Hunnutetut tomaatin taimet

Tomaattiviljelijä on taas täällä. Maaliskuusta asti olen hissuksiin taimia kasvattanut ja Kesäkuun I:nä päivänä ne muuttivat omiin ruukkuihinsa kasvihuoneeseen.

Katsokaa, tomaateilla on prinsessaverho-"katos". Nämä verhot olivat aikaisemmin makuuhuoneessa valoverhoina, mutta eräs kattila teki toiseen verhoista kissan mentävän aukon. Verhojen funktiona on hieman siivilöidä auringon valoa (jos aurinko sattuisi paistamaan) ja toivottavasti se suojelee taimia "vilustumiselta".

Reippaat tomaatin alut ♥.

Pieni ja sitkeä tammen alku. Ostin tämän useampi vuosi sitten punatammena (tuskin on). Joka talvi jänikset/peurat jäystävät sen pieneksi ja sieltä se vaan pinnistää :)

Minimetsän alppiruususta on kasvanut iso pensas. Se on kotimainen Marjatanalppiruusu, muistaakseni Mikkeli-lajiketta.

Keltaisen iiriksen kukinta on parhaimmillaan.

Varjoisassa kukkapenkissä kukkivat huikean kauniit Valkonarsissit.

Yllätys kukkapenkissä. Ei mitään tietoa mikä tämä on..

Kukkaispoika lähettää kesäterveiset kaikille kissatädeille -ja sedille, KurR! 

Kuvan ottamisen jälkeen kimppu pääsi turvallisemmalle paikalle, ne kielot...

Kesähaaveita ja tunnelmointia kynttilänvalossa

Muistatteko viime vuodelta "blogisarjan" Draamakomedia Tomaattipuutarhurin paluu I, II, III ja IV ? Siinä kerroin tomaattien kasvattamisen iloista ja vaikeuksista yhden kasvukauden ajalta. Sarja ei todennäköisesti saa jatkoa, mutta kasvun ihmettä toivoakseni päästään seuraamaan.

Viikko sitten oli melko lämmintä ja ainakin lumetonta. Kasvihuoneessa oli yllättävän lämmintä ja sitä vähän siivoilin, jotta siellä voisi paistatella päivää. Kylvin myös ensimmäiset tomaatin siemenet ja viikossa on jo jotain tapahtunut.

Sääkukkakin pinnistää, se on muuten aivan eri näköinen kuin tomaatin alut. 

Pirskatin takatalvi :(

Perjantaina ajoin kuivalla asfaltilla iloisesti rallatellen kotiin. Lauantainakin oli työpäivä ja herätyskellon soitua mammuttelin vielä sängyssä, Instagramia selailen (joo, olen koukussa edelleen). Lady of The Mess oli ladannut Instagramiin kuvan melko lumisesta maisemasta ja mieheltä kysyin eikaimeillävaaosatanulunta? Ja oli satanut, aika reippaastikin, kuten kuvasta näkyy.

Työpäiväni jälkeen tunnelmoimme kynttilänvalossa.

Kaupoista löytyi viiniä ja tulppaaneita. Kuinka kätevää olisi jos ne voisi ostaa samasta kaupasta.

Ikeasta ostetut "perintöporsliinit"- ja "hopeat" jaksavat aina vaan ihastuttaa.

Leppoisaa Sunnuntaita!

Kevätsää lämmittää eiku väsyttää

Lastenlaulukin sen tiesi -kevätsää lämmittää (paitsi silloin, kun tuulee viiltävän kylmästi, kuten nyt). Toiseen joka keväiseen ilmiöön olen tutustunut vasta aikuisiällä, nimittäin kevätväsymykseen.

Selaan haikeudella kuvia, jotka ovat täynnä kesää, kukkia ja kasvihuonetta. Mutta...

...minua(kin) alkaa haukotuttaa.

