, mitkä symboloivat onnea ja toivoa. Tein niitä kahdeksan, koska halusin kaikille kurjille parit, ja kahdeksan on ilmeisesti onnenluku Japanissa. Ne saavat nyt liihotella tuossa käkkyräisessä pähkinäpuunoksassa, ja tuoda tullessaan paremman kevään.

Lamppu niin fiininä

Osallistun ensimmäistä kertaa hauskaan, hyödylliseen ja ilahduttavaan Mahdottomasti Materiaalia Mahtavana Maanantaina- haasteeseen. Kannattaa tutustua :) Neljännen MaMa-haasteen aihe on pitsi.

Tuunailin lampunvarjostimen äidin varastoista löytyneillä pitseillä, itse virkatuilla "pitsisillä" kukilla, askartelutilpehööreistä tuunatuilla haaraniiteillä ja Erikeeperillä.

Nuhjaantuneen jalkalampun tarina;

Sain viime kesänä siskon muutosta jalkalampun. Raasu olisi jäänyt kait muuten kodittomaksi, ja sisko hokasi notta olisikohan teikäläisen kotona tuolle käyttöä? Sohvan nurkassa on kiva tehdä käsitöitä, ja varsinkin tummat neulelangat vaativat osakseen paremman valon (minun silmät eivät ole vanhat, maailma vaan on nykyään paljon hämärämpi paikka, nih). Joten meille vaan, kiitos.

Lampusta löytyikin pikkiriikkinen kuva alkuperäisessä muodossaan. Siinä on tuommoinen messinkinen korkeuden suhteen säädettävä varsi, käänneltävä lamppuosa ja sen varjostin _oli_ 90-luvun sähäkänsininen, laakea, melko pieni, tavallinen varjostin. Jäätävää. Niinpä alkoi uuden varjostimen etsintä. Jaa että mitä siinä on etsittävää, sen kun kävelee lähimpään kauppaan ja ostaa varjostimen, eiköstä niin? Noup. Tässä jalkalampussa varjostin on kiinnitetty lamppuun ylhäältä alaspäin, vähän niin kuin kattovalaisimissa, eikä alhaalta ylöspäin, niin kuin pöytä- ja jalkalampuissa yleensä. Ja kun en suostu maksamaan lampunvarjostimesta yli 40euroa (enkä ainakaan 60euroa...) niin tilanne oli niin sanotusti haasteellinen. No mutta, olen myynyt sydämeni Partolan Bauhausille ja sen erinomaiselle palvelulle, ja sieltäpä löytyi oikeinpäin oleva, tavallinen, alle 20e maksava varjostin. Koko oli hyvä ja värikin menetteli, joten kassalle, kiitos ja hei!

[Tekstissä saattaa ilmetä mainontaa, ja/tai tuotesijoittelua.]

 

Vanhasta varjostimesta irrotin kiinnityskehikon, ja kiinnitin sen uuden varjostimen sisälle rautalangan pätkillä. Näin kiinnitys rinkula oli oikean kokoinen jalkalamppuun ja paloturvallisuuskin säilyi meitin nurkilla. Uusi varjotin oli simppelin tyylikäs, vähän tylsä ja mitäänsanomaton, mutta sai kelvata. Aluksi. Varjostimen tuunaaminen jäi pohdinnan alle, ja tämän haasteen myötä sain uutta intoa kaivaa pitsit esille, ja värkätä sekä väkertää jotain mahtavaa mahdottomista materiaaleista.

EDIT tuunaus ohjeet; Virkkasin kolme kukkaa vaalean beigestä puuvillalangasta, kukkien perusohje löytyy täältä. Isommasta vaaleasta pitsistä leikkasin pyöreän reunan pois, sommittelin pitsit paikoilleen ylä sekä alareunaan ja liimasin ne ohuella kerroksella Erikeperiä. Pitsiä meni leveämpää alareunaan 95cm ja kapeampaa ala- sekä yläreunaan 95cm+50cm. Mallailin kukille sopivat paikat, ja kiinnitin nekin liimalla. Otin 10 vaaleanbeigeä, 10 vaaleanruskeata,10 vaaleankellertävää, kolme tummanruskeeta ja 25 messinkistä haaraniittiä. Pienillä sivuleikkureilla leikkasin niiteistä "jalat" pois, ja liimasin niittien hatut koristeeksi varjostimen reunaan sekä kukkien sekaan.

Siitä tuli ihan söpönen ja hauska, sopii eri vuodenaikojen mukaan vaihtuvaan sisustukseen, ja tuo ripauksen maalaisromantiikkaa tähän sisustusten karkkikauppaan :)