Kaffekattaus vanhaan tyyliin

Joskus on ihana päästää valloilleen sisäinen "Myrna-mummo" ja pitää kunnon kahvikekkerit.
Silitetään sopiva pöytäliina. Pöytään ei kateta mitään arkimukeja ja -lautasia. Vaan sirot kaffekupit, kahdella tassilla, servietit ja (hopea)lusikat. Sokeriaski ja kermanekka (antakaahan vinkkejä kermakosta, joka ei valuta pöydälle). Ja sitten on tietenkin kahvikestien tarjottavat! Kunpa joskus viitsisi leipoa ihan seitsemää sorttia -useimmiten sortteja on noin kolme, sitäkin huolellisemmin valittua. Onneksi kaupasta löytyy valmiina tai puolivalmiina vaikka mitä herkkuja.

Kirpparilta löytyneessä pöytäliinassa on isoja pastellisävyisiä ruutuja väriblokkeja. Sahalaitakuvioiset (ja taas pastelliset) servietit ovat Ikeasta. Pöytäliinan silitys/mankelointi on muuten semmoinen laji, jota saan treenata todellakin mummoikään asti.

Soma kahviastiasto on Rörstrandin Diana-sarjaa. Kultainen kukkakoristelu on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis.

Ps. Olen kuullut, että hyvin kiillotetulla lusikalla voi ihan ohimennen urkkia kupin pohjasta, että onko astiat Arabiaa, Rörstrandia tai jotain muuta ;D

Kirpputoreilla tulee vastaan tasaiseen tahtiin kahvikesteihin sopivia astioita. Arabia on toki hinnakkain, Rörstrand ja Villeroy & Boch todennaköisesti pitävät sijaa kaksi. Mutta muiden kohdalla hinta notkahtaakin jo selvästi alaspäin. Tämän halusin kertoa siltä varalta, että teistä jollekin tuli into laittaa kahvikekkerit pystyyn, mutta astiat puuttuvat.

Vappukimppu

Kotopihalla on vielä niukasti kukkia. Minimetsän sinivuokkojen kukinta on parhaimmillaan (valko- tai keltavuokoista ei ole vielä aavistustakaan), joten näpertelin niistä varsinaisen minikimpun.

Tapio Wirkkalan Briljant-lasisto on yksi suosikeistani ja meiltä löytyy yksi snapsilasi, sekin rikkinäinen. Herkän ja pienen kimpun kanssa sekä kukat, että lasi pääsevät oikeuksiinsa.

 Tämän "kokoluokan" kimpun sitomisessa ompelulanka oli tarpeeksi huomaamaton vaihtoehto.

Iloista vappua!

Kuin Marcel Breuerin Cesca-tuoli

Onnea on työkaveri joka ystävällisesti vihjaa, kun kirppiksellä tulee vastaan tuoli jota olet etsinyt.  Vähän aikaa sitten täällä blogissa kirjoitin, että haluaisin uuden keittiön pöydän ympärille aivan erityiset tuolit. Nyt ensimmäinen kappale on kotiutettu!

Tälläiset tuolit olivat lapsuudenkodissani 80-90-luvulla. Niissä on putkirunko ja istuin-, sekä selkäosa ovat punottua rottinkia. Olinkin unohtanut kuinka mukavan joustava tuoli on. Kohta varmasti muistan myös kuinka salakavalan kiikkerä se myös osaa olla.

Aivan, kyseessä on Venetsia-tuolit. Tai oikeastaan alkuperäisen mallin on suunnittellut Marcel Breuer jo 20-luvulla. Puisista wieniläistuoleistaan kuuluisa Thonet-tehdas tuotti Breuerin suunnittelemaa tuolia nimellä B32. Cesca-tuoli on mm. Victoria & Albert-museossa Lontoossa ja The Museum of Modern Art:ssa New Yorkissa

Kylmä taivutettu putki kohtaa luonnollisen, lämpöisen puun.

