Kevättä

Ensimmäisen kerran tänä keväänä auton ratti tuntui lämpöiseltä, kun lähdin töistä kotiin. Lämmityksenkin sai säätää ihan olemattomaksi.
Kaikista ihaninta ja huikeinta oli se, että työpäivän jälkeen ehdin puuhastelemaan kotopihalla. Ensin parturoin marjapuskia ja sitten tuuletettiin kattiloita (siis kissoja).

Hiljalleen sitä heräilee talvihorroksesta ja alkaa suunnitella tulevan kesän puutarhajuttuja. Selvää on, että haluaisin lisää perhosia houkuttelevia kukkia. Todennaköisesti en osta uusia perennoja, mutta kesäkukkia voisi kylvää senkin edestä.
Kokemukseni mukaan ainakin päivänhatut, värimintut, heliotrooppi, valkoalpi, pienin varauksin buddleia, purppurasilkkiyrtti ja punatähkä ovat hyviä perhoskasveja. Mutta aina kiinnostaa kuulla myös muiden kokemuksia.

Mikä sinusta on hyvä perhoskasvi?

Viiksibarometrin mukaan perhosia on lähettyvillä :)

Robertin häntä muutenkin elää melkein omaa elämäänsä. Mutta kuvassa se oikein viuhuu ympäriinsä.

Tervetuloa lukijaksi Paula T. ja kaikille aurinkoista viikon jatkoa!

Toivottu yllätysvieras

Eilen nautimme lempeän lämpimästä kesäillasta. Grillasimme, herkuttelimme ja vaan olimme. Yht´äkkiä pihaan kipitti vuosia poissa ollut vieras.

Iiik, paparazzi! Kipitän karkuun!

Allekirjoittanut tietysti haki sisältä kipin kapin kameran ja harmitteli kameran huomattavaa suljinääntä..

Tulimme hyvin iloisiksi siilin vierailusta, varsinkin kun edellisestä kerrasta on vuosia (emme ainakaan ole nähneet).

Meidän kattilat ovat vieraanvaraisia isäntiä ja tarjosivat siilille kissanruokaa, joka näytti hyvin maistuvan. 

Asuuko teidän naapurissa ihania piikkipalloja (jotka ovat yllättävän nopeita liikkeissään)? 

 

Tervetuloa lukijaksi Morgaise ja kaikille aurinkoista viikkoa!

Ps. Siili kiikarissa-sivuilta löytyy paljon siilitietoutta.

Retki Korkeasaaren

Eilisaamuna oli vähän luokkaretkifiilis. Pakkasin reppuun erinäisiä tavaroita, suin hiukset suoraksi ja laitoinpa vähän huulikiiltoakin. Päivän ohjelmassa oli siis tapaaminen blogituttavien kanssa ihan tosi elämässä. Mikä onkaan luonnollisempi paikka tutustua kissablogikavereihin kuin Korkeasaaren Kissalaakso? Kaunis kiitos Naukulan mammalle blogitapaamisen järjestämisestä.

Nyt edessä on kevyet kuvasulkeiset ja lopussa on jotain hyvin spesiaalia ♥.

Naturea lahjoitti tuliaiset kotitiikereillemme ja me ihmiset saimme suukot Brunbergilta. Toisen suukon säästin kotiin, jotta Hra K saisi myös tuliaisia. Muttamutta arvatkaa kuka nappasi suukon keittiön tasolta ja kieritti ruokakupilleen (onneksi vain vähän maistaen) -no Sulo Mahdoton I.

Ylväs tiikeri. Korkeasaaressakin kissat näyttivät viettävän melko laiskoja kissanpäiviä. 

Kultapandan näkemistä odotin eniten ja se oli ihan mahdottoman söpöinen ♥.

Keskellä kultapanda ja fanilauma ympärillä :)

Osa bloggareista oli jo ennestään "tuttuja" blogimaailmasta. Oli mukavaa ja vähän jännittävää tavata livenä. 

Hyvässä seurassa riitti puhuttavaa ja eläimissä ihmeteltävää.

Mongolianvillihevosilla oli varsoja ♥.

Karhua pääsi ihailemaan hyvin läheltä. Tuota tassua katsellessa muistui mieleeni yksi karhun nimityksistä; mesikämmen. Tassulle mahtuisi vähän enemmänkin hunajaa :)

Tässä menevät varsinaiset keikarit. 

Gundit olivat oikein ihania -pikkuisina, isoina, yksin ja kasassa.

Akvaariosta ja erityisesti merihevosakvaariosta olen monesti haaveillut.

