Kun vanha torppa punastui

Meillä, siis minulla ja sisaruksillani on rakas ja välillä myös hieman raskas vastuu vanhasta mökistä. En edes tiedä minä vuonna tuo torppa on rakennettu, mutta reilusti yli sata vuotta se on "tönöttänyt" korkean kallion päällä uhmaten tuulta ja tuiskua. Ja sydämestäni toivon, että se pysyy yhtä ryhdikkäänä seuraavat sata vuotta.
Isoisovanhemmat ostivat torpan noin sata vuotta sitten ja he elivät siellä elämänsä loppuun asti. Porstoota, pirttiä, kamaria ja vinttiä asui pieni perhe, sekä liuta lastenlapsia. Eikä sovi unohtaa Tomi-nimistä lassieta, jota isäni aina lämpimästi muistelee.

Mökki on säästynyt suurilta mullistuksilta eli se on aikalailla alkuperäistyylissään. Vinttiä kuormittavat mm. lu-kui-sat lehtipinkat, erisukupolvien vanhat vaatteet ja sokerina pohjalla isän ja tädin tekemät piirustukset.
Pirtin ja kamarin seiniä koristaa useat kunniakirjat. Isoisovanhemmat olivat ilmeisesti taitavia lehmien kasvattajia. Porstoon naulakossa on vielä isoisoisän liivi (ei sentään kelloa liivin taskussa) ja isoisoäidin kävelykeppi. Aivan kuin he olisivat vain menneet käymään jossain ja kohta palaisivat takaisin.
Mökissä on muuten sellaiset vanhat, korkeat kynnykset ja pidemmät sukulaiset jok´ikinen kerta kolhivat päänsä mennen, tullen ja palatessa. Allekirjoittaneen pituus taas on enemmän entisaikojen mitoissa -rohkea 160 cm mahtuu ovenkarmien väliin oikein sopivasti.

Pieni mökki, josta on monelle sukupolvelle paljon muistoja. Siinäpä vaalittavaa kerrakseen.

Jättiläiskokoinen aitan avain 

Torpan vieressä on vielä vanhempi aitta, anno 1820. Eli parin vuoden päästä saadaan pitää aitan 200-vuotis kekkerit.

Tänä kesänä vai pitääkö jo sanoa viime kesänä, meillä oli torpan maalaustalkoot suvun voimin. Edellisestä maalauksesta oli kulunut tovi jos toinen ja todellakin oli korkea aika maalaukselle. Maali oli vanhaan tapaan keittomaalia/punamultaa ja värikin pysyi samana, falunpunaisena. Maali näytti ämpärissä niin punaruskealta, että hetken aikaa pelkäsin sittenkin vallinneeni kahdesta punaisesta sen väärän. Maalauspäivä oli "yllättäen" helteinen niin kuin useimpina päivinä viime kesänä. Mökki on sisältä melkein aina tosi viileä, mutta hellejakson jäljiltä jopa siellä oli lämmintä.

Talkoissa pitää olla työnjohto, niin meilläkin oli. Mestarin virkaa hoiteli paras koiraystäväni.

Maalauksen viimeistelyä

Mökki vaatii paljon kunnostusta, lista on melkein loputon. Kun kaikki pakolliset saadaan hoidettua, niin sitten voisi harkita jotain "ylimääräistä" kuten sisätilojen pintaremonttia.

Kesällä Ylellä alkoi mielenkiintoinen Talot huokuvat historiaa-ohjelma, jossa tutustutaan vanhoihin taloihin ja niiden jännittävään historiaan. Areenassa on vielä muutama jakso katsottavissa. Ruotsalaisilla sivuilla on katsottavissa lisää jaksoja Det sitter i väggarna-ohjelmaa. Suosittelen!

Iltahämärässä omenapuun alla

Löysin itselleni oivan tunnelmointipaikan. Joulun aikoihin vanha omenapuu koristeltiin valoköynnöksin -jotka jätettiin paikalleen odottamaan seuraavaa joulua.

