Iltahämärässä omenapuun alla

Löysin itselleni oivan tunnelmointipaikan. Joulun aikoihin vanha omenapuu koristeltiin valoköynnöksin -jotka jätettiin paikalleen odottamaan seuraavaa joulua.

Vain johdot pistorasiaan ja tunnelmavalaistus oli valmis. Seuraavalla kerralla täytyy (lisä)varustautua paremmilla pehmusteilla, lämpimällä viltillä, isolla kirjalla ja hyttyssavulla. Onneksi omenapuun alle ei ole pitkä matka:)

Puisevaa

Tänä keväänä toteutui moni monivuotinen haaveeni. Nimittäin ilta-aurinkoa pahasti varjostanut koivuryhmä kaadettiin pois. Joo, jotkut unelmoivat etelän lomista ja allekirjoittanut esteettömästä ilta-auringosta. Vähän lupa-asioita se vaati, koska puut olivat kunnan maalla (ja taajama-alueella kait muutenkin pitäisi aina anoa lupa).

Puunkaato tehtiin ihan "omalla porukalla" eli naapuripariskunnan kanssa. Miehet kaatoivat puita ja naapurin rouva pääsi "ajamaan tukkirekkaa" eli vetämään pätkittyjä runkoja. Naapuripariskunta on jo vähän varttuneempi, ovat molemmin puolin 80-vuotta, mutta hirmuisen hyväkuntoisia ja pirteitä. Kunpa sitä itsekin olisi aikanaan yhtä pirtsakka.

Samalla vauhdilla kaadettiin myös yksi pihakoivu ja sen kanto on sanan varsinaisessa muodossa moniulotteinen.

Näillä klapuilla kelpaa lämmittää saunaa ♥

Vielä pakollinen sinivuokkojen aika on käsillä -kuva.

Sulo haluaa lähettää keväthuuma-terveiset. Tämä video on jo monta viikkoa vanha, koska pihalla näkyy vielä luntakin, klik videoon

Ps. Kiitos vielä edellisen postauksen kommenteista ♥

Kesän kynnyksellä

Viime aikoina aurinko on hemmotellut oikein todenteolla, enkä ole malttanut juurikaan olla tietokoneella, paitsi töissä. Heittäydyin niin "hurjaksi", että poistin kännykästä jopa Angry Birds-pelin kesän ajaksi. Valoisista kesäilloista tietysti pitää nauttia mahdollisimman myöhään ja arkipäivisin herätys on kohta viiden jälkeen -ja valoisa kesäaamuna ottaa heti huomaansa. Syyspimeillä sitten taas ehtii nukkua tarpeeksi pitkiä yöunia.

Kirppiksellä oli tavaraa myynnissä viikon ajan ja täytyy sanoa ettei se ollut mikään menestystarina. Paitsi tämän karahvin osalta, jonka ostin samaiselta kirpputorilta.

Raparperit kasvavat lämpimässä paikassa ja ensimmäinen raparperipiirakka valmistui viikko sitten, mums ♥.

Löysin taas itsestäni Muumimukikeräilijän ja lähikaupassamme Juhannus-muki oli jopa tarjouksessa. Vilijonkka-kuvitus on ihana.

Luin Astrid Lindgrenin elämänkerran ja tykkäsin kovasti. Hän olikin aika radikaali ajatuksiltaan :) Lindgrenin kirjoista ehkä eniten olen tykännyt Melukylän lapsista. Muistan myös kuinka vaikuttava oli Veljeni Leijonamieli, kun luin sen ala-asteella.
Oletko Sinä lukenut Astrid Lindgrenin kirjoja? Mikä on suosikkisi?

KonMari-rintamalla on ollut aika hiljaista, se alkaa olla jo menneen talven lumia. Mutta toki lainasin Spark Joy-kirjan kirjastosta. Pirkanmaan kirjastoilla on tosi hyvä seutuvaraus-systeemi, jossa teet varauksen tavallaan kaikkien kirjastojen valikoimasta ja sitten ensimmäisenä vapautuva teos kuljetetaan omaan kirjastoon, vain 2 € hintaan, kirjahamsteri kiittää :)

Kattiloilla on hyvin kaverillinen vaihe elämässä. Toivottavasti tämä peace, love and brotherhood vaihe kestää pitkään.

Leppoisaa sunnuntaita ja sadepäivää kaikille!

Puunhalaajan paluu

Ihana kevätaurinko on lämmittänyt puutarhaa ja ollaan oltu iloisesti pihalla. Yksi on leikannut vadelmapuskia ja haravoinut. Toinen tehnyt kaikkia mahdollisia puutarhahommia.

Sitten on se karvainen kaksikko, joista on tullut varsinaisia hippejä ja puunhalaajia.

Huomatkaa viestipuu on jäänyt paikoilleen!