Muistelen viime vuoden ensimmäistä ja ihan hyvää tomaattisatoa. Nyt kasvihuone ja kasvilaatikot ovat valmiina odottamassa. Pitäisi kylvää tomaatin siemenet (kuvittelen että viimevuotisia siemeniä on vielä jäljellä) MUTTA...

...mutta taaas haukotuttaa. Onneksi viikonloppu on lähellä ja saa nukkua pitkään, sekä voi ottaa päikkärit ;)

Kaiken huipuksi väsynyt bloggaaja kierrättää vanhoja, jo kertaalleen nähtyjä valokuvia, oumaigaad.

Robert, joka kehrää täysteholla vieressäni, haluaa sanoa, että tämä vanha neuvo toimii myös nyt.

Leppoisaa loppuviikkoa!
Ps. Kiitos kivoista kommenteista kuva-arvoitus - ja oliko se marsu -postauksissa ♥.

Draamakomedia Tomaattipuutarhurin paluu osa IV

Previously in Tomaattipuutarhurin paluu.
Kasvihuone täyttyi hiljalleen pienen pienistä tomaatin raakileista. Kesä oli jo lopuillaan, ehtivätkö tomaatit punastua vai syödäänkö tänäkin vuonna paistettuja vihreitä tomaatteja? Edellinen jakso klik!

Osa IV: The grand finale
Ja niin joulu joutui -eikun kesä meni ja syksy on hellinyt meitä lempeän lämpimillä päivillä. Edellisestä jaksosta on kulunut lähes kaksi kuukautta ja kasvua on tapahtunut ja satoa saatu, jee!

Ensimmäiset raakileet ja syötävät tomaatit (kuvasta hieman punaisempana) kasvatti kasvihuoneen villikissa, raidallinen Tigerella.

Seuraavaksi kypsyi Golden sunrise tomaatteja ja ehkäpä määrällisesti eniten.

Päärynänmuotoisten Yellow pearshaped-tomaattien suhteen olin suorastaan epätoivoinen -kunnes huomasin kasvihuoneen ulkoreunalla lupaavaa keltaista väriä.

Roma-lajikkeen kypsyminen tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Tässä tapauksessa lähes pari kuukautta.
Money maker- ja Pink brandywine -lajikkeet vain jurottavat. Ensin mainittu varmasti tajusi tulleensa väärään perheeseen ainakin nimensä perusteella ;)

Tässä vielä tomaattien koulukuva, nehän otetaan usein syyslukukaudella. Tästä kolmikosta tulee mieleeni sanonta "pieniä ovat silakat joulukaloiksi".
Satokautta on toivottavasti vieläkin jäljellä, mutta tässä oli vuoden 2013 suuri loppuhuipennus. Tomaattien kasvattaminen on ollut työlästä, jännittävää ja hauskaakin, eikä siinä vielä kaikki; myös hyödyllistä. Kun yöpakkaset todella saapuvat kasvihuone pestään talviteloille ja alan punomaan juonia ensi kevään/kesän tomaattiviljelyyn.

Instagram-kuvia viikon varrelta III

Järkkäri on saanut tämän viikon lepäillä, mutta kännykkä ja Instagram ei.

Ilta-ajelulla auringonlaskua ja kotia kohti.

Sitä ennen herkuttelimme mm. suklaakirsikka-parfeella, mums ♥.

Ruutuviljelmän ensimmäinen porkkanasaalis. Taas_kerran olisi voinut kitkeä enemmän.

Ensimmäinen Tigerella-tomaatti syötiin puoliksi.

Neitoperhoset saapuivat.

Lopuksi pieni kurkistus tulevaan. Piitkästä aikaa huusin Huuto.netistä jotain kivaa. Kuten kuvasta näkyy Robert (ja Sulo myös) on jo hyväksynyt uuden mööbelin. Kunhan järjestys, valoisuus ja kuvaaja kohtaavat esittelen teille uuden huonekalun.