Vain johdot pistorasiaan ja tunnelmavalaistus oli valmis. Seuraavalla kerralla täytyy (lisä)varustautua paremmilla pehmusteilla, lämpimällä viltillä, isolla kirjalla ja hyttyssavulla. Onneksi omenapuun alle ei ole pitkä matka:)

Vanha Postin lajitteluhylly

Yksi kesän huutokauppareissuista suuntautui Postin varaston tyhjennyshuutokauppaan. Heti iskin silmäni melko siroon hyllykköön. Huutokaupasta oli kulunut varmasti 3/4 ennenkuin tuli himoitsemani huonekalun vuoro ja yllättäen siitä ei ollut kiinnostunut kukaan muu. Sympaattinen hyllykkö on koko syksyn odotellut putsausta ja maalausta. Eilen se vihdoin ja viimein rullasi sisätiloihin vienosti maalintuoksuisena.

Sitten iski se ihanan kamala pulma -mitä hyllykköön laittaisi. Hetken siis vain hetken hyllykkö ammotti tyhjänä, mutta sitten alkoi löytyä sopivia esineitä. Yksi kriteeri on, että esineiden pitää ainakin vähän kestää karvaisten tassujen käsittelyä.

Jerico-kahvipurkissa on reilusti ruostetta siellä ja täällä, mutta ihme kyllä paperi on pysynyt lähes täysin ehjänä.

Jos kissat osaisivat lukea, niin tämän rasian teksti varmasti aiheuttaisi vähintäänkin karvojen pörhistelyä.

Kamera-kokoelma on keventynyt, mutta vielä sentään löytyy erilaisia, mielenkiintoisia kameroita. En osaa päättää onko hienoin antiikkinen paljekamera, Funkkisajan laatikkokamera vai 60-70-luvun muovinen Polaroid Swinger?

Jopa vanha valotusmittari(kin) näyttää hienon tekniseltä.


Mikä kameramalli miellyttää sinua eniten? Palje-, laatikko-vai  polaroid-kamera?

DIY virkattu kesäkassi

Kesäkassi tuli valmiiksi aivan aikataulussa, kesäloman ensimmäisellä viikolla. Matkan varrella tuli erinäisiä muutoksia, kuten ilman ohjetta tehdessä (ja joskus ohjeenkin kanssa) tuppaa tapahtumaan. Ohjeita ja inspiraatiota etsin Omakoppa-blogista ja Molla Millisin kirjoista.

Virkkasin kassin itsevärjätyllä 7 veljestä langalla ja kalalangalla, jotta siitä tulisi mahdollisimman kestävä.

Itse virkkaus ja olkahihnojen kiinnittäminen oli helppoa, mutta eräs osuus oli raivostuttava.
Alkuperäisessä suunnitelmassani oli tarkoitus laittaa kassiin metallinen "kukkarokehys", sellainen oli jo valmiina. Muttamutta se ei onnistunutkaan, siitä puuttui osia. Silloin tuli kiirus ostamaan vetoketjua. En ollut aikaisemmin asentanut vetoketjua tai ehkä joskus muinoin koulun kässätunneilla. Siis se "asentaminen" oli ihan tus-kaa! Ostin ihastuttavan pitsivetoketjun, jonka ompelemisessa oli ihan omat kommervenkkinsä. Lopulta ompelin sen käsin varsinaisin harakanvarvaspistoin.
Olkahihnaksi valikoitu vanha, ihanan tummanpurppura nahkavyö.

Aluksi pitsinen vetoketju muodostui pieneksi kynnykseksi kassin käyttämisen suhteen. Väri mainio, mutta pitsisenä se oli vähän liian "too much". Hiljalleeen olen siihen tottunut ja kassia on tullut käytettyä.

Kasvihuoneesta kesähuoneeksi

Tänä ja viime kesänä kasvihuone on ollut vähän omanonnensa varassa. Sitä on epäkohteliaasti laiminlyöty ja käytetty tavaroiden säilytyspaikkana, lähestulkoon romuvarastona. Kasvihuone on varmasti muistellut kaiholla loistonpäiviänsä, kun se oli päänäyttämönä draamakomediassa Tomaattipuutarhurin paluu. Pitkäaikaiset lukijat sen draamakomedian varmasti muistavat -meidän tomaattien kasvatus sai vähän koomisia piirteitä, eikä draamaltakaan vältytty.