Aksolotli oli hyvin eksoottisen näköinen otus. 

Ja sitten se spesiaaliosuus. Veimme Naukulan mamman kotiin ja arvatkaa kenet tapasimme?

 

Perintöprinssi ja pieni herrasmies ♥.

Naukulan Sulo oli todellinen kuninkaallinen, sillä kuninkaallisnaperoiden tapaan se huomioi kaikki ihastuneita (polvillaan) huokailevat tädit ja esitteli samalla kotinsa huone huoneelta. Naukulan mamman ja Sulon koti olikin varsin kaunis ja kodikas.

Kiitos kaikille uusille ja vanhoille blogikavereille mukavasta päivästä!

Matkamuistoja: Berliini osa II

Kun näitä vanhoja matkakuvia selailen, niin kylläpä syksyinen Berliini näyttää värikkäältä ja kauniilta. No vielä parempi matkustusaika olisi tietysti kevät; kirsikkapuut ja tiesmitkäpuut olisivat juuri kukkimassa ♥.

Ensimmäisessä matkapostauksessa vähän vihjasinkin, että allekirjoittanut yrittää matkoilla tutustua uuteen paikkaan maksimaalisesti. Kuvaan tietenkin sopii, että lentomme Helsingistä lähti n. klo 7 aikoihin, joten olimme hyvissä ajoin Berliinissä. Se tarkoitti myös sitä, että edellisenä yönä ei juurikaan nukuttu. Eikä tuleva hotellihuoneemme vapautuisi vielä muutamaan tuntiin.

Tästä portista eläintarhaan.

Lentokentältä hyppäsimme bussiin, joka vei meidät hyvin keskeiselle paikalle, Zoologischer Garten -asemalle. Se on entinen päärautatieasema, josta lähtee kattavasti juna, metro- ja kaupunkijunia, sekä busseja. Tungimme matkalaukut säilytykseen (aika hikistä puuhaa) ja suuntasimme Zoologischer Garten -eläintarhaan, joka on aivan vieressä.

Berliinin eläintarha on Saksan vanhin eläintarha (vuodesta 1844) ja se on yksi maailman suurimmista eläintarhoista. Vuonna 2013 siellä oli peräti reilu 3 miljoonaa kävijää. Kokoa siinä todella on ja yritin Hra K:lle vinkata, että hän voisi vetää minua pienissä vankkureissa, joita sisäänkäynnin lähettyvillä oli. ;)

Taustalla näkyvä rikkinäinen kirkontorni on Kaiser Wilhelm Gedächtniskirche siis Keisari Vilhelmin muistokirkko. Se tuhoutui toisen maailman sodan pommituksissa ja sen vieressä on moderni uusi kirkko. Kannattaa copypastettaa tuo saksankielinen nimi ja laittaa se googlemapsiin -sitten klikkailet keltaisen ukon kartalle -ja avot, olet paikan päällä melkein oikeasti. 
 

Okapi poseeraa ♥.

Eläntarhassa kiertelyä varten kannattaa varata hyvät kengät jalkaan (niinku kaupunkilomilla muutenkin) ja varsinkin aikaa. Tällä kertaa emme käyneet ollenkaan apinatalossa ja akvaarion kohdalla aika on aina loppunut.

Hiekkakissa, kuva Hra K:n luvalla.

Kissatalossa ilmassa leijui melkoiset tuoksu hajuaromit. Ja erikseen vielä varoitettiin, että jotain eritettä voi ilmassa lennähtää. Hiekkakissa oli eri söpön näköinen -vähän kuin iso ja leveä otsainen kotikissa.

Nenäkarhu on niin suloisen ja symppiksen näköinen ♥♥♥.

Nämä tyypit iloisesti touhusivat pitkin aitaustaan ja vaikuttivat ihan tyytyväisiltä.

Bloggaaja (joka ei vielä tuolloin ollut bloggaaja) riippusillalla ja kamera kaulassa kunnon turistin tavoin. 

Ja sokerina pohjalla -panda ♥. Kuva lasin läpi.

Berliinissä on myös toinen eläintarha Tierpark, jossa en ole käynyt. Mutta sivujen mukaan siellä näyttäisi olevan kultapanda klik youtubeen, jonka näkemisestä olen haaveillut, määenkestä.

Seuraavassa osassa käydään aamupalalla ja kurkataan Tekniikan museoon :)

Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Lahna Kissa ja Veranazdar! Kaikille mukavaa viikonloppua :)

Iltapäivä Kansallismuseossa

Perjantaina oli luvassa kaikkea kivaa: retki Helsinkiin, ystäväpariskunnan uuden kodin "tarkistus" ja vihdoin ja viimein (vuosien jahkailun jälkeen) käynti Kansallismuseossa.

