Löytö rompetorilta

Aijai ja voivoi, kesä on jo niin pitkällä, että Loimaan rompetori oli lauantaina. Viime aikoina olen enemmän keskittynyt tavaroiden vähentämiseen (jestas, että se on vaikeaa) ja samalla kirppisinspiraatio on ollut alhaisella tasolla. Mikä sinällään on oikein hyvä juttu.
Loimaan rompetorin kohdalla pitkään pohdin, mennäkö vai ei. Ja kyllä taas kerran kannatti. Ensinnäkin tapasin keräilyhulluja sukulaisiani ja ohjelmassa oli perinteeksi mudostunut yhteinen kaffetauko (samalla ehti esitellä löytöjä ja ruotia hintoja).

Rompetorilta ostin ainoastaan yhden "jutun". Bongasin sen jo aika varhaisessa vaiheessa, mutta ensin kiersimme koko suurimman osan vuosi vuodelta laajentuvasta myyntialueesta. Vaikka kyseessä ei ollut mikään erityisen kallis esine, niin siltikin halusin harkita huolella.

Tadaa, sehän on sohvapöytä. Kun kissat olivat ruokailemassa keittiössä, nostimme sohvapöydän paikalleen ja siinähän oli taas ihmettelemistä.

Pöytä on 60-luvulta ja siinä on niin ihanat, sirot muodot. Mitoitus on juuri sopiva 60-luvun omakotitaloomme. Taustalla pilkottaa ihanan pehmeä Howard-sohva, jonka mittasuhteista ei voi sanoa samaa. Sohvapöytä on todennäköisesti Svante Skogh:n Corona-sarjaa. Myyjä oli aivan huippumukava vanhempi setä, oikein malliesimerkki reilusta myyjästä. Asiallinen ja asiantunteva.

Jos meillä on ennestäänkin käytetty säännöllisesti lasinalusia, niin nyt vuoraan suunnilleen koko pöydän, jottei siihen tulisi turhaan naarmuja tai kahvitahroja.

DIY Makramee seinävaate / macramé wall hanging

Oi joi, tästä olen ollut niin intona viimeiset puolitoista viikkoa! Täällä blogissakin taisin mainita, että haluaisin tehdä jonkinlaisen seinävaatteen. Ensin ajattelin ryijyä, mutta se vaikutti liian suuritöiseltä ja materiaalitkin ovat arvokkaat (ihan_syystä).

Sitten tähdet asettuivat oikeaan asentoon ja alko iloisten sattumusten sarja. Ensiksi löysin kirppikseltä kolme osaisen Kauneimmat käsityöt-kirjasarjan. Siinä puhuttiin tekniikasta nimeltä solmeilu. Sitten Instagramin kuvavirtaan ilmestyi kuva macrame-seinävaatteesta ja varsinkin Createaholic-nimimerkillä löytyy instastasta useita, inspiroivia macrame-töitä. Seuraavaksi etsin intensiivisesti kotimaisista nettikaupoista mahdollisesti sopivaa lankaa/narua ja ylipäätään sopivia, inspiroivia kuvia makramee seinävaatteista. Viikko sitten sunnuntaina tilasin moppilankaa Vyyhti-nimisestä käsityötarvikekaupasta ja keskiviikkona lankarulla oli minulla. Mielettömän nopeeta toimintaa ja ei, tämä ei ole maksettu mainos.

Eikä siinä vielä kaikki. Ennen kuin moppilanka-tilaus saapui löysin kirppikseltä toisen makrameetakin käsittelevän käsityö-kirjan. Kodin suuri harrastuskirja tarjonnee kaikenlaista puuhastelua tulevaan pimeeän ja tylsään talveen.   

Miättikää ny, kaikki tää noin viikon aikana!

Näillä tarvikkeilla pääsin alkuun. Kupariputki kannattimeksi ja kilo(!) kotimaista Moppilankaa, joka on valmistettu osittain kierrätysmateriaalista. No mittanauha, tietty. Sekä koristeeksi astiallinen puuhelmiä ja pieni pussi kuparisia puserrustukiholkkeja. Dragsteri-karkit inspiraation virkistämiseksi.

Makramee on iankaikkisen vanha käsityötekniikka. Todennäköisesti sen kehittivät arabit 1200-luvulla. Maurit toivat sen Espanjaan ja hiljalleen se levisi koko Eurooppaan. Englannin hovissa makrameesta tuli suosittu ajanviete 1600-luvulla. 1700-1800-luvuilla siitä tuli suosittua brittiläisten merimiesten keskuudessa. Kuningatar Viktorian hallituskaudella makrameen suosio oli huipussaan. 1900-luvulla se on ollut suosittua hippien keskuudessa jne.