Tämä kuva ei ole pihahuutokaupasta..

Tänään, vihdoinkin koitti kasvihuoneen siivouspäivä ja samalla se koki pienimuotoisen muodonmuutoksen kesähuoneeksi (tänä vuonna ei enää kannata aloittaa kasvatushommia). Siivouksen käynnisti Hra K ja nopeasti liityin hänen seuraansa. Kuinka niinkin pieneen tilaan olikin ympätty niin paljon kamaa? Myös muurahaiset olivat tehneet valloitusta takavasemmalta, toivottavasti sekin saatiin nyt torjuttua.

Vanha funkkisnaulakko kiinnitettiin katon rajaan ja se täyttyi nopeasti koreista. Hattuhyllyllä vasemmalla on mummuni vanha kori, jonka pohjaan on tunnollisesti kirjattu ostopäivä, muistaakseni vuonna 1946.

Ikean PS-tuolit ovat yllättävän tilaavieviä, onneksi ne saa myös kätevästi pinottua. Sekä Porin olut-, että Vampulan ok-laatikot ovat löytyneet sukulaisten nurkista. Hra K on tehnyt takaseinällä olevan lyijylasityön ♥. Huomasitteko tuon katosta roikkuvan rikkinäisen ämpärin? Sillä on funktio.

Kasvihuone iltahämärissä -pahoittelen kökköä kännykkäkuvaa. Tuohon katosta roikkuvaan valaisimeen olen kyllä tyytyväinen :)

Kas näin, kasvihuone, eikun kesähuone 2017 on käyttökunnossa. Jään odottelemaan hämäriä, mutta pilvettömiä iltoja ja tähdenlentoja. Mutta en pahastu, vaikka lämmin kesä jatkuisi pitkälle pitkälle.

Miniloma Örö:n linnakesaarella

Viikko sitten olimme minilomalla Örön saarella, joka on ollut vasta pari vuotta kaikille avoin saari. Uutuudesta johtuen myös hotelli ja muut "systeemit" olivat vasta rakennettuja tai remontoituja. Saari on monella tapaa mielenkiintoinen paikka; ensinnäkin se on vanha linnake, joka on rakennettu Venäjän vallan aikana.
Örö on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja siellä on hyvin ainutlaatuista luontoa. "Tyypillisen saaristoluonnon lisäksi saarelta löytää myös ainutlaatuisia luontotyyppejä. Näistä arvokkaimmat ovat korvaamattomat paahdenummet ja hiekkarannat, jotka ovat säilyneet lähestulkoon koskemattomina jo yli sadan vuoden ajan saaren ollessa suljettuna linnakkeena".

Örö kuuluu Kemiönsaaristoon ja Kasnäsistä oli sinne n. 1,5 h merimatka. Kuvassa olevalla paatilla matkustimme sinne.


Örössä on luontopolkuja n. 10 km verran. Lisää eksoottisuutta luontopolkuun toivat muuan kesätyöntekijät (kuva alla).

Kyllä, luontopolut kulkivat lehmä- ja lammaslaidunten lävitse. Kaislikossa todellakin kuhisi :D

Saaristomaisemat olivat kyllä niin ihania ♥.

Saarella on paljon linnotushistoriaan liittyviä nähtävyyksiä.

Örön saarella viihtyy monet perhoslajit ja joitain bongasimmekin, harmi kyllä apolloperhonen ei näyttäytynyt. Oikeastaan olisi pitänyt olla saarella vielä toinenkin yö, niin olisi ehtinyt rauhassa vaanimaan kameran kanssa perhosia.

Merikaali ja yksi hiekkarannoista.

Merituulen piiskaama mäntymetsä oli aika jännän näköinen.

Bengtskärin majakka on n. 12 km päässä, mutta tyynellä säällä se näkyi aivan hyvin.

Luontopolut olivat monipuoliset ja paikoin haastavat. Saarella myös vuokrataan polkupyöriä, mutta jos oikeasti haluaa kiertää luontopolut, niin pyöristä on varmasti enemmän haittaa.