Allekirjoittaneen puusepän opinnot tunnetusti jäivät lyhyeen, mutta kauniit liitokset sentään tunnistan ;)

Mitäpä lukijoille tulee näistä tuoleista mieleen? Onko ostokseni hitti vai huti?

Keittiön (uuden) pöydän ympärillä

Keittiön pikkuremontti etenee hiljalleen. Enää puuttuu hylly, laatoitus, valaisin, listat ja pari muuta pikku juttua. Edellä mainitusta listasta voi päätellä, että aikaa voi mennä tovi jos toinen.

Eräänläinen välietappi saavutettiin siinä vaiheessa, kun keittiön kannettiin uusi pöytä -tai siis sen osaset. Melkein vietin unettomia öitä sen suhteen, että mahtuuko pöytä hyvin keittiöön vai ei. Hyvä enne sopivuudesta oli se, että kaupan pihalla pöytä meni nätisti (vähän voimaa käyttäen) auton takaluukkuun.

Sisustuksessa on selvästikin siirrytty askel johonkin suuntaan, kun keittiössä on 60-luvun tyylinen, suorastaan futuristinen pöytä. Sehän on Ikean Docksta, tuo köyhän naisen tulppaanipöytä. Kirkasotsaiset ja paksulompakkoiset varmasti ostavat itselleen aidon Tulppaanin, mutta allekirjoittanut nauttii Ikean suomasta mahdollisuudesta.

Arkikäytössä olevat Pulmu-lautaset näyttävät paljon paremmilta uudella pöydällä.

Jopa koristeellinen Myrna-kakkuvati näyttää raikkaalta uudella pöydällä.

Keittiön kaikki seinät ovat nyt valkoiset, vaikka sitä ei kuvasta heti uskoisi.

Etsinnässä on aivan erityiset tuolit pöydän ympärille, mutta toistaiseksi mennään pinnatuoleilla. Eikä sinällään haittaa, vaikka tuolihaave ei toteutuisi.

Olen hirmutyytyväinen uuteen keittiönpöytään. Se on parempi, kuin uskalsin odottaa ja mikä parasta, se myös mahtuu sinne hyvin :)

Huippulöytö: vintage nojatuoli

Sisustuksen uudistaminen ja raikkaamman yleisilmeen suunnittelu on ollut työn alla tai ainakin mietinnässä jo pidempään. Siihen löytyy oikeastaan kolme "syyllistä".

1. Instagram on siitä paha, että sieltä saa jatkuvana virtana paljon ideoita ja inspiraatioita mm. sisustamiseen. Tokihan koko Instan voisi poistaa kännykästä ja käyttää senkin ajan hyödyllisemmin, mutku niin tykkään mielenkiintoisista kuvista.

2. Ensimmäisen konmaritus-kierroksen jälkeen ymmärsin kuinka ihana on ilmava sisustus, enkä nyt tarkoita tällä mitään superaskeettista sisustusta. Mutta semmosta harkitumpaa.

3. Tykkään selailla Bukowskis:n sivuja. Se on erinomainen paikka seurata mitä design-esineitä ja taidetta on markkinoilla.

Muunmuassa edellä mainituista syistä päätin vaihtaa olohuoneen keinutuolin johonkin kevyempään ja moderninpaan. Eilen uusi tulokas sitten saapui.

Muhkea vintage nojatuoli, joka kuitenkin on hyvin kevytrakenteinen. Kissaherrat löysivät siitä noin ziljoona mielenkiintoista hajua. Allekirjoittanut taasen kaivoi esille ykkösaseensa: satulasaippuan ja Passierin nahkarasvan. Sillä siinä oli ja on paljon putsattavaa, vaikka myyjä toista väitti.
On niin ironista, että meikäläinen, joka on aikas pöpökammoinen tykkää tehdä löytöjä kirppikseltä :D

Metallinen jalkaosa ja pyörät ovat niin hieno yksityiskohta!

Tuoli on tehty Ruotsissa n. 70-luvulla ja se on saanut paljon vaikutteita Bruno Mathssonin Karin nojatuolista. Kyseinen tuoli maksaa sekä vanhana, että uutena ihan törkeesti, ainakin oman mittapuuni mukaan.

