Lauantaiajelulla Pyhämaassa

Helteisenä heinäkuun lauantaina lähdimme lauantaiajelulle Uuteenkaupunkiin. Tähtäimessä oli paikka, joka tulisi loksauttamaan suumme auki yhtälailla kuin Parikkalan patsaspuisto.
Hämmästelimme rakennusta, jonka sisätilat oli maalattu katosta lattiaan ja ulkopäin se näytti lähes ladolta. Kohteenamme oli siis Pyhämaan uhrikirkko.

Kirkko on kuuluisa maalauksistaan ja se on merkittävä osa Suomen 1600-luvun taidehistoriaa. Uhrikirkon sisäosaa koristavat maalaukset on tehty maalarimestari Christian Wilbrandtin johdolla 1667.
Seinien maalaaminen oli edullisempaa kuin kuvakudosten tekeminen -näin lukee vanhoissa taidehistorian opintojen muistiinpanoissani.

"Pyhämaassa sijaitsee sen kuuluisa ”ihmeitätekevä” uhrikirkko, joka mainitaan kaikissa arvonsa tuntevissa Suomen matkaoppaissa erään kirkkorakennustaiteemme helmenä. Uuden kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitseva uhrikirkko jää ulkomuotonsa perusteella helposti suuremman toverinsa varjoon"
.

Syntiinlankeemus

Pyhä Yrjänä ja lohikäärme

"Pyhämaan kirkon maalaukset kuuluvat Christian Wilbrandtin tuotannon loppuun ja ovat hänen ainoat kokonaisuudessaan säilyneet maalauksensa. Kuvien valtaosan esikuvana Wilbrandt on käyttänyt Hans Brosamerin kuvitusta 1500-luvun rukouskirjassa".

Kaikki seinät ja koko katto -täynnä maalauksia. Kirkko on aika hämyisä, millaistahan on ollut niiden maalaaminen? Tai millainen tunnelma on kirkossa hämäränä talvipäivänä?

Antiikki & design-lehdessä 6/2018 Kolumnisti Janne Koskinen kirjoitti kulttuurimatkailusta Suomen kirkkoihin. Kirkothan ovat valtakuntamme parhaiten säilynyttä rakennusperintöä, alkaen Turun Tuomiokirkosta. Ko. lehden sain käsiini vasta eilen, mutta kirjoitus inspiroi tutustumaan kirkkoihin.

Tältä kesältä tiekirkot ovat jo sulkeneet ovensa, mutta ensi kesänä aion käydä tutustumassa ainakin Taivassalon Pyhän ristin kirkkoon, jonka  maalaukset ovat 1460-luvulta.

Lainaukset ja lisätietoa: klik, klik.

Ikimuistoinen taide-elämys

Blogi on pitänyt lomaa melkein pari kuukautta, mutta allekirjoittanut vain viikon aivan kesän alussa. Vasta elokuussa on kunnon kesäloma.
Vähäisesta lomailusta huolimatta voin jo nimetä toistaiseksi ikimuistoisemman taide-elämyksen, sen kohtasin Etelä-Karjalassa.

Parikkalan patsaspuisto esiteltiin Egenland-ohjelmassa ja pakkohan sinne oli päästä.
 

 Parikkalan patsaspuisto oli erilainen, jännittävä, hauska jne. Se oli niin omaperäinen, että ensin vaan seisoimme ja tuijotimme melkein suu auki.

Ylen sivuilta löytyy kattava juttu Parikkalan patsaspuistosta ja taiteilija Veijo Rönkkösestä.
Ei voi muuta kuin suositella, huikea paikka!

Kiinnostavat asiat alkavat K:lla eli valittuja Instagram-kuvia

Oletko ajatellut millä kirjaimella sinua kiinnostavat asiat alkavat? Allekirjoittaneen Instagram-tilillä monet lempijutut alkavat K:lla. Katsokaa vaikka:

K niin kuin kahvi, kuis sitte. Kuluneella viikolla olin paikassa, jossa kahvia sai vain rajoitetusti ja se oli outoa. Saman kohtalon kärsivät myös kaakaon ja teenjuojat.

Kirjat. Käyn ahkerasti kirjastossa ja monesti kuvaan luettavana olevan kirjan Instaan. Historiasta ja kädentaidoista kiinnostuneille suosittelen lämpimästä Kättentöitä-kirjaa.

Hyvin eletty-kirja oli tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Iltasaduksi Kreikkalaisia jumalaistaruja ja satuja. Taidehistoriaa opiskelelessani huomasin lukuisia kertoja, että kreikkalainen mytologia kannattaisi tuntea, edes pintapuolisesti.