Siinä on mitä ihanampi runko ja erilaisia tuoksuja piisaa.


Aurinkoista viikkoa kaikille! 

Ps. Oletko suuntaamassa Pohjoismaisille puutarhamessuille Tukholmaan?

Kevättä

Ensimmäisen kerran tänä keväänä auton ratti tuntui lämpöiseltä, kun lähdin töistä kotiin. Lämmityksenkin sai säätää ihan olemattomaksi.
Kaikista ihaninta ja huikeinta oli se, että työpäivän jälkeen ehdin puuhastelemaan kotopihalla. Ensin parturoin marjapuskia ja sitten tuuletettiin kattiloita (siis kissoja).

Hiljalleen sitä heräilee talvihorroksesta ja alkaa suunnitella tulevan kesän puutarhajuttuja. Selvää on, että haluaisin lisää perhosia houkuttelevia kukkia. Todennaköisesti en osta uusia perennoja, mutta kesäkukkia voisi kylvää senkin edestä.
Kokemukseni mukaan ainakin päivänhatut, värimintut, heliotrooppi, valkoalpi, pienin varauksin buddleia, purppurasilkkiyrtti ja punatähkä ovat hyviä perhoskasveja. Mutta aina kiinnostaa kuulla myös muiden kokemuksia.

Mikä sinusta on hyvä perhoskasvi?

Viiksibarometrin mukaan perhosia on lähettyvillä :)

Robertin häntä muutenkin elää melkein omaa elämäänsä. Mutta kuvassa se oikein viuhuu ympäriinsä.

Tervetuloa lukijaksi Paula T. ja kaikille aurinkoista viikon jatkoa!

Silmää hiveleviä yksityiskohtia

Yksityiskohdat ovat useimmiten mielenkiintoisempia, kuin suuret kokonaisuudet. Vaikka "suuri kokonaisuus" olisi (taas kerran) kermanekassa oleva kevätkimppu.

Kotopihalta löytyy vuosi vuodelta enemmän puolivallattomia scilloja -jihuu!

Myös valkovuokot leviävät hitaasti, mutta varmasti.

Sininen ja valkoinen ei ole mikään lempiväriyhdistelmäni, varsinkaan kimpuissa. Mitä sinisemmän sävyinen kukka, sitä hankalampi se on yhdistää yhtään mihinkään. 

Scilla on onneksi ihastuttavan läpikuultava ♥

Sulo lisäsi pienen yksityiskohdan kimppuun.

Kissankarvoja leijailee käsittämättömät määrät, vaikka meillä imuroidaan lähes joka päivä (kissapainia on sitäkin enemmän, noin joka kolmas tunti?).

Tämän kertaisen kuvasaaliin lempiyksityiskohta ♥.

Tree huggers

Lauantaina oli mitä aurinkoisin kevätpäivä -jos ei olisi ollut iänikuista tuulta, olisi varmasti ollut hyvin lämmintä.

Sulo on ottanut tavakseen pitää silmällä minua ja "puuhastelujani".  

Varsinkin kyynärsauva on niin mielenkiintoinen :D

Minimetsässä ihastelin kukintaansa aloittelevia valkovuokkoja.

Välillä Hra K juoksutti Minikissaa. Toisella meni pää pyörälle ja toinen alkoi puuskuttamaan :D

Välillä Sulo "piiloutui" viestipuun taakse.

Mielenkiintoiset viestit saivat Robertin vallan kellahtamaan :D

Sekä tuulettamaan karvapöksyjä.

Kattiloiden toilailuiden ohella ihastelin scilloja.

Tervetuloa puunhalaajien kerhoon!

Kevät on niin ihanaa aikaa ♥.

Kevätkukkia

Eikun kameran kaulaan ja toinen kainalosauva narulla ranteeseen kiiinni (!). Sitten nautin sinivuokoista, krookuksista, luonnosta yleensä, keväästä, auringosta ja lämmöstä, sekä tietenkin valokuvaamisesta.

Pitkästä aikaa "Valokuvausta ja arjen seikkailuja", kuten blogin bannerin alla lukee, kuvauspaikkana vanha tuttu minimetsä. Olkaapa hyvä!

Shelfiet ja vähän muutakin

Pääsiäisen pyhät menivät leppoisissa tunnelmissa. Suurin urotyöni oli lusikkaleipien yhteisleivonta Hra K:n kanssa. Pyhinä kävi myös vieraita ja meikäläinen luopui hetkeksi vakiounivormusta eli yöpaidasta. "Kunnon vaatteita" eli collegehousuja pukiessani huomasin ettei housujen pukeminen sittenkään ole niin vaikeaa, ainakaan tässä vaiheessa. Sivumennen sanoen Mark & Spencerin suorat, mustat collegepöksyt ovat nappiostos ja aika asiallisen näköiset. Paitsi, että ne on mustat ja meillä on kissoja..