Oman makramee seinävaatteeseen hain ispiraatiota erityisesti täältä, täältä ja täältä. Suurin työ oli esivalmisteluissa; kirkkaasti työlain vaihe oli sopivien langan "pätkien" á 7 m leikkaaminen. Onneksi tässä huushollissa on ainakin yksi jolla on reilusti talonpoikaisjärkeä, kuten varmasti arvasitte, tarkoitan hra K:ta. Hän keksi minulle hyvän mittauspaikan, meidän verannan, jonka pituus on kutakuinkin 7 m. Sitten mittausta, kävelyä, leikkausta -kymmeniä kertoja. Robert ensin seurasi puuhiani tarkkaavaisesti ikkunasta, mutta kyllästyi ravaamiseeni. Aivan päivän lopuilla vasta pääsin tekemään ensimmäisiä makramee-solmuja. Kirjoista opettelin solmut (ei ole hirmuisen vaikeita) ja työ eteni yrityksen ja erehdyksen kautta.

Täytyy sanoa, etten muista koska viimeksi joku puuhailu olisi näin tempaissut mukaansa. Olin niin flow-tilassa että aika vain soljui eteenpäin. Oli myös kiva huomata, että tosiaan pystyn_keskittymään, kun on jotain inspiroivaa ja kivaa tekemistä. En juurikaan jaksa keskittyä esim. elokuvien katselemiseen ja olen ollut vähän huolissani keskittymiskyvyn vähenemisestä. Mutta solmeilu eli makramee oli tosi kivaa puuhaa. Nyt on mielessä siintää jo uusi projekti, mutta täytyy antaa pölyn vähän laskeutua välillä. 

 
Mitäs tykkäätte? Näyttääkö liiankin boheemilta?
Minulle vaikeinta oli se, että solmeilua on mahdoton(?) tehdä oikein säntillisesti. Nimerkki kudon lapaset niin tiukkaan, että ne pysyvät itseksekseen pystyssä.. Toki sillä oli melkolailla vaikutusta, että tämä oli ensimmäinen koskaan tekemäni. Paitsi jossain vaiheessa tuli déjà vu, että olen solmeillut aikaisemmin. Ehkäpä 80-luvun ala-asteen opetussuunnitelmaan kuului jokin solmeilu-käsityö? Ystävännauha?


Aurinkoista viikkoa kaikille! 


Lähde:Kodin suuri harrastuskirja

Lempijuttuja II

Lonkkaleikkauksesta parantuminen on edennyt siihen pisteeseen, että Hra K pyynnöstäni toi lempikodinkoneeni esille. Tai siis lempikodinkoneeni heti kahvinkeittimen ja kahvikoneen jälkeen.

Yleensä en mankeloi pyyhkeitä, mutta nyt innostuksissani mankeloin nekin. Ja yhtä siloisia niistä tuli, kuin mummun kanssa mankeloidessa (huom samalla mankelilla) n. 25 vuotta sitten. Taannoin ostetut Marimekon tummanpunaiset pussilakanat suorastaan vaativat mankelointia, jotta kankaan uskomaton karheus vähenisi.
Tänään kävimme myös sieni- ja marjametsällä. Saalis oli lähes olematon, mutta oli kiva päästä käyskentelemään metsään.

Sienestyksen jälkeen sadesää oli erittäin hyvä syy ankkuroitua sohvannurkkaan lukemaan (ja katsomaan) Myrskyluodon Maijaa. Pitää sadetta ja nuuhkutella pionikimpun tuoksua.

Isoäidinneliöitä on päättelemättä vielä n. 40 kappaletta. -Kyllä, olisi kannattanut päätellä aina jokainen neliö heti valmistumisen jälkeen. Olen asettanut itseni "kudontakieltoon" mitään villasukkaa tahi lapasta en saa aloittaa ennen kuin viltti isoäidinneliöistä on tukevasti loppusuoralla. Neliöiden päättelystä jäävistä langanpätkistä ajattelin kokeilla kyhätä jonkinlaista miniryijyä.

Kurkistus olohuoneeseen

Olohuoneen pintaremontti on kattolistoja (ja erinäisiä muita yksityiskohtia) vaille valmis, jihuu! Osa huonekaluista on jo paikoillaan ja koko huushollia piinaava epäjärjestys hieman helpottui.

Ja tässä melkein valmis lopputulos (jättäkää huomiotta siellä täällä risteilevät johdot). Tykkään tapetista hirmuisesti ja Hra K kattovalaisimesta, jonka hän bongasi kirpputorilta. Kattilatkin ovat löytäneet paikkansa.

Kevään Hulluilta päiviltä ostin Frandsenin kuparin värisen valaisimen ja vihdoinkin se on paikallaan. Ehkä siihen löytyy myös vähän sopivampi lamppu ;)

Hhhmm, eräillä kissaherroilla on tapettiin sointuvat silmät tai siis tapetti sointuu niihin.

Tiikkiä, kuparia ja muutama kissankarva

Saanko esitellä sisustuksen lempijuttuja: 50-60-luvun huonekaluja, kuparin väriä ja tietysti kissa. Vaikka pikkupöytä näyttää rakenteensa puolesta hieman kiikkerältä, niin onneksi siinä on vankat jalat. Vaikka pöydälle olisi "laskettu" kuusi kiloa hieman epätasaisesti.
Lehtiteline muuten on uustuotantoa, tilattu Ellokselta.

Kaksi ihanaa: Frandsenin Ball-valaisin ja Robert ♥.

Lippakorva ja hurmuri-ilme.

There's no place like home

Yleensä suosin suomenkielisiä sanoja ja lauseita, varsinkin täällä blogissa, koska armas kotokielemme on niin monipuolinen. Mutta there's no place like home on vain niin tenhoava. Lähes yhtä hyviä ovat kotimaiset vastineet kotini on linnani tahi oma koti kullan kallis.

Muistattehan huoneentaulut, joita entisaikaan ripustettiin huoneen seinälle? Siihen oli kirjottu esim. joku mietelause ja kirjottu kuvio. Sellaista lapsuudessani katselin isoisoäitini kodissa.  Ja nyt jostain kumman syystä haluaisin itselleni huoneentaulun. Vähän modernimman tyylisen, mutten kuitenkaan sellaista "keep calm and carry on"-tyylistä julistetta. Aika näyttää, kuinka kauan tämä inspiraatio kestää ja varsinkin tuleeko tulosta.. Paitsi kaikesta ei tarvitse saada tulosta! Työpaikalla saa ihan tarpeeksi ajatella tehokkuutta, tuottavuutta ja tuloksellisuutta.

Mikä onkaan parempi paikka koti-ihmiselle ja kotikissalle kuin koti? Raskaan työpäivän jälkeen huokaan helpotuksesta, kun pääsen kotiovesta sisälle. Jo muutaman  yhden yön poissaolon jälkeen kähisen kotopihalla samanlaisesti hoooum, kuin E.T., no E.T.-elokuvassa.

Pidempään mukana olleet lukijat tietävät, että monissa asioissa suosimme mini-juttuja. No, the minimetsän (jota kuvassa ei näy) vieressä on tietysti minikoti. Ainakin nykyisen mittapuun mukaan. Kahdelle aikuiselle ja kahdelle kissalle kodissa ynnä pihassa on ihan tarpeeksi. Joskus ne miniasiat kasvavat -kuten minikissa Sulolle (ihan odotetusti) kävi :)

Kuvan epämääräinen, vähän suttauksella suodittu valkoinen laatikko on siis kotimme. Ja jos oikein tarkasti katsoo niin keskellä kuvaa oleva pieni, vaalea läiskä on enkelikissa-Mosse ja sen vierellä Hra K.
Paras vuodenaika on tietysti kesä, jolloin ruoho on ihanan vihreää ja taivaalla liitelee kevyet pumpulipilvet. Varsinkin tässä osassa puutarhaa (pohjoispuoli) nurmikkoon sekoittuu aika massiivinen sammalpeite, joka on talvellakin kauniin vihreä. Se hyvä puoli on näinä leutoina talvina.
Tästä sainkin hataran aasinsillan Järviemme helmet tv-sarjaan (joka muuten loppui juuri).  Siinä tutustuttiin mm. Säkylän Pyhäjärveen. Ohjelman juontaja sanoi kutakuinkin näin: näinä ilmastonmuutoksen aikoina jokaisesta talven paukkupakkasesta kannattaa iloita. Ja tästä lausahduksesta saikin allekirjoittanut,  piintynyt talven- ja varsinkin pakkasenvihaaja paljon ajateltavaa.

Erityistä iloa tuottaa kuvan "uusi"  kirjakaappi. Vuosien on/off etsiskely tuotti vihdoinkin tulosta. Kerrankin meille muuttanut huonekaluvanhus on erittäin hyväkuntoinen (no hinta oli sen mukainen).
Vitriinin sisälle, Sulon naskalihampaiden ulottumattomiin, mutta kuitenkin allekirjoittaneen nähtäville, saa tällättyä mm. kirjaston kirjat ja lehdet.
Kirjakaapille seuraa pitää täällä blogissa monta kertaa vilahtanut, saman aikakauden nojatuoli. Nojatuolipari on isäni lapsuudenkodista ja äitini on aikanaan ne entisöinyt.

Kuparinen tarjoiluastia ja hopeatoffeet yhteen soppii. Jostain syystä karkit hävisivät siitä alta aikayksikön, eikä asialla olleet kattilat tai kuuluisa SE (joka piinaa aina välillä kissallisia huusholleja). No tyhjän astian ajattelin seuraavaksi täyttää Alku-toffeilla :)


Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Siili ja Keltsu!