Pääsin töistä varhain ja jopa aurinkokin pilkahteli. 

Kerrankin oli mahdollisuus ottaa kunnon kuvia sisätiloissa (oi tule jo kevään valoisuus).

Ps. Etsin kirjakaapin uumenista vanhan (2000-luvun alun) Retrotyyli-kirjan, jossa esitellään toinen toistaan hienompia vintagehuonekaluja- ja esineitä, sekä interiöörejä. Olinkin unohtanut kuinka mainio kirja se on. 

Ja nyt olen aivan hurmioitunut ja into uuden sisustuksen suhteen ei ainakaan vähentynyt (niinpä niin). Onneksi tämä huusholli on 60-luvulta ja erinäisiä vintage/retro huonekaluja löytyy ihan omista nurkista. Ennen rymsteerausta on kyllä muutama huone maalattava, ehkä jotain ehditään tehdä vielä ennen joulua.

Kiinnostavat asiat alkavat K:lla eli valittuja Instagram-kuvia

Oletko ajatellut millä kirjaimella sinua kiinnostavat asiat alkavat? Allekirjoittaneen Instagram-tilillä monet lempijutut alkavat K:lla. Katsokaa vaikka:

K niin kuin kahvi, kuis sitte. Kuluneella viikolla olin paikassa, jossa kahvia sai vain rajoitetusti ja se oli outoa. Saman kohtalon kärsivät myös kaakaon ja teenjuojat.

Kirjat. Käyn ahkerasti kirjastossa ja monesti kuvaan luettavana olevan kirjan Instaan. Historiasta ja kädentaidoista kiinnostuneille suosittelen lämpimästä Kättentöitä-kirjaa.

Hyvin eletty-kirja oli tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Iltasaduksi Kreikkalaisia jumalaistaruja ja satuja. Taidehistoriaa opiskelelessani huomasin lukuisia kertoja, että kreikkalainen mytologia kannattaisi tuntea, edes pintapuolisesti.

Kissa- tai kuten me kutsutaan Kattila, Kattilakaksikon-kuvia. Sulolle tuli rokotuksen jälkiseurauksena ihottumaa ja se on aivan maansa myynyt, koska pitää pukeutua. Ensin sillä oli käytössä kuvassa näkyvä fairislejumpperi, mutta työkaverilta sain t-paidan (siis kissan kokoluokkaa olevan).

Kukat ja kasvit. Muhkean unikon sai yllättävän hyvin litistymään kuivakukaksi. Ennen vanhaan ei kaikki ollut paremmin, mutta puhelinluettelot olivat oiva väline kasvien kuivauksessa.

Lokakuun alussa kesäkukat vielä sinnittelivät ja niistä sai tehtyä kimpun.

Käsityöt. Aina pitää olla monta rautaa tulessa eli useampi kässäprojekti menossa. Löysin lankalaatikosta ihanan pehmeää ja upean monisävyistä lankaa. Tarkoituksena on kutoa kontinpohja-tekniikalla tuubihuivi. Jos lanka loppuu kesken, niin sitten siitä tulee muhvi ;D

Roksana-kahvikupit ovat hyvin sievän näköisiä. Kahvinjuontiin ne ovat vähän liian pieniä, paitsi erityisissä tilanteissa. Mutta manteleiden tarjoiluun se on juuri oikean kokoinen.

Millä kirjaimella Sinun lempijutut alkavat?

Vanhan televisiokaapin uusi elämä

Täällä on vaihteeksi pelattu "huonekalu-tetristä". Sellaistahan se on kun pienehkössä asunnossa tekee uutta järjestystä. Mutta takavuosiin verrattuna huonekalumäärä on vähentynyt  ja väljyys lisääntynyt. Viimeksi uuteen kotiin (siis meiltä pois) muuttivat Billy-vitriinikirjahyllyt. Myrnat ym. astiat kyllä mahtuivat mainiosti työhuoneen massiiviseen kirjakaappiin. Paitsi, että astiat olivat liian kaukana ruokailuhuoneesta. Tämä oli siis huonekalu-tetriksen lähtötilanne ja pelimerkkeinä funkkis-vitriini ja televisiokaappi.