Ilman suurennuslasia

Hei katsokaa! Pienimmätkin tomaatin raakileet näkyvät ilman suurennuslasia / macroa.

Pieniä ja tosi pieniä Yellow pearshape-tomaatin raakileita.

 Myös Roma-lajike on hassunmuotoinen.

Pink Brandywine on jonkun verran kasvanut edellisestä postauksesta (siis muutenkin kuin kuvakulman myötä).
Arvaan, että joitain nämä "tomaatit ovat taas kasvaneet"-postaukset kyllästyttävät. -Mutku se on niin maailman VIII. ihme, että meidän kasvihuoneessa on jotain tälläistä (ja se kasvihuonekin vielä).

Avomaalla, kohopenkissä kasvaa kesäkurpitsa ja siitä ollaan jo saatu vähän satoa.

Eilen saatiin reilusti vettä ja sama meno jatkunee ensi yönä. Ilman ukkosta pliis.


Blogissa alkaa viikonlopun mittainen tauko.
Oikein mukavaa ja leppoisaa viikonvaihdetta kaikille!

Draamakomedia Tomaattipuutarhurin paluu osa III

Previously in Tomaattipuutarhurin paluu.
Tomaatit pääsivät vihdoin ja viimein isoihin ruukkuihin ja mikä tärkeintä kasvihuoneen lämpöön ja valoon. Peace & love -tunnelmat valtasivat tomaatit ja okrat.

Edellisestä jaksosta on kulunut melkein kuukausi ja ollaan aivan heinäkuun lopussa, kääk. Mikä on luonnollinen jatkumo kuumassa ja kosteassa kasvihuoneessa leijailleelle peace & love-tunnelmalle? No tietenkin pienet tomaatin palleroiset ♥.

"Jättiläistomaatti" on aivan pienen pieni (mutta omaleimainen muoto on jo havaittavissa) -isona sen pitäisi näyttää tältä.

Hhmm, ei se kovin keltaiselta näytä -vielä.

Tomaatti raidoistaan tunnetaan tai jotain.

Ehkäpä arvaatte minkälainen kriisi nurkan takana kolkuttelee? Eikä silloin naurata. Mietitäänpä, vieläkö on kesää jäljellä ja lämpimiä päiviä? Meidän puutarhamme seutuvilla terminen kasvukausi päättyy keskimäärin 17.10. Lämpötila siis laskee pysyvästi + 5 asteen alapuolelle. Kasvihuoneessa lämpö ei taasen saa laskea alle +8 asteen ja mitään lämmitystä kasvihuoneessa ei ole, huhhuh.

Tomaattien kasvattaminen on hirrveen, hirrveen jännittävää. Ja jatkuvasti oppii jotain uutta. Kuten tänään: tomaatit ovat saaneet tarpeeksi ravinteita, kun lehdet ovat käppyrällä ja jos lehdet ovat tukevasti sivuille päin kuin kuusella niin ravinteita ei ole tarpeeksi klik (nyt tuli kiire kasvihuoneelle, sillä kumpaakin lajia löytyy..).

Draamakomedia Tomaattipuutarhurin paluu edelliset osat klik ja klik.

Ps. Arvatkaa mikä maskotti asuu kasvihuoneessa? Ei, ei Kattisaurus (sentään) vaan sisilisko!!

Aurinkoinen kesäpäivä

Eilisestä blogin häviämisen aiheuttamasta järkytyksestä on selvitty -onneksi blogi palautui ennalleen, huh.

Valkoinen myskimalva (Malva moschata) kukkii vähän siellä täällä, mutta suosiollisesti myös kukkamaassa omalla paikallaan.

Ranskan tulikukalla (Verbascum chaixii) on samanlaiset kujeet kuin myskimalvalla.

Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) kukkii iloisesti omalla paikallaan eikä rönsyile sinne tänne.

Pieni pläntti ketoneilikkaa hyvin luonnontilassa.

Minimetsän edustalla kasvaa pieni niitty.