Omakuvat eli selfiet eivät ole minun juttuni, mutta shelfiet eli kuva asetelmasta hyllyllä on hyvinkin minun heiniäni.

Hra K laittoi tiput kiipeämään oksilla. Porsliinilintu on kirpputorilta. Iso maljakko on H&M homen ja pien Rosenthalin maljakko on löytö kirpparilta. Maljakoissa on kiva pintastruktuuri.

"Tilasin" kaupasta tulppaaneja, mutta sain narsisseja. Mutta oikeastaan se olikin parempi valinta.

Vanhaan Arabian maitokannuun liittyy kiva muisto. Asuimme Hra K:n kanssa ensimmäisessä yhteisessä asunnossamme ja vinttikomerosta löytyi vanha kannu. Kysyin vuokranantajalta, voinko ostaa sen ja niin maitokannu muutti meille,  jo 18 vuotta sitten :) Tunnistaako kukaan mitä sarjaa kannu on?

Astiakaapin päällä on iltaisin ruuhkaa, kun kukat ja oksat nostetaan sinne turvaan.

Puhti meinasi loppua kesken lusikkaleipien leipomisen, mutta tulos oli vaivan arvoinen. Taas kerran ne vähän lässähtivät uunissa, mutta onneksi maku oli hyvä. Teen lusikkaleivät ohjeella jossa lisätään taikinaan kardemummaa, se on piste iin päälle. Mutta miksi nuo pikkuleivät loppuvat aina_kesken? Ajatelkaa kuinka mainio keksintö olisi lusikkaleipäautomaatti :D

Aurinkoista viikon jatkoa!

Kuntoon kesäksi 2015

Postaus sisältää jorinaa ja kitinää terveydestä tai paremminkin sen puuttumisesta. Sekä selvän suunnitelman, jonka toteutumisesta suurelta osin vastaa ortopedi. Jos sellainen ei kiinnosta, niin kannattaa siirtyä suoraan loppuosan kissakuviin.

En täällä blogissa ole juurikaan kirjoittanut tylsistä nivelvaivoista, mutta jossain kohdin se on ollut luettavissa rivien välistä. Tätä "avautumis-postausta" pohdin pitkään, mutta ajattelin sen kuitenkin tehdä. Sillä tulossa on joitain muutoksia, jotka täällä blogissakin tulevat näkymään. Toivoakseni käyn vain nopeasti ns. pohjalla ja sitten mahdollisimman nopeasti takaisin arkeen, toivottavasti toimivampaan sellaiseen. Ja ehkä täältä löytyy myös kohtalotovereita.

Miten sen nyt kertoisi? Minulle sopivin tapa on töksäyttää lyhyesti perisatakuntalaiseen tapaan. Joudun eikun pääsen lonkan tekonivelleikkaukseen maaliskuussa 2015. 35-vuotiaana olen melkoisen nuori tekonivelpotilas, mutta jos 80-vuotias mummokin siitä selviää, niin toivottavasti minäkin. Täytyy tunnustaa, että hirmuisesti pelkään koko operaatiota, siitä kuntoutumista ja loppuelämää (toivottavasti hyvän) tekonivelen turvin. Kammoksun sairaalaan potilaaksi joutumista, vaikka itse olen töissä sairaalassa tai ehkäpä juuri siksi.

Ennen seuraavaa maaliskuuta pitäisi tehdä vaikka mitä!

• Niiin kuin parantaa omaa kuntoa (tämä on vain minun mielipide, ortopedi ei sitä vaatinut). 
• Tehdä muutoksia kotosalla, jotta selviän köppien kanssa kulkemisesta. 
• Käydä jossain matkalla jos siltä tuntuu. 
• Ostaa tabletin, jos sairaalasta niitä vaikka ei saa tarpeeksi, ehheh :D. Tosiasia on, etten pysty istumaan työpöydän ja pöytäkoneen ääressä. 
• Toivoa, että maaliskuu ja siitä eteenpäin olisi lumetonta (että pääsisin turvallisesti liikkumaan). 
• Ja kun unelmoimaan aloin: päästää kissat kulkemaan vapaasti makuuhuoneessa ilman että Robert merkkaa (syvä huokaus)... 
• Ja kaikista tärkein elää reippaasti :)

UGH, nyt olen sen kertonut.

Ja sama kissaksi: Me kuultiin sellaista juttua, että mamma voi olla peräti kolme kuukautta kotona. Sinä aikana se opettelee uudestaan kävelemään ja kaiken lisäksi sen pitäisi osata käyttäytyä rauhallisen arvokkaasti (eli se ei voi makoilla meidän kanssa lattialla tai kuvata jotain ötökkää) ainakin ensimmäiset pari kuukautta.