Kissa- tai kuten me kutsutaan Kattila, Kattilakaksikon-kuvia. Sulolle tuli rokotuksen jälkiseurauksena ihottumaa ja se on aivan maansa myynyt, koska pitää pukeutua. Ensin sillä oli käytössä kuvassa näkyvä fairislejumpperi, mutta työkaverilta sain t-paidan (siis kissan kokoluokkaa olevan).

Kukat ja kasvit. Muhkean unikon sai yllättävän hyvin litistymään kuivakukaksi. Ennen vanhaan ei kaikki ollut paremmin, mutta puhelinluettelot olivat oiva väline kasvien kuivauksessa.

Lokakuun alussa kesäkukat vielä sinnittelivät ja niistä sai tehtyä kimpun.

Käsityöt. Aina pitää olla monta rautaa tulessa eli useampi kässäprojekti menossa. Löysin lankalaatikosta ihanan pehmeää ja upean monisävyistä lankaa. Tarkoituksena on kutoa kontinpohja-tekniikalla tuubihuivi. Jos lanka loppuu kesken, niin sitten siitä tulee muhvi ;D

Roksana-kahvikupit ovat hyvin sievän näköisiä. Kahvinjuontiin ne ovat vähän liian pieniä, paitsi erityisissä tilanteissa. Mutta manteleiden tarjoiluun se on juuri oikean kokoinen.

Millä kirjaimella Sinun lempijutut alkavat?

Elokuvaelämys

Käyn todella, todella harvoin elokuvissa  ja ylipäätään katson aika vähän elokuvia. Mutta kerrankin voin suositella elokuvaa.

Järven tarina -elokuva oli liikuttavan ihana. Kauniita kotimaisia maisemia ja pelkästään luontoa, sekä eläimiä. Toisin sanoen yhtäkään ihmistä ei tässä elokuvassa näkynyt. Ja toisin kuin luontodokumenteissa yleensä, tässä EI reposteltu luonnon raadollisella puolella. Elokuvasta jäi rentoutunut ja hyvä mieli ♥.

Sunnuntaiajelulla: Hvitträskin joulumarkkinoilla

Koska vielä on kesää jäljellä melkein kesäkelit lähdimme piitkästä aikaa sunnuntaiajelulle. Alunperin oli tarkoituksena ajella joulumarkkinoille Varsinais-Suomeen, mutta loppujen lopuksi suuntasimme Etelään, Kirkkonummelle. Hvitträskin joulumarkkinat ovat kiinnostaneet jo monta vuotta.

Hvitträskin rakennuttivat 1900-luvun alkuvuosina arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen.

 Hvitträsk on aikanaan rakennettu luonnon rauhaan, metsän keskelle ja järven läheisyyteen. Ikkunasta avautuu rauhoittava järvimaisema, tätä kutsuisin Maisemaksi isolla M-kirjaimella (toki merimaisema olisi vielä hienompi..).

Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Liekki-ryijy.

Koko aikuisikäni olen ihaillut jugend-tyyliä, art nouveau -tyyliä ja kansallisromanttista-tyyliä. Hvitträskiä on esitelty mm. Jugend Suomessa-kirjassa. Vihdoinkin pääsin näkemään em. kirjan kuvat ihan tosielämässä. Allekirjoittaneelta loppuu adjektiivit ihan justiinsa, mutta sanotaan näin, että Hvitträsk oli hieno elämys.

 Mitkä tuolit! Mikä muoto (ja hillitty koristeellisuus).

Suurimman vaikutuksen tekivät Hvitträskin tulisijat. Tuossa metallisessa kuvussa on hienon hienot koristeet. Suvussani on ollut monta seppää ja veljeni tekee sepäntöitä viidennessä sukupolvessa. Kuten isä, isänisä, isänisänisä ja isänisänisänisä. Toki menetelmät ovat vaihtuneet, todellakin. Mutta edelleenkin korjataan esim. maanviljelijöiden koneita. Allekirjoittanut on sen verran kokeillut takomista ja hitsaamista, että voin todeta ettei siitä mitään tule ;D.

Tästä ovesta olin/olen edelleen ihan innoissani!

Viiden pisteen vihje; joulukoristeessa seikkailee tämän näköinen kissaherra, tosin ilman villapaitaa.

Niin Hvitträskissä oli myös joulumyyjäiset, mutta ne jäi vallan kuvaamatta. Olin niin tohkeissani, koska tapasin siellä Elsan Lempituoli-nettikaupan tädin eli Saaripalsta Sailan; oli tosi mukava tavata! Häneltä ostin hienon, vanhanaikaisen tyylisen kissajoulukoristeen (jonka heti asettelin paikoilleen hallin oviaukon yläpuolelle).

Oli oikein mukava sunnuntai-ajelu ja kaiken lisäksi jopa aurinko suostui paistamaan reissullamme. Harvinaista herkkua just nyt.