Jouluruokaähky vaihtui melko nopeasti historia- ja kulttuuriähkyyn, sillä museon näyttelyt tarjoavat suuren määrän katseltavaa aina esihistoriasta 60-luvulle asti.

Kansallismuseon keskihallissa on Akseli Gallen-Kallelan maalaamat Kalevala-aiheiset freskot, jotka pohjautuvat saman taiteilijan maalaamiin, vuoden 1900 Pariisin maailman näyttelyn Suomen paviljongin freskoihin. Näitä olisi voinut ihastella (ja kuvata) vaikka kuinka kauan.

Helsingin Vanhalta ylioppilastalolta löytyy Akseli Gallen-Kallelan maalaama Kullervon sotaan lähtö-fresko, joka on myös tosi upea -kannattaa käydä katsomassa.

Kirkkotaidetta

Kansanomaista käsityötaidetta. Mihin kaikkeen ihmiset ovat pystyneetkään ilman sähkövaloja - ja koneita?! Kuvassa on rukinlapa joka kiinnitettiin rukkiin. Tälläisiä sulhaset väkersivät tuleville emännilleen talven pimeinä iltoina.

Elinolosuhteet ovat olleet myös hyvin erilaiset hienoista saleista - savuisiin pirtteihin.

Museokaupasta kotiin viemisiksi (mies huokaisi syvään helpotuksesta, kun huomasi, että kirja-ale oli jo ohitse) Jugend-ajan keramiikan tyyliset lasinaluset.

Tässä oli pikainen pintaraapaisu Kansallismuseosta ja palaan siihen vielä uudestaan.

Olimme ystäväpariskunnalla yötä ja kattilat pitivät joulukuusta, sekä taloa hyvin pystyssä. Kyläpaikastammekin sentään eläin löytyi; pieni ja pippurinen kanineiti ♥.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Ulkoilmaelokuvissa yötaivaan alla

Ja muita mukavia juttuja viikonlopulta.

Perjantaina iltayöstä olimme elokuvissa. Emme missä tahansa elokuvateatterissa vaan öisen tähtitaivaan alla Urjalassa. Koska elokuva esitettiin Väinö Linnan synnyinmaisemissa -niin luonnollisestikin se oli Edvin Laineen ohjaama alkuperäinen Tuntematon sotilas. Lähes joka Itsenäisyyspäivä "Tuntematon" tulee katsottua, mutta ulkoilmaelokuvana se oli jotain ainutlaatuista.

Elokuvissa oli kaksi väliaikaa jolloin koneenkäyttäjä vaihtoi filmikeloja ja lotat myivät kaffetta.

Kännykkäräpsy elokuvasta. Hyvällä tahdolla kuvasta voi erottaa Vanhalan ja Rokan.

Elokuvissa meni myöhään ja vajaan kolmen tunnin yöunien jälkeen ajelimme Rompetorille. Siellä oli paljon paljon myyjiä, keräilytavaraa ja ostajia. Pienimuotoisessa harrasteautonäyttelyssä oli unelmien kesäautoni, Citroen DS. Tässä olisi ollut ainesta kaikkien aikojen kirpputorilöydöksi.

Loppuilta meni Pyhäjärven rantamaisemissa.

Sunnuntaina(kin) lämmin ja aurinkoinen sää helli.

Leppoisa sunnuntaiaamu ja joku tuulettaa ryijyään.

Kotiinviemisiksi sain vastasavustettu kalaa, niin herkullista ♥.

Kissa pistoksissa

Ja vähän henkilökuntakin.

Robert kävi keskiviikkona eläinlääkärillä hammashoidossa ja erittäin positiivinen yllätys olikin, että naskalit eivät olleet kovin huonokuntoiset (kuten aiemmin). Säännöllisellä, epäsäännöllisellä ja satunnaisella hammashoidolla siis voidaan jotain saavuttaa. Kotiinviemiseksi Robotti sai neljän päivän antibioottikuurin ientulehdukseen. Kotiin tullessaan Robert todellakin oli sananmukaisesti kissa pistoksissa.

