Onnenpäivä rompetorilla: syntymäpäivälahja jo etukäteen

Lauantaina oli Siivouspäivä-tapahtumia ympäri Suomen maata. Meidän lauantaiajelun pääkohde oli Ranskalainen visiitti-tapahtuma Tammelassa. Sinne kokoontuivat ranskalaiset automerkit, meidän Cactus muiden mukana. Matkan varrella oli oikein sopivasti pieni rompetori. Hra K osti minulle sieltä erittäin mieluisan synttärilahjan, vaikka synttärit ovatkin vasta ensi kuun lopulla.

Se on vaneria ja siinä on kansi, joka kiinnitetään nahkavyöllä. Valmistaja on Schaumanin Fanerfabrik.

Rompetorilta löytyi siis aivan huikea vanerinen kasvienkeruukotelo!

"Salkun" myyjä heti valisti, että sitä on käytetty kasvienkeruuseen -mutta toki sitä piti vielä varmistella googlesta. Tällä kertaa tieto ei löytynyt ensimmäisellä, toisella eikä vielä kolmannellakaan yrittämällä. Samalla tajusin, kuinka pöhköä on etsiä "kaikki" vastaukset netistä. Jos huomioidaan, että 2000-luvun alkuun asti pärjättiin ihan mainiosti ilman googlea. Varsinaista uusavuttomuutta moinen kuuklaaminen.
Mutta tästä pohdinnasta huolimatta jatkoin etsintöjä ja vihdoinkin tärppäsi Finna.fi palvelusta.

Olen kyllä niin ihastunut tähän "puusalkkuun", enkä todellakaan raaskisi käyttää sitä minään kasvienkeräyskotelona. Vaikka herbaarion kerääminen vähän houkuttaakin.

Opiskeluaikoina jouduin sain kerätä herbaarion. Alkuinnostuksen jälkeen se oli pakkopullaa.

Hienoin osa herbaariota on tämä "kansio", joka on päällystetty mustapunaisella Kiurujen yö-tapetilla. Nyt tekisi mieli kerätä uusi kasvio ja käyttää niiden taustana mustaa kartonkia, jolloin aikojen saatossa haalistuvat värit tulisivat kuitenkin paremmin esille.

Varsinais-Suomen kulttuuriperintö-blogissa kerrotaan mielenkiintoisesti kuinka oppikoululaisten kesäläksynä oli kasviston kerääminen ja se ei ollut ihan yksinkertainen juttu.


Ps. kasvienkeruukotelo on nimeltään kasviporttööri.

Pieni työtila

Kesällä ei hirveästi jaksa miettiä sisustusjuttuja, siispä varma syksyn merkki on sisutusinnon palaaminen. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun jokin huonekalu vihdoinkin löytää paikkansa? Ja, kun se hyvä järjestys on löydetty, niin jotkut pysyvät siinä vuosikausia ja jotkut kuukausikaupalla.
Viime syksynä, lähestulkoon vuosi sitten huusin huutokaupasta Askon koivupuisen liinavaatekaapin (joka täällä blogissa onkin vilahtanut). Vaikka ihastuin siihen kovasti, niin jotenkin koivun "väri" on ollut hankala. Mutta mutta, nyt kaapille löytyi oikein hyvä paikka ja samalla muutama muukin sisustusasia loksahti kohdalleen.

Pienehkössä kodissamme (tai tällä hetkellä trendikkäässä pientalossa, heh) on hieman hasteellinen tila olohuoneen, makuuhuoneen ja ruokaluhuoneen välissä;  ns. halli. Olisipa mielenkiintoista tietää, miten alkuperäiset, 60-luvun asukkaat ovat sitä käyttäneet. 

Keväisen Tukholman reissun tuliaisia on Valokuvataiteen museosta löytynyt A beautiful mess-blogin Photo idea-kirja.

Viime viikon lopulla olimme minilomalla Vaasan seudulla ja kävimme Juthbackan markkinoilla (ensimmäistä kertaa). Paljon mielenkiintoista tavaraa oli myynnissä, mutta ostin ainoastaan yhden peltipurkin. Vaasassa ja Pietarsaaressa kävimme muutamalla kirppiksellä, mutta mitään ei löytynyt. Paluumatkalla poikkesimme vielä Parkanossa kahdella kirppiksellä ja pienellä rompetorilla. Kuvan työtuoli löytyi kirppikseltä, mielestäni erittäin kohtuulliseen 18 € hintaan.

Kaapin päällystä on lastattu vanhoilla kameroilla. Ja kaapin sisäpuolelle olisi tarkoitus järjestää käsityökirjat- ja tarvikkeet. Vieläkin keskeneräinen isoäidinneliö-viltti täytyy sijoittaa työpöydälle, jotta se viimeinkin tulisi "kursittua kokoon", huoh.

Vanhoissa kameroissa tai tässä tapauksessa salamassa on paljon kivoja yksityiskohtia. Tämä on keskikokoisen pokkarikameran kokoinen.

Kaikista rakkain ja todennäköisesti myös arvokkain keräilykamera on vihreä Polaroid 600, joka on tälläkin hetkellä käyttövalmiina.

Ja tälläisiä kuvia vanhalla Polaroidilla tulee -lopputulos on aina pienoinen yllätys. Eilen käytiin Emma-museossa ihastelemassa Futuro-taloa ja Rut Brykin näyttelyä. Eikä sovi unohtaa mainita ihanaa lelumuseota.

