Nyt tuntuu vahvasti siltä, että paluu arkeen on edessä. Toivottavasti kadonnut sisustusintokin löytää takaisin. Koko huusholli on sisustuksen puolesta enemmän tai vähemmän rempallaan, ja kesän aikana löytyneet kirppislöydöt etsivät vielä paikkaansa. Koko kesän ikkunat ovat olleet ilman verhoja (paitsi makuuhuone), mutta eilen vihdoin ja viimein onnistuin asentamaan muutamat paikoilleen. Verhotetuista ikkunoista tuli haikea ja surullinen fiilis -valoisat kesäyöt ovat taas historiaa.
Palataanpa vielä parin viikon takaisiin, vähän jänniin tunnelmiin. Harrastus(toive)listan kärkipäässä on jo vuosi keikkunut urban exploring eli urbaani löytöretkeily. Viimeinkin pääsin tutkimaan erästä vanhaa taloa! Ihan yksin!
Talossa on ollut koristeelliset ikkunanpokat. Aikanaan se on varmasti ollut kaunis koti.
Se on saanut rapistua vuosikymmeniä.
Nopeasti vilkaisemalla voisi kuvitella, että joku on jättänyt ompeluksen kesken ja mennyt käymään asioilla.
Mutta tarkempi silmäily kertoo toista.
Toisesta rikkinäisestä ikkunasta näkyy vanhaa repaleista tapettia. Tai itseasiassa useampia tapettikerroksia.
Talosta ovat katto ja lattia romahtaneet. Ikkunat ovat osittain rikki ja kaikki on muutenkin vinksallaan.
Luonto on hitaasti, mutta varmasti valtaamassa taloa; oksa oksalta ja kärhi kärheltä.
Rapistu rauhassa vanha talo ♥.