Sitten otsikkoon. Mitä olisi kylpyhuone, varsinkin iso sellainen, ilman penkkiä? Puupenkkiä jossa voi vilvoitella löylyjen välissä tai istua nautiskellen jalkakylvystä?
Penkille oli siis huomattava tarve ja netistä etsiskelin sopivaa vanhaa yksilöä. Hieman yllätyin penkkimarkkinoiden korkeasta hintatasosta. Siis vanhoista ja huonokuntoisista olisi pitänyt maksaa ainakin 50 euroa ja sitten entisöidä perusteellisesti, ei käy. Onneksi lähiseudulla oli suosikkihuutokauppani ja valikoimassa oli useampi penkki, joskin kaikki olivat enemmän tai vähemmän käsittelyä vailla.
Voitte arvata, että Hra K auliisti lupasi tukkia suuni etten huuda tästä penkistä liikaa ;)
Vielä samana päivänä täristelin hiomakoneella penkin istuisosasta paljaan puupinnan esille. Vanhan huokalun entisöinti (tai allekirjoittaneen sinnepäin puuhastelua voisi paremminkin kutsua huonekalun entraamiseksi) oli kyllä mielenkiintoista puuhaa. Turkoosin maalikerroksen lisäksi penkistä löytyi vaaleanvihreä ja punainen maalikerros. Sen lisäksi, että yksi jalka oli reteästi teipattu -oli kaksi jaloista ilmeisesti uusittu, luonnollisestikin eri puulajilla.
Jossain vaiheessa käy aina niin, että hiomapaperi, kutsutaankohan sitä laikaksi, kuluu niin ettei se pysy enää koneessa kiinni. Josmäolisininsinööri niin kehittelisin vähän pitävämmän, kuin hiomapaperin tarrakiinnityksen (oikeasti!). Kesken kaiken en viitsinyt lähteä kauppaan, vaan vaihdoin työkalua. Kuumailmapuhallin toimi vähän nihkeästi, koska ulkona oli kova, kylmä tuuli. Käry kyllä levisi pitkin poikin pihaa.
Hra K teki puupenkin kanssa myös paljon töitä: hioi pintoja, liimasi teipatun jalan nätisti ja taas hioi. Loppusilaukseksi allekirjoittanut siveli penkin puupinnalle parafiiniöljyä.
Juhannusaattoaamuna penkki pääsi paikalleen. Juuri sopivasti, sillä iltapäivällä oli vieraita tulossa :)
Aurinkoista viikonjatkoa kaikille!
PS. Kaipaisin nähtävyys-, kirppari- ja ym. ideoita akselille Lieksa - Savonlinna.