Ja miksi meillä täytyy pitää kirjat visusti ovien takana? No kuten varmasti arvasitte -syyllinen löytyy kirjakaapista. Hyvin suloinen syyllinen ja niin viettoman näköinen.. 

Tämä kissaherra ei harrasta kirjojen pureksimista, mutta tasa-arvon nimissä kumpikaan ei saa olla kaapissa.

Televisiokaappi on ns. elämää nähnyt ja sen "entisöinti" meni vähän poskelleen. Mutta aika nopeasti silmät virheisiin tottuvat -entisöintiin palataan ehkä myöhemmin uudelleen.

Pioniaika on käsillä just nyt ♥

Hra K:n sukulaisen tekemä sota-ajan puhdetyö on superhieno. Nykyään puhutaan käsitöiden hyvistä vaikutuksista. Kuinka tärkeää tälläinen tavallinen näpertely onkaan ollut asemasotaan jumiutuneille miehille.

Puhdetöiden historiasta löytyy esim. täältä ja täältä.  Löytyykö sinun kodistasi sota-ajan puhdetöitä?

Juhannuksen alla pääsin toteuttamaan vuosien haaveeni. Suunnilleen viisi vuotta sitten opiskelin avoimessa yliopistossa taidehistoriaa ja siitä jäi kytemään halu kerätä taidetta. Muutaman vuoden olen seuraillut Bukowskin sivuja ja nyt vihdoin(kin) tärppäsi. Em. nettisivut ovat myös mainio tapa seurata mitä teoksia ylipäätään on liikkeellä.

Saanko esitellä, Rauha Eklundin Lehtimeri. 

Pikaisella googlauksella Eklundista ei löydy paljoakaan tietoa, paitsi että hän aloitti korusuunnittelijana ja siirtyi siitä suurempiin töihin, materiaalina tina. Hänen päätyönsä on Kokkolan kaupungin aulassa oleva Meren äärellä.

Hopean hohtoinen tina(?)reliefi on allekirjoittaneen kaltaiselle hopeakoruharakalle mitä luontevin valinta. Sehän on kaunis kuin koru! Nyt pitäisi vielä päättää mikä olisi Juuri Oikea paikka reliefille.

DIY: Tree trunk table

Kun vanha koivu oli kaadettu pihaltamme, tiesin että tilaisuuteni oli tullut. Tilaisuus toteuttaa eräs diy-haave, josta olin etsinyt ideakuvia instagramista. Tarvittiin pala kantoa, sirot hiuspinni-jalat ja postimies. Hra K vähän hioi puun pintaa ja ruuvasi jalat paikalleen.

* Rumpujen pärinää ja allekirjoittaneen ihastunut kiljaisu *

Ja tadaa, tuloksena on pöytä! Nyt pala vanhaa pihakoivua jatkaa elämäänsä sohvapöytänä ♥.  Tämä on ensimmäinen kokeiluversio, sillä on vähän arvoitus miten puu alkaa elää sisällä. Halkeaako se? No onko siitä haittaa? Sitten ainakin on haittaa jos kaffekuppi ja baakelssi ei pysy pöydällä.

Mikä olisi hyvä suomenkielinen nimi Tree Trunk Slice -pöydälle? Kantopöytä?

Vanhan koulun tyhjennyshuutokaupassa

Viime lauantaipäivä meni huutokaupassa. Olimme siellä lähes 7 tuntia! Ja palasimme vielä takaisin, peräkärryn kanssa.

Huutokaupassa oli vaikuttava määrä vanhoja opetustauluja, n. 500 kpl. Ne olivat myös varsin hyväkuntoisia. Tällä kertaa allekirjoittanut ei niitä hinkunut, mutta onhan se ihan viihdyttävää seurata muiden huutamista. Kuten arvata saattaa Masalinin mustapohjaiset taulut nousivat hintoihinsa, joskin parin vuoden takaisiin koulun tyhjennyshuutokauppohin verrattuna hinnat olivat maltillisempia.