Nyt täytyy sanoa, että sanat loppuvat kesken, niin hieno paikka Örö minusta oli. Koska meri, erilainen luonto jne. Ja sitten iski hirmuinen mökkikuume jostainmerenrannalta.

Viime aikojen puutarhapuuhia

Kerrankin olin oikeaan aikaan liikkeellä ja sain kerättyä kuusenkerkkiä kotikuusesta. En vielä tiedä mihin niitä käytän, yksi mielenkiintoinen vaihtoehto olisi Kerkkäjuustokakku.

Kuten tiedätte, tykkään minijutuista. Alkukesän huumaan kuuluu kukkakimppu pienistä kukista, kuten kieloista ja lemmikeistä. Rimpsureunaiset orvokit löysin Bauhausista.

Parisen viikkoa sitten syötiin ensimmäinen raparperipiirakka ja niitä riitti myös  pakastimeen. Kottarit melkein täyttyivät raparperin lehdistä.

Sateesta viis, on niin ihanaa kun on kesä ja valoisa aika ♥

Unikkojen pauloissa

Suhteellisen sateinen kesä (tai ainakin se on tuntunut siltä) on saanut kotopuutarhan iloisesti rehevöitymään. Vaihtelevan viileät jaksot saivat  pionien kukat (silloin kauan sitten juhannuksen aikoihin) pysymään yllättävän pitkään.  Kesän "uutuutena" meillä kylvettiin unikkoja ja vihdoinkin ne ovat alkaneet kukkia. Niitä onkin ihasteltu oikein urakalla. Meillä ollaan aika huolettomia puutarhanhoidon suhteen, paitsi allekirjoittaneen ja Hra K:n kesäkukkapenkit on tarkasti rajattuja :) Meistä kumpikin kylvi unikkoja ja miehen unikot avautuivat ensimmäisinä.

Hra K:n unikot kaikissa vaiheissa -nuppu, siemenkota ja melkein ehtoopuolen kukinta (koska sade teki tehtävänsä).

Purppuraa! Vesipisaroita! Kuin silkkipaperia!

Karvainen varsi ja jopa koristeellinen siemenkota.

Iihana nuppu ♥.

Kesän kynnyksellä

Viime aikoina aurinko on hemmotellut oikein todenteolla, enkä ole malttanut juurikaan olla tietokoneella, paitsi töissä. Heittäydyin niin "hurjaksi", että poistin kännykästä jopa Angry Birds-pelin kesän ajaksi. Valoisista kesäilloista tietysti pitää nauttia mahdollisimman myöhään ja arkipäivisin herätys on kohta viiden jälkeen -ja valoisa kesäaamuna ottaa heti huomaansa. Syyspimeillä sitten taas ehtii nukkua tarpeeksi pitkiä yöunia.

Kirppiksellä oli tavaraa myynnissä viikon ajan ja täytyy sanoa ettei se ollut mikään menestystarina. Paitsi tämän karahvin osalta, jonka ostin samaiselta kirpputorilta.

Raparperit kasvavat lämpimässä paikassa ja ensimmäinen raparperipiirakka valmistui viikko sitten, mums ♥.

Löysin taas itsestäni Muumimukikeräilijän ja lähikaupassamme Juhannus-muki oli jopa tarjouksessa. Vilijonkka-kuvitus on ihana.

Luin Astrid Lindgrenin elämänkerran ja tykkäsin kovasti. Hän olikin aika radikaali ajatuksiltaan :) Lindgrenin kirjoista ehkä eniten olen tykännyt Melukylän lapsista. Muistan myös kuinka vaikuttava oli Veljeni Leijonamieli, kun luin sen ala-asteella.
Oletko Sinä lukenut Astrid Lindgrenin kirjoja? Mikä on suosikkisi?

KonMari-rintamalla on ollut aika hiljaista, se alkaa olla jo menneen talven lumia. Mutta toki lainasin Spark Joy-kirjan kirjastosta. Pirkanmaan kirjastoilla on tosi hyvä seutuvaraus-systeemi, jossa teet varauksen tavallaan kaikkien kirjastojen valikoimasta ja sitten ensimmäisenä vapautuva teos kuljetetaan omaan kirjastoon, vain 2 € hintaan, kirjahamsteri kiittää :)

Kattiloilla on hyvin kaverillinen vaihe elämässä. Toivottavasti tämä peace, love and brotherhood vaihe kestää pitkään.