Ps. Pirkanmaalla on myös hieno kotimuseo Visavuori, jossa on asunut EmilWikström. Siitä olen postannutkin. Wikström on suunnitellut Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajat-patsaat. Ja taas koko rautatieasema on Eliel Saarisen (joka on asunut Hvitträskissä) käsialaa.

I. K. Inha 150 vuotta

Mikä yhdistää Pekka Halosta, Jean Sibeliusta, Akseli Gallen-Kallelaa ja I. K. Inhaa? He kaikki ovat syntyneet samana vuonna. Ja juuri tänään, 12.11. tulee kuluneeksi 150 vuotta I. K. Inhan syntymästä.
  
I. K. Inha valokuvasi polkupyörämatkoillaan Suomen kulttuuri- ja luontomaisemia, kyliä ja kaupunkeja, ihmisiä ja tilanteita. Hän toi Suomeen taiteellisen valokuvauksen ja valokuvauslaitteet, mutta myös ensimmäiset polkupyörät. Lisäksi Inha tuli tunnetuksi tuotteliaana kirjailijana ja kääntäjänä. Hän suomensi kaikkiaan noin 40 teosta.

Inhan valokuvista ensimmäisenä piirtyy mieleen kuva maalaismaisemasta, jossa on hevosvetoinen niittokone ja melkein silmän kantamattomiin heinää seipäillä. Se kuva on otettu vuonna 1899 Mustialan opiston pelloilta.

Allekirjoittaneen kirjakaapin kätköistä löytyy sekä Hymyilevät rannat, että Suomen maisemia -kirjat. Viimeksi mainittu on aikas huonokuntoinen. Aikanaan huusin sen nettihuutokaupasta. Maksettuani kirjan myyjä laittoin viestin "inha kirja matkalla" ;)

Täytyy tunnustaa, etten ole Suomen maisemia kirjaa juurikaan lukenut, vain (pieniä) kuvia selaillut. Mutta kaamosväsymykseen luulen tämän olevan mitä parhainta balsamia. Kirjan lukemisen aloitin tietenkin Satakunnan kohdalta ja niin kaunopuheisesti Inha niitä(kin) maisemia kuvailee.

Lisätietoa:

Maisema ja aika – I. K. Inha ja K. A. Ennola valokuvanäyttely 10.11.– 5.12.2015 Inhan synnyinseudulla Virroilla.

Suomen valokuvataiteen museon Flickr-sivuilla on Inhan Helsinki-kuvia

Elävä Arkisto; I. K. Inha -  kansallisvalokuvaaja.

Tekstilainaus täältä.



Onko sinulle I. K. Inhan valokuvat tuttuja?

 

HCB:n näyttelyssä

Eilen pitkällinen haaveeni toteutui ja pääsin katsomaan Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyä, Ateneumin taidemuseoon. Etukäteen osa hänen kuvistaan oli tuttuja (lähes jokainen tietämättäänkin tuntee hänen kuviaan), mutta hänen tekniikkansa -50mm normaaliobjektilla, ilman salamaa (hän ei halunnut häiritä kuvattaviaan salamalla) ja kaiken huipuksi hän ei juurikaan rajannut kuvia niiden ottamisen jälkeen. Sen toki tiesin, että Cartier-Bressonin kamera oli Leica (vain pientä kateutta ilmassa..).

Ateneumin taidemuseo

HCB:n näyttelyä kiertäessä kävi varsin selväksi, että käsitettä "ratkaiseva hetki", ei turhaan liitetä juuri hänen valokuviinsa. Eikä häntä myöskään turhaan luonnehdita "valokuvaustaiteen isäksi". Kärsivällisellä odottelulla ja huolellisella sommittelulla, sekä useammalla otoksella samasta kohteesta Cartier-Bresson todella sai kuvaan juuri ratkaisevan hetken. 30-luvulta lähtien hän matkusti ympäri maapalloa ja onnistui taltioimaan myös monta historiallista hetkeä. Hän kuvasi Mahatma Gandhin vain muutamaa tuntia ennen salamurhaa. Cartier-Bresson oli Kiinassa juuri silloin, kun Maon joukot ottivat Pekingin valtaansa. Hän kuvasi keskitysleireiltä vapautuvia vankeja.

Näyttelyn hienous ja heikkous oli sen laajuus; n. 300 valokuvaa on monta, monta, monta kappaletta. Yritäpä jokaisen kohdalla miettiä sommittelua, valoa/varjoa, kuvassa vallitsevaa tunnelmaa, kulttuurillista eroavaisuutta tai muotokuvissa esiintyviä kuuluisia taitelijoita/muita kuuluisuuksia. Lyhen pohdinnan jälkeen muistin, että Truman Capote on kirjoittanut Aamiainen Tiffanylla-kirjan joka on yksi lempielokuvistani :D

Pitkästä aikaa yksi lempikäsilaukuistani pääsi ulkoilemaan ♥. 

 

Suosittelen lämpimästi suuntaamaan Ateneumiin ja tähän (klik) koululaisille tarkoitettuun materiaaliin kannattaa tutustua etukäteen.  Mutta parasta on mennä avoimella ja rennolla mielellä, eikä turhaan yrittää rikkianalysoida kuvia -vaan nauttia hienosta valokuvataiteesta. HCB:n näyttely oli ainakin näin harrastajavalokuvaajan näkökulmasta hyvin inspiroiva.

Sokerina pohjalla näimme myös Hugo Simbergin Iltaa kohti-nimisen teoksen, joka on juuri hankittu Ateneumiin kokoelmiin. Se oli kaunis ja herkkä teos ♥.

Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttely

Lauantaina otimme aimo harppauksen historiassa taaksepäin, kun menimme Yli-Kirran talonpoikaismuseoon, Punkalaitumelle. "Jos haluat päästä Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjojen alkulähteille, silloin ei mennä Särkänniemen Koiramäkeen, vaan Punkalaitumelle" näin otsikoi Yle.

Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttelyssä oli erilaisia työnäytöksiä. 

Isossa padassa tehtiin saippuaa.

Puimuri "in action".

Mäkitupa on ollut hyvin askeettinen asumus. Mäkitupalaiset kuuluivat yhteiskunnan alimpiin "kasteihin", heitä huonommassa asemassa olivat irtolaiset.

Tässä keitetään kasveista väriä mm. seitikistä ja nokkosesta.

Vähän herraskaisempi huone; tapetit ja kaikki. 

Tuollainen keinutuolinmatto olisi hieno, kuten myös huoneentaulu.

Uudempaa aikaa edusti mm. 40-50-luvun Peugeot, jonka nokalla on hieno leijona.

Hevoskierto. 

Eli hevonen pyörittää rakennuksen ulkopuolella oleva "juttua" ja sisällä toimi puimakone.

Tuliaisiksi ostin sananjalalla värjättyä villalankaa, käsintehtyä saippuaa, sekä tyrvääläistä kakkoa eli tamperelaisittain riävää ja yleiskielellä hiivaleipää (lisää kakosta klik sivu 6). Anoppini leipoi aikanaan erinomaisen hyvää kakkoa leivinuunissa ♥. Parasta "kaupan kakkoa" leipoo porilainen Ullan pakari ja täällä pirkanmaalla sitä on myynnissä vain muutamissa kaupoissa.

Kyllä meikäläisellä jäisi lapaset tekemättä jos ensin pitäisi ostaa lammas, keriä se, tehdä villalankaa, uuttaa kasveista väriä, värjätä langat ja illan pimeinä hetkinä kutoa kirjoneulelapasta kynttilän valossa, huoh.

Iltapäivä Kansallismuseossa

Perjantaina oli luvassa kaikkea kivaa: retki Helsinkiin, ystäväpariskunnan uuden kodin "tarkistus" ja vihdoin ja viimein (vuosien jahkailun jälkeen) käynti Kansallismuseossa.

Jouluruokaähky vaihtui melko nopeasti historia- ja kulttuuriähkyyn, sillä museon näyttelyt tarjoavat suuren määrän katseltavaa aina esihistoriasta 60-luvulle asti.

Kansallismuseon keskihallissa on Akseli Gallen-Kallelan maalaamat Kalevala-aiheiset freskot, jotka pohjautuvat saman taiteilijan maalaamiin, vuoden 1900 Pariisin maailman näyttelyn Suomen paviljongin freskoihin. Näitä olisi voinut ihastella (ja kuvata) vaikka kuinka kauan.

Helsingin Vanhalta ylioppilastalolta löytyy Akseli Gallen-Kallelan maalaama Kullervon sotaan lähtö-fresko, joka on myös tosi upea -kannattaa käydä katsomassa.

Kirkkotaidetta

Kansanomaista käsityötaidetta. Mihin kaikkeen ihmiset ovat pystyneetkään ilman sähkövaloja - ja koneita?! Kuvassa on rukinlapa joka kiinnitettiin rukkiin. Tälläisiä sulhaset väkersivät tuleville emännilleen talven pimeinä iltoina.

Elinolosuhteet ovat olleet myös hyvin erilaiset hienoista saleista - savuisiin pirtteihin.

Museokaupasta kotiin viemisiksi (mies huokaisi syvään helpotuksesta, kun huomasi, että kirja-ale oli jo ohitse) Jugend-ajan keramiikan tyyliset lasinaluset.

Tässä oli pikainen pintaraapaisu Kansallismuseosta ja palaan siihen vielä uudestaan.

Olimme ystäväpariskunnalla yötä ja kattilat pitivät joulukuusta, sekä taloa hyvin pystyssä. Kyläpaikastammekin sentään eläin löytyi; pieni ja pippurinen kanineiti ♥.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!