Löytö rompetorilta

Aijai ja voivoi, kesä on jo niin pitkällä, että Loimaan rompetori oli lauantaina. Viime aikoina olen enemmän keskittynyt tavaroiden vähentämiseen (jestas, että se on vaikeaa) ja samalla kirppisinspiraatio on ollut alhaisella tasolla. Mikä sinällään on oikein hyvä juttu.
Loimaan rompetorin kohdalla pitkään pohdin, mennäkö vai ei. Ja kyllä taas kerran kannatti. Ensinnäkin tapasin keräilyhulluja sukulaisiani ja ohjelmassa oli perinteeksi mudostunut yhteinen kaffetauko (samalla ehti esitellä löytöjä ja ruotia hintoja).

Rompetorilta ostin ainoastaan yhden "jutun". Bongasin sen jo aika varhaisessa vaiheessa, mutta ensin kiersimme koko suurimman osan vuosi vuodelta laajentuvasta myyntialueesta. Vaikka kyseessä ei ollut mikään erityisen kallis esine, niin siltikin halusin harkita huolella.

Tadaa, sehän on sohvapöytä. Kun kissat olivat ruokailemassa keittiössä, nostimme sohvapöydän paikalleen ja siinähän oli taas ihmettelemistä.

Pöytä on 60-luvulta ja siinä on niin ihanat, sirot muodot. Mitoitus on juuri sopiva 60-luvun omakotitaloomme. Taustalla pilkottaa ihanan pehmeä Howard-sohva, jonka mittasuhteista ei voi sanoa samaa. Sohvapöytä on todennäköisesti Svante Skogh:n Corona-sarjaa. Myyjä oli aivan huippumukava vanhempi setä, oikein malliesimerkki reilusta myyjästä. Asiallinen ja asiantunteva.

Jos meillä on ennestäänkin käytetty säännöllisesti lasinalusia, niin nyt vuoraan suunnilleen koko pöydän, jottei siihen tulisi turhaan naarmuja tai kahvitahroja.

Loimaan rompepäivät

Arvatkaas mitä? Juuri tästä hetkestä lähtien minulla on käytössä toimiva tietokone *koputtaa puuta*. Hra K kokosi sen ihan itse ♥. Yksi "pikkumiinus" tässä uudessa koneessa on - se ei nimittäin noteeraa kameraani millään tapaan, siis ei suostu tuomaan siitä kuvia. Mutta muistikortinlukijan avulla tämäkin juttu pitäisi toimia.

Kesäloman jälkeinen elämä on ollut aika kiireistä ja ah, niin ihanan helteistä (joo, työpaikalla on erittäin hyvä, tai oikeastaan liiankin tehokas ilmastointi). Yhteen viikkoon onnistuimme mahduttamaan vieraita kolmena eri päivänä, sekä huutokauppoja kolmena eri päivänä ja sokerina pohjalla oli Jämi Fly Inn-tapahtuma -niistä myöhemmin lisää.

Kesä on jo ehtinyt niin pitkälle, että eilen oli perinteiset Loimaan rompepäivät. Ja sinne suuntasimme heti tikkana kello seitsemän aikaan aamulla. Taas kerran oli paljon myyjiä ja oikein lämmintä ja aurinkoista, sekä paljon ihmisiä. Kokeneen kävijän vinkki onkin, että siellä tosiaan kannattaa olla heti aamusta paikalla jolloin lämmöstä ja ihmismassoista ei tarvitse kärsiä niin paljoa.
Heti alkuun voisin tilittää teille katkeransuloisesta löydöstä, joka oli niin ihana, mutta en sitä kuitenkaan voinut ostaa, niisk. Aivan alkumetreillä bongasin tosi tyylikkään, ruudullisen 60-70-lukuisen trenssitakin. Takki oli vanhan lastenvaateliikkeen jäämistöä -siis aivan käyttämätön, laput paikalla -ja kokoa 160 cm. Jepjep, sovitin takkia päälleni ja se sopi ihan hyvin, tosin hihat olivat aavistuksen liian lyhyet. Mutta, trenssin napit eivät menneet kiinni -voi nyyh! Nyt kaduttaa etten ostanut sitä varsin edullista takkia, sillä nappeja olisi voinut siirtää tai ehkä nappilistan käänteissä olisi ollut ylimääräistä kangasta. Tai jokin muu ihme olisi tapahtunut..

Rompetorilta tein muutaman oikein taloudellisen ja järkevän löydön. Kaksi kappaletta Backmanin? (tarjottimissa on leima B made in Finland) tiikkisiä tarjottimia ja Hackmanin (mini)mehumaijan.

Ostin koulutaulun ja Sulo hyppäsi heti sen eteen, kun otin kameran esille.

Siis Ilkan leiri Nokialla -opetustaulun, jonka on tehnyt Lennart Segerstråle.

Kotimatkalla käväisimme Humppilan lasissa ja sieltä löysin tämän cocktail-kirjan, joka on uusintapainos vuoden 1932 kirjasta. Se on ollut aikanaan ensimmäinen suomenkielinen cocktail-kirja ja se on julkaista heti kieltolain loppumisen jälkeen. Tämä olisi mitä parhain joululahja-idea, tietäisin ainakin pari sopivaa kohdetta :)

Lämpimästi Tervetuloa lukijaksi Terhi ja kaikille hyvää alkavaa viikkoa!