Leppoisaa sunnuntaita ja sadepäivää kaikille!

Sadepäivän piristys

Kameran muistikorttiin oli tallentunut aikamoinen kasa määrä kuvia. Raakkasin heti puolet pois ja muunsin kuvat jpg-muotoon. Haikeudella katselin kuvia kesästä, kukista ja perhosista.

Muistikortilta löytyi tälläinen; mikä lie pöllönpoikanen, joka on tipahtanut pesästään nurmikkoon. Tai sitten se on Sulo, joka mulkoilee taluttajaansa, koska flexi on liian tiukalla perhosten metsästykseen.

Huomatkaa hännän asettelu, perhosbongausta tyylillä. Kattiloista Sulolla oli aina loputtomasti aikaa bongailla perhosia, kun Robert tinkimättömästi suoritti reviirin valvontaa.

Melko vallaton kotipuutarha

Aika sateinen ja vähän viileämpi kesä on saanut puolivallattoman kotipuutarhamme lähes villiintymään, ainakin hetkellisesti. Nyt päivänä muutama olemme  pitäneet kahden hengen rikkaruohotalkoita. Viileydestä johtuen pionien kukinta myöhästyi aivan ennätyksellisesti ja viimeiset puolinuukahtaneet kukat olivat vielä viime viikolla. Ja pihan varjoisimmassa paikassa oleva ihana, valkoinen särkynyt sydän kukkii nyt, outoa!

Myskimalvaa, ranskan tulikukkaa, palavaa rakkautta, leimuja, punahattuja jne. Taustalla on vähän aikaa sitten (ihan oikeasti) parturoitu siperian hernepensas.

Kuva toisesta suunnasta, taka-alalla on "minimetsä"

Kesällä 2014 valmistui muotopuutarhan ensimmäinen kukkapenkki, joka on ihan kiitollisesti lähtenyt kasvuun. Tähtiputkia, valkoalpia, syyskimikkiä, väriminttua, punahattua ja karvasilkkiyrttiä jne. Ja rikkaruohoja, kuis sitte.

Heh, taustalla on oppikirjaan sopiva esimerkki siitä, mihin villiviiniä ei_kannata istuttaa. Tuo pöheikkö on nielaissut kasvimaan portin ja osan kasvilaatikoista.
Uusiin kukkapylväisiin asensin valkoiset kukka-valoköynnökset. Hra K totesi illan pimetessä " sehän on kuin Las vegas" :D

Buddeleija kukkii kiltisti (vielä paremmin kun muistan ottaa kuivuneet kukat pois) ja tuoksuherneet aloitttelevat kukintaansa. Jännityksellä odotan ehtiikö kuvassa punaruskeana vartena venyttelevä ja kelloköynnös kukkia lainkaan.

Nyt löytyy buddeleija, heliotrooppia, punahattuja neljää lajiketta, punatähkiä ja väriminttuja. Tulkaa perhoset meille! Toivottavasti huonosta perhosvuodesta huolimatta edes joku iso perhonen löytää tänne.

Kirsikkapuu valmistelee kaikkien aikojen ennätyssatoaan. Vielä muutama vuosi sitten se oli kertaalleen kupsahtanut ja sitten kuitenkin perusrungostaan elpynyt pieni pensas, josta sai kolme kirsikkaa. Kummallekin yksi kirsikka ja hra K:lle väitin linnun syöneen sen kolmannen, vaikka söin sen itse :D
Huomio, huomio, ideoita kaivataan -mitä happamista kirsikoista kannattaa valmistaa?

Kotipihan ns. paraatipaikalla on vadelmapensaikko x 2. Niiden ulkonäkö on sitä luokkaa, että kaunein puutarha ja pedantein puutarhuri-palkinnot menee vuodesta toiseen sivusuun. Vieraat kohottelevat kulmiaan -paitsi silloin, kun ne täyttyy vadelmista. Ensimmäisellä kierroksella tuli 3 litraa vadelmia :)

Ja nyt aurinkoon! Kesän paras aleostos lienee lepolasse :)