Älä osta vaarallista retrovalaisinta (kuten minä tein)

Monelle kirppistelijälle on varmasti tuttu tilanne, että houkuttelevan näköisellä retrovalaisimella on vanhanaikainen pistotulppa (se juttu joka on johdon päässä). Jos kotoa löytyy maadoittamaton pistorasia, niin siihen sopii sekä uudet että vanha johdot eli kaikki hyvin. Tai jos olet valmis maksamaan siitä, että maadoittaman pistotulppa (ja koko valaisin) muutetaan asiantuntijan toimesta maadoitetuksi sekin on oikein hyvä.

Ehkä sieltä tietokoneelta löytyy myös samanlainen tollo kuin minä, joka juuri ja juuri muistaa kokeilla kirpputorilla, että toimiiko valaisin vai ei. Tällä kierroksella muistin katsoa vähän pistotulppaa ja mielessäni kävi ajatus, että tämähän on vanhanaikainen. Mutta myyjä vain viittoili, että kokeile tuonne maadoitettuun pistorasiaan -ja kas valot syttyivät. Jos minulla ei olisi ollut niin kiire, niin olisin huomannut, että jokin  ei täsmää. Nyt olin vain vähän hämmästynyt.

No kotimatkalla sitten tuli mieleeni, että hitsi se taisi olla sellainen vanhanaikainen pistotulppa, jota on vähän veistelty. Ja nyt tarkkana: se on ehdottomasti kiellettyä. Se tekee laitteesa sekä laittoman että vaarallisen. Koska suojamaadoitettu pistorasia (eli uusi) on tarkoitettu vain sellaisten laitteiden käyttöön jossa on suojamaadoitus.

Pääsimme kotiin ja se saakelin joulukynttelikkö oli juuri edellämainitun kaltainen laiton hökötys. Hra K säästeli sanojaan ja sanoi vain: mitäs ostat tuollaisia romuja.

No, mitäs nyt tehdään? Nyt olisi kolme vaihtoehtoa.

A). Vien valaisimen asiantuntijan korjattavaksi. 
Ostamani kyntelikkö on kyllä kiva, mutta ei niin kiva, että korjauttaisin sen.

B). Nyt taas tarkkana: "sähköturvallisuuslain mukaan vastuu sähkölaitteen turvallisuudesta ja häiriöttömyydestä on talouden toimijoiden lisäksi myös jokaisella laitteen luovuttajalla, kuten kuluttajalla, käytetyn tavaran myyjällä tai kierrättäjällä".
Eli voisin palauttaa kynttelikön kirppikselle.
Muuten käpälä pystyyn, kuka on myynyt tavaraa kirppiksellä? Jos joukossa on ollut epäkurrantti sähkölaite, niin vastuu on käytetyn tavaran myyjällä. Ylen Kirppis-ohjelman sivuilta löysin yksinkertaisen ja varsin toimivan vinkin siihen, jos et tiedä onko myymäsi sähkölaite varmasti toimiva.  "Jos on epävarma myymänsä tavaran sähköturvallisuudesta, on varminta katkaista pistotulppa pois johdosta, jolloin vastuu siirtyy ostajalle. Siis johto kokonaan poikki."

C). Hetkinen, meillähän on vielä pari huonetta, jossa on vanha maadoittamaton pistorasia.

Lukitsen vaihtoehdon C. 

Alla olevista lähteistä kannattaa ainakin kurkata Ylen Kirppis-ohjelman vinkit Sähkölaitteiden ostoon. 

Kirppis-ohjelman sivuilla näkyi olevan mielenkiintoisia vinkkejä aarteiden etsintään kirpputoreilla.

Lähteet ja lainaukset:
Tukesin julkaisema Sähkölaitteiden valmistus, maahantuonti ja myynti-opas
Ylen Kirppisohjelman sivut Sähkölaitteita turvallisesti kirppikseltä
Sähkölaitteiden ja -turvallisuuden tuntijan Matti Käen sähköturvallisuus sivu

Pieni työtila

Kesällä ei hirveästi jaksa miettiä sisustusjuttuja, siispä varma syksyn merkki on sisutusinnon palaaminen. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun jokin huonekalu vihdoinkin löytää paikkansa? Ja, kun se hyvä järjestys on löydetty, niin jotkut pysyvät siinä vuosikausia ja jotkut kuukausikaupalla.
Viime syksynä, lähestulkoon vuosi sitten huusin huutokaupasta Askon koivupuisen liinavaatekaapin (joka täällä blogissa onkin vilahtanut). Vaikka ihastuin siihen kovasti, niin jotenkin koivun "väri" on ollut hankala. Mutta mutta, nyt kaapille löytyi oikein hyvä paikka ja samalla muutama muukin sisustusasia loksahti kohdalleen.