 

Eilen aamulla Robert sai ensimmäisen antibioottitabletin ja se meni hyvin alas. Illalla jokapaikanhöynä eli Sulo oli vähän huonovointinen, oksensi pari kertaakin, mutta ajattelimme sen syöneen bioroskiksesta perunaa. Kun tuli aika antaa Robertille toinen annos antibioottia, neljän kappaleen lääkepakkausta ei löytynyt mistään. Olin jättänyt sen keittiön pöydälle. Yht´äkkiä Mies muisti laittaneensa metalliroskikseen jonkin pieneksi rypistyneen metallikuoren palan.

Joko arvaatte? Sulo oli siis vetänyt 3,5 päivän antibioottiannoksen!! Tarkemmin ajateltuna se oli ollut vähän väsynyt, mutta minikissatkin tarvitsevat joskus lepoa. Mikäs siinä sitten. Näpyttelin sormet tutisten päivystävän eläinlääkärin numeroa, joka ei tietenkään enää nykyään päivystä kotikunnassamme. Positiivista oli se, että Sulo todennäköisesti oli jo oksentanut kaiken ja antibiootit on testattu hyvin korkeilla pitoisuuksilla. Vaarallisinta olisi ollut mahdollinen allerginen reaktio, mutta se olisi jo silloin tullut, jos olisi ollut tullakseen. Kunhan lääkepaketin metalliosista ei kissalle tule suolitukosta. 10 minuutin puhelu ja 35 euroa, mikä toki on hyvin kohtuullista. Eikä sentään täytynyt kattia kiidättää mihinkään hornan kuuseen (tässä tapauksessa Tampereelle).

Osan yöstä nukuin Robertin kanssa olohuoneen soffalla ja aamuyöstä siirryin sänkyyn. Mikä ihana näky olikaan sängyssä pomppiva minikissa. Ei voi muuta sanoa, kuinka ajattelematon olinkaan kun jätin lääkkeen keittiön pöydälle (ihmisten lääkkeet ovat ovien takana). En todellakaan arvannut, että Sulo söisi vapaaehtoisesti lääkkeitä. Eilen puhelimessa ja tänään eläinlääkärillä (hain uuden annoksen Robertille) molemmat eläinlääkärit olivat tyytyväisiä siihen, että kissat todella_mielellään syövät kyseisiä nappeja. Nyt vielä seurataan Sulon vessakäyttäytymistä ja pari päivää se on kevyellä ruokavaliolla. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.

Mangusti vai kirjastokissa? Tai sitten L-kirjaimen muotoinen kirjastoppari.

Toivon ja uskon, että sieltä kotikoneelta löytyy valveutuneempia kissanomistaja (ja miksei myös muidenkin eläinten), jotka eivät jätä mitään lääkkeitä elukoiden saataville. Kyllä niin harmittaa oma tyhmyys -tyhmästä päästä kärsii koko perhe :(

Kissa- ja koiraihminen

Ihmisillä on tapana määritellä ja ryhmitellä kanssaihmisiään (kyllä minäkin, tunnustan). Ammatin, asuinpaikan jne. mukaan.
Hetken aikaa näin punaista, kun työkaveri pelkästään tietokoneen taustakuvan perusteella ryhmitteli minut muitta mutkitta kissaihmiseksi -hei mä kyllä tykkään koiristakin! Tämän jälkeen juttelimme hetken aikaa koirista (aikaisemmin puhuimme jo kissoista).

Pidän yleensäkin eläimistä, kaikki ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia. On myös suuri joukko eläimiä joita pelkään esim. käärmeitä ja lintuja, muttei mikään eläin aiheuta suoranaisia vihan tunteita.

Aina välillä haaveilen koirasta esim. welsh corgi cardiganista, valkoisesta paimenkoirasta ja erityisesti shibasta. Kuitenkin tunnettu tosiasia on, että koiria pitäisi oikeasti kouluttaa ja ulkoiluttaa, sekä järjestää rodulle tyypillistä toimintaa. Siis puutarhassa kuopsuttelu ja satunnaiset metsälenkit eivät olisi tarpeeksi.

Vaikka olen mukavuudenhaluinen, melkoepäurheilullinen ja erityisesti en pidä komentelusta -en koe itseäni siltikään kissaihmiseksi. Siis ryhmittely kissa- tai koiraihmisten leiriin on suppeaa.

Uusi ulkoilulaji flexitwisti. Varusteina em. taluttimet, pyjamahousut ja lenkkarit

- ja jokin elikko narun toiseen päähän.

Lisäksi olen ajatellut Lil Bub:a joka on pieni, kehitysvammainen kissatyttö. Mielettömän suloinen, mutta.. 

Olen siis aloittanut loman kevyillä pohdinnoilla. Mitäs mieltä olette kissakoiraihmisistä ja Lil Bub:sta?