Jihuu, tässä on kasvihuonehistoriamme I. tomaatin raakile, Tigerella-tomaatissa. "Isona" se toivottavasti näyttää tältä.

Tänään oli tosiaan mitä ihanin, aurinkoisin ja lämpimin kesäpäivä, onneksi. Tietotekniikka-ongelmat eivät nimittäin päättyneet blogin temppuiluun, sillä tänään temppuili picasa, joka hävitti kesäkuun kuvia. Ihmettelen vaan jos siirrät kuvia vahingossa roskikseen, mutta niitä ei löydy roskiksesta eikä picasasta -niin missä ne ovat? Jossain vaiheessa suurin osa kuvista ilmestyi takaisin ja allekirjoittanut päätti taaas skarpata varmuuskopioiden suhteen.
Lisäksi kauppareissulla sattui pieni äksident johon liittyi hameen helmat ja polkupyörän pinnat. Onneksi ei sattunut mitään hurjempaa.. Em. sattumuksien lisäksi ohjelmassa on ollut herkuttelua ja auringossa/varjossa lekottelua. Kattilatkin pääsivät useamman kerran ulkoilemaan ♥.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Draamakomedia Tomaattipuutarhurin paluu osa II

Previously in Tomaattipuutarhurin paluu.
Tomaatin taimet kävivät kuoleman porteilla (ja osa meni portista..), kun ne istutettiin omiin ruukkuihinsa. Eikä tässä vielä kaikki: pahamainen jättiläiskattisaurus vainosi tomaatteja öisin.


Jakso II: Peace & love

Hhmmm, edellisestä jaksosta on kulunut lähes kaksi kuukautta, siitä voi(si) päätellä jotain. Kuten sen ovatko taimet edes hengissä. Mutta mutta, ei tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä. Tomaatit ovat yltäneet hämmästyttävän sitkeisiin suorituksiin, kun sivuosan esittäjät ovat vain puuhailleet omiaan. Kesäkuun alussa taimet pääsivät ulkosalle verannan suojiin ja jättiläiskattisaurus jäi sisälle. Tosin tarina ei kerro sitä, millaiset ötökät vaanivat tomaatteja ulkosalla.

Vihdoinkin juhannusviikolla alkoi tapahtua. Naissivuosan esittäjä marssi rautakauppaan ja osti rullan kasvihuonemuovia. Toisin kuin epäilin, sitä siis oli ihan hyllytavarana. Miessivuosan esittäjä naputteli kasvihuoneeseen erinäiset määrät listoja, joiden avulla muovi tukevasti kiinnitettiin -ja voila! Kasvihuone tuli 90 % valmiiksi.

Hei me muutetaan!

Ja niin multa ja kanankakka löysivät toisensa, sekä multa ja tomaatintaimet ynnä tomaatintaimet ja kasvihuone -ja he elivät onnellisesti elämäänsä satoon asti (okei, ensin tulee kukinta).

Tomaatteja kukittaa ♥.

Vajaan parin viikon aikana tomaatit ovat komeasti kasvaneet mittaa ja viimeksi kasvihuoneeseen kurkatessani lähes kaikissa oli nuppuja tai kukkia, myös okrilla.

"Pink Brandywine"; Lidlistä ostetut "nimikyltit" ovat tosi näppäriä.

Tomaatit tuntuvat viihtyvän hyvin kasvihuoneessa ja siellä on peace & love -meininki. Allekirjoittanut tempaantui tunnelmaan mukaan ja laittoi sopivat korvikset. Huumaava osanen tulee siitä ilosta, että kasvihuone on vihdoinkin lähes valmis. Kasvihuoneessa voisi oleilla loputtomasti ♥.

Näihin leppoisan letkeisiin kesätunnelmiin on hyvä päättää. Villi veikkaus on, että seuraavassa jaksossa odotellaan ilolla/jännityksellä/epätoivolla tomaattien kehittymistä.