Opetustaulujen lisäksi myynnissä oli vanhoja koulukirjoja, karttoja, paljon erilaisia soittimia kanteleesta sähkörumpuihin, huonekaluja ja kaikkea mahdollista.

Huutokaupasta löytyi käsityökirjoja. Kirjastokattila siinä inventoi löytöjä. 

Se "juttu" mikä oli ostoslistassani kaikken tärkeimpänä tuli myyntiin jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Ja voitin sen huudon! Edellisten huutokauppojen perusteella olin aivan varma, että hinta hyppää ulottumattomiin. Yleensä meillä suositaan siroja huonekaluja, mutta tämä uusi tulokas on iso ja sen kantamisessa oli karmee urakka.

Osakeyhtiö Koulukaluston kirjakaappi on ikäisekseen hyväkuntoinen, toki käytön jälkiä löytyy ja varmasti tuli lisää kotimatkalla. Kaappi on kokonaan puuta, vankka ja aika suuri. Leveys on reilut 120 cm ja se istuu kuin hanska tuohon kohtaan.  Kävi hyvä tuuri, sillä en ollenkaan huomannut mitata sitä ennen huutokauppaa ;D  Olen yrittänyt uutterasti Konmarittaa kirjoja, mutta mitäs sitten tehdään jos hyllytilaa tulee yht´äkkiä lisää 240 cm!?

Myös Hra K teki mielenkiintoisia löytöjä, nimittäin laatikollisen kaasunaamareita, kaasuntiedustelulaukun ja säteilymittarin. Huutokaupassa oli tarjolla koko joukko erilaisia "hätätilannevarusteita."

Uusi kirjakaappi on erinomainen syy siivota ja rymsteerata koko työhuone eli kotikonttori uuteen uskoon :)

Hygge - hyvän elämän kirja

"Pakkohan" Hygge-kirjaan oli tutustua, kun sen suomennos ilmestyi. Vaikka The Times-lehden mukaan hygge on jo menneen talven lumia ja kotoinen Sisu onkin uusi(n) trendi.

Kirjan kirjoittaja tutkii onnellisuuutta ja asuu Tanskassa, joka kuuluu maailman onnellisimpien maiden joukkoon. Jos ihan tarkkoja ollaan, vuoden 2017 onnellisuusraportin mukaan kärkiviisikossa ovat 1. Norja, 2. Tanska, 3. Islanti 4. Sveitsi ja 5. Suomi. Ei huonosti mene siis meilläkään tilaston valossa. Tämän kärkiviisikon pohjalta voi varmasti päätellä, että pohjoismainen hyvinvointimalli on yksi osatekijä onnellisuudessa. Emme edes tajua sitä, kuinka mahtavaa on ilmainen koulutus tai melkein ilmainen terveydenhoito. Tähän jos johonkin sopii sanonta tulee kuin manulle illallinen.

Tanskalaiset (ainakin kirjan mukaan) viljelevät hygge-sanaa ihan arkipäivässään siellä täällä ja joka paikassa, sekä adjektiivina, että verbinä. Ja onhan meidänkin sisustus- ja naistenlehdissä puhuttu hyggestä mm. sisustuksesta jo useamman vuoden.

Mistä hygge sitten koostuu?
Hyggessä on kysymys enemmänkin tunnelmasta ja kokemuksesta, kuin konkreettisesta asiasta. On hyvä olla mukavassa seurassa ja turvallisessa paikassa.
Tanskalaisille on tärkeää sopiva, pehmeä valaistus. Jopa siinä määrin, että tanskan kielessä sana "ilonpilaaja" lyseslukker tarkoittaa kirjaimellisesti kynttilöiden sammuttajaa. Tanskassa on suht kallista syödä ulkona, joten illastetaan pienellä kaveriporukalla jonkun kotona. Tehdään yhdessä ruokaa. Herkutellaan ja nautitaan rennosta yhdessäolosta. On tuttua, turvallista ja mukavaa.
 