Ne on puhunu jostain korokkeista, kainalosauvoista ja esteettömyydestä. Tuo on tavallistakin epäselvempää ihmisten puhetta, mutta eiköhän asia meillekin valkene. Jotain kivoja temppuja vois mamman iloksi keksiä, onhan tässä vielä aikaa.

Aina on aikaa muutamalle valokuvalle

Ainakin lähes aina.

Valokuvaus-harrastus on kyllä niin mun juttu. Se on mielenkiintoista, inspiroivaa ja haastavaa. Aika usein asiat myös näkee ikään kuin kameran etsimen kautta -tuosta voisi ottaa kuvan ja tuosta ja tuosta...

Taas_kerran intouduin kuvaamaan "ehtoopuolen" tulppaaneja. Nämä ovatkin aivan erityisiä tulppaaneja, koska ne ovat omasta kukkamaasta. Maljakossa oli kaksi eriväristä tulppaania ja narsissi. Jännästi alimmassa kuvassa oleva tulppu taipui kohti taustalla olevaa kuparimaljakkoa ja itse kukkaankin tuli hentoa kuparin sävyä. Ylemmässä kuvassa oleva tulppaani taas lähestyi taustalla olevaa itämaisaiheista tarjotinta ja väritkin olivat tyyliin sopivat.

Kesken kukkien kuvailun tipahdin takaisin maanpinnalle, kun viereeni tuli Sulo, joka ei ollut ollenkaan sulotuoksuinen. Muhkeista villahousuista on paljon harmia hiekkalaatikolla..

 "Jos mä otan vähän kohtalokkaan ja pohdiskelevan ilmeen?"

Aamulla olin jo oikeastaan lähtökiihdytyksessä töihin, mutta oli pakko kaivaa kamera esille, 

koska Sulo oli niin ihanan näköinen.

 "hei lopeta se fotoominen tai myöhästyt töistä!" 

Onneksi ehdin vielä ajoissa töihin (ja sain haluamani kuvat).

Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Inka ja Mindy!

Retki Korkeasaaren

Eilisaamuna oli vähän luokkaretkifiilis. Pakkasin reppuun erinäisiä tavaroita, suin hiukset suoraksi ja laitoinpa vähän huulikiiltoakin. Päivän ohjelmassa oli siis tapaaminen blogituttavien kanssa ihan tosi elämässä. Mikä onkaan luonnollisempi paikka tutustua kissablogikavereihin kuin Korkeasaaren Kissalaakso? Kaunis kiitos Naukulan mammalle blogitapaamisen järjestämisestä.

Nyt edessä on kevyet kuvasulkeiset ja lopussa on jotain hyvin spesiaalia ♥.

Naturea lahjoitti tuliaiset kotitiikereillemme ja me ihmiset saimme suukot Brunbergilta. Toisen suukon säästin kotiin, jotta Hra K saisi myös tuliaisia. Muttamutta arvatkaa kuka nappasi suukon keittiön tasolta ja kieritti ruokakupilleen (onneksi vain vähän maistaen) -no Sulo Mahdoton I.

Ylväs tiikeri. Korkeasaaressakin kissat näyttivät viettävän melko laiskoja kissanpäiviä. 

Kultapandan näkemistä odotin eniten ja se oli ihan mahdottoman söpöinen ♥.

Keskellä kultapanda ja fanilauma ympärillä :)

Osa bloggareista oli jo ennestään "tuttuja" blogimaailmasta. Oli mukavaa ja vähän jännittävää tavata livenä. 

Hyvässä seurassa riitti puhuttavaa ja eläimissä ihmeteltävää.

Mongolianvillihevosilla oli varsoja ♥.

Karhua pääsi ihailemaan hyvin läheltä. Tuota tassua katsellessa muistui mieleeni yksi karhun nimityksistä; mesikämmen. Tassulle mahtuisi vähän enemmänkin hunajaa :)

Tässä menevät varsinaiset keikarit. 

Gundit olivat oikein ihania -pikkuisina, isoina, yksin ja kasassa.

Akvaariosta ja erityisesti merihevosakvaariosta olen monesti haaveillut.

Aksolotli oli hyvin eksoottisen näköinen otus. 

Ja sitten se spesiaaliosuus. Veimme Naukulan mamman kotiin ja arvatkaa kenet tapasimme?

 

Perintöprinssi ja pieni herrasmies ♥.

Naukulan Sulo oli todellinen kuninkaallinen, sillä kuninkaallisnaperoiden tapaan se huomioi kaikki ihastuneita (polvillaan) huokailevat tädit ja esitteli samalla kotinsa huone huoneelta. Naukulan mamman ja Sulon koti olikin varsin kaunis ja kodikas.

Kiitos kaikille uusille ja vanhoille blogikavereille mukavasta päivästä!