Pienehkössä kodissamme (tai tällä hetkellä trendikkäässä pientalossa, heh) on hieman hasteellinen tila olohuoneen, makuuhuoneen ja ruokaluhuoneen välissä;  ns. halli. Olisipa mielenkiintoista tietää, miten alkuperäiset, 60-luvun asukkaat ovat sitä käyttäneet. 

Keväisen Tukholman reissun tuliaisia on Valokuvataiteen museosta löytynyt A beautiful mess-blogin Photo idea-kirja.

Viime viikon lopulla olimme minilomalla Vaasan seudulla ja kävimme Juthbackan markkinoilla (ensimmäistä kertaa). Paljon mielenkiintoista tavaraa oli myynnissä, mutta ostin ainoastaan yhden peltipurkin. Vaasassa ja Pietarsaaressa kävimme muutamalla kirppiksellä, mutta mitään ei löytynyt. Paluumatkalla poikkesimme vielä Parkanossa kahdella kirppiksellä ja pienellä rompetorilla. Kuvan työtuoli löytyi kirppikseltä, mielestäni erittäin kohtuulliseen 18 € hintaan.

Kaapin päällystä on lastattu vanhoilla kameroilla. Ja kaapin sisäpuolelle olisi tarkoitus järjestää käsityökirjat- ja tarvikkeet. Vieläkin keskeneräinen isoäidinneliö-viltti täytyy sijoittaa työpöydälle, jotta se viimeinkin tulisi "kursittua kokoon", huoh.

Vanhoissa kameroissa tai tässä tapauksessa salamassa on paljon kivoja yksityiskohtia. Tämä on keskikokoisen pokkarikameran kokoinen.

Kaikista rakkain ja todennäköisesti myös arvokkain keräilykamera on vihreä Polaroid 600, joka on tälläkin hetkellä käyttövalmiina.

Ja tälläisiä kuvia vanhalla Polaroidilla tulee -lopputulos on aina pienoinen yllätys. Eilen käytiin Emma-museossa ihastelemassa Futuro-taloa ja Rut Brykin näyttelyä. Eikä sovi unohtaa mainita ihanaa lelumuseota.

DIY: Klubbo-sohvapöydän uusi elämä

Täällä taas_kerran kärvistellään tietokone-ongelmien parissa. Joku päivitys sai ykköskoneen pahasti sekaisin. Nyt kirjoittelen vanhalla, pienellä, toosi hitaalla läppärillä, jolle ei edes kannata mainita raw-kuvista (menee vielä varakonekin jumiin). Tulossa on siis kivoja, mutta rakeisia instakuvia.

Remontin myötä olohuoneen huonekalumäärä - ja tarve vähenivät huomattavasti. Pitkään olin sitä mieltä, ettei mitään uutta, litteää ja kevyttä telkkaria tarvita. Työkaverin kuvaputkitelkku tuntui ihan sopivalta. Kun uusi telkkari ripustettiin seinälle, jäi tv-taso vallan työttömäksi. Ja ylistin kaikille uuden, modernin telkun ihanuutta. Facebookissa yritin vaihtaa vanhaa tv-tasoa kaffepakettiin, muttei se kenellekään kelvannut. -onneksi!


Saanko esitellä; Klubbo ♥ Krille = uusi työpöytä

Ihanat, sirot, ilmavat -eikä siinä vielä kaikki; pyörälliset. Ikean Krille-pöydänjaloilla on useita hyviä ominaisuuksia. Ensiksi suunnittelin pöytälevyksi jotain puista/puukuvioista ja aika päättäväisesti tyrmäsin Hra K:n idean vanhan sohvapöydän hyödyntämisestä. Mutta lopulta tajusin, että vanha Klubbo-sohvapöydän kansi sopii enemmän kuin hyvin uudeksi pöytälevyksi.

Pienen rymsteerauksen ja huonekalutetriksen jälkeen työhuoneessa on uusi, toimivampi järjestely. Sohva siirrettiin vastakkaiselle seinustalle ja pöydille tuli tilaa metrin verran enemmän. Nyt meikäläisellä on ihan oma työpöytä, johon voi "levittäää" esim. ompelukoneen (ainakin farkkujen lyhennystä olisi ihan jonoksi asti). Jos tarvitaan jotain kunnollisen kokoista apupöytää, vaikka juhliin (niitä meillä onkin alvariinsa, NOT), pöytä rullaa paikalle ja jarrut pitävät sen paikallaan. Tämä on nyt ihan maailman kahdeksas ihme.

Seuraavana päivänä työpöytä olikin jo tehokäytössä. Sulo on kohtelias nuori mies -se meni solariumiin sillä aikaa kun mamma oli töissä. Vain pienet aurinkolasit ja uimahousut siltä tiettävästi puuttuivat :D


Aurinkoista viikkoa kaikille!

Ps. Sulo ja kotiväki kiittävät onnitteluista ♥.

Grandma`s corner with little twist (vol II)

Olohuoneen pintaremontti on jäänyt melkein valmista -tilaan. Se klassinen listat uupuu ja puuttuu. Jos Hra K:ta vähänkin tunnen, niin asian on korjattu, hhmmm kuukauden sisään.

"Isoäidin nurkkauksessa" (joo taas sisustetaan nurkkia..) on tietenkin keinustooli, seinäkello, pärekoppa ja opetustaulu. Muttamutta myös valopöytä sai pitää paikkansa. Erityisen iloinen olen valkoistakin valkoisimmasta seinistä, kontrastina vihreälle tapetille. Uudistetun olohuoneen yksityiskohtia löytyy klik ja klik
Pari vuotta sitten valopöydän ympärystä näytti tältä. Onneksi se ruskeankukertava tapetti on nyt historiaa.

Tämä näkymä on siis sohvalta ja sohvaseinällä on vihreä tapetti. Olohuoneen jälkeen on "halli" ja taustalla näkyy myös ruokailuhuone. Pikkukotimme parhaita ominaisuuksia on isot liukuovet, jotka piiloutuvat seinien väliin. Ovien ollessa piilossa, on huomattavasti avarampaa.

Tänään 19.6. tulee minun ja Hra K:n ensitapaamisesta 18 vuotta ♥.

Oikein mukavaa ja leppoisaa juhannusta kaikille!

Kattovalaisimen kevyt ehostus

Nyt kun ollaan vauhtiin päästy, niin vaihdellaan myös hieman huonekalujen ja valaisimien paikkoja. Tosin tällä hetkellä kaikissa muissa huoneissa on "kevyt" tungos, kun olohuoneen huonekalut ja muut tavarat on ripoteltu sinne tänne. Muutoksen tuulet saavuttivat myös olohuoneen kattovalaisimen ja otin sen kevyeen ehostukseen. Lasisten kuuppien peseminen on vähän pelottavaa puuhaa, mutta onneksi yksikään ei mennyt rikki.

Kattovalaisin on peritty ja se on ollut paikallaan olehuoneen katossa ainakin 10 vuotta. Toisaalta sille turvallisin paikka on juurikin siellä paikallaan. Pölyjä pyyhkiessä huomasin valaisimessa leiman ja pienellä googlettamisella se paljastui Valinten leimaksi.

Sitten siirryin ulos verannalle valaisimen rungon ja teak-öljyn kanssa. En tiedä onko tuo puuosa varmasti tiikkiä ja onko tämä edes oikea tapa. Mutta teak-öljyllä saa aika nopsaan tasoitettua pintaa (samalla se myös hieman tummenee). Homma on parasta tehdä ulkosalla, sillä öljyssä on aika mahtavat aromit ja tietysti helposti syttyvää ainetta pitää käsitellä varovasti.

Samalla kertaa käsittelin myös kirpputorilta löytämäni pöytävalaisimen, jota aikaisemmassa postauksessa olen epäillyt vähintäänkin kattovalaisimen lähisukulaiseksi. Pöytälampusta en mitään leimaa kyllä löytänyt. Mutta sitä on vuosien varrella vähän muutenkin entrattu, todennäköisesti siihen on vaihdettu uusi johto. Tällekin valaisimelle riitti vain pölyjen pyyhintä ja kevyt ehostus öljyllä.

Ja tadaa, valaisin on nyt ruokailuhuoneessa. Olohuoneeseen tulee "uusi", kirpputorilta löytynyt modernimpi valaisin.

Mites muut teak-huonekalujen ym. esineiden omistajat. Miten olette huoltaneet niitä?