Me suomalaiset elellään ihan vastaavalla tavalla. Mutta ehkä tanskalaiset osaavat nauttia tietoisemmin siis hyggeilevät. Tai kenties ovat kiitollisempia elämän pikkuiloista. Mielestäni Suomessa vieläkin vähän piilotellaan tyytyväisyyttä, "ei tehrä numeroa".

Jos haluaa intensiivisesti nauttia hetkestä, tunnelmasta ja kynttilän valosta -kannattaa polttaa japanilaisia kynttilöitä. Pieni kynttilä palaa nopeasti ja kirkkaalla liekillä,  ei tarvitse pitkää keskittymistä ;)

Kirjassa on hyvin seikkaperäisesti kuvattu mikä kaikki voi olla hyggeä ja sitä myöden on lukijan on helppo etsiä niitä elämästään. On hyggemanifesti, hygge toivomuslista, kymmenen edullista hyggepuuhastelua jne.

Kirjan avulla voi avata silmiään sille mikä kaikki on hyggeä. Tai mitkä kaikki asiat voivat lisätä tyytyväisyyttä ja siten kohentaa elämää.

Pohjoismaat ovat  monien ulkomaalaisten mielestä ihan oma pohjoinen, kylmä ja pimeä ulottuvuutensa. Ja niistä jokaisella on jotain annettavaa -tottakai. Tanskalaisilla on hygge. Ruotsalaisilla on lagom eli kohtuullisuus. Ainakin käsitteenä kohtuullisuus on hyve. Täytyy tunnustaa, että tunnen huonosti ruotsalaisten kulttuuria, siis että miten se lagom heidän arjessaan näkyy. Norjalaisilla on hienoja kirjoneulekäsitöitä ja he harrastavat ulkoilua. Islantilaisilla on islanninhevoset ja hieno luonto. Ja meillä suomalaisilla on Sisu, ollaan pieni sisukas Suomi.

HYGGE - Hyvän elämän kirja.

Iloa säkenöivä järjestys

Heh, kuten varmasti arvasitte/tiedätte otsikko ei ole omakeksimäni. KonMari Siivouksen elämänmullistava taika -kirja on saanut jatkoa KonMari Iloa säkenöivä järjestys -kirjalla. Sana järjestys on erittäin ok, mutta "iloa säkenöivä" on taas kerran pikkuisen liikaa allekirjoittaneen makuun.

Kolmisen viikkoa sitten posti toi hyvissä ajoin tilaamani kirjan. KonMaritukseen liittyvä ensimmäinen postaukseni löytyy muuten tästä.
Ihan ensiksi täytyy todeta, että kirja näyttää varsin tyylikkäältä. Ja sitten sisällön kimppuun. Ihan alusta alkaen olen huomaavani, että Marie Kondo on jotenkin kypsynyt/kasvanut. "Heitä kaikki pois"-tyyli on pehmentynyt ja koko kirjassa on havaittavissa inhimillisempi ja kannustavampi sävy. Heti alkutekstissä todetaan, että kaikkea ei ole tarkoitus suin päin heittää menemään. Vaan oman ihanteellisen elämäntyylin voi saavuttaa vasta, kun oppii valitsemaan iloa tuottavat (=miellyttävät) tavarat. Ja se "ihanteellinen elämäntyyli" tarkoittaa, että prosessin alkuvaiheessa pitäisi pohtia millaisen sisustuksen keskellä haluaa asua. Siis valita yksi_ihanne_tyyli.
Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa -niin tadaa, on oikein säilyttää se riippumatta siitä, mitä muut sanovat (toiminee silloin jos asut yksin).  Eikä varmasti voi liikaa painottaa, että toista/muita perheenjäseniä ei saa pakottaa järjestelemään. Kirjassa esitellään myös muutama niksi siihen, miten oppii arvostamaan toisen rakkaita tavaroita.

Taas kerran haluan vähän räksyttää siitä, ettei tässä (niin kuin ei ensimmäisessä opuksessakaan) oteta kantaa mihin ne kaikki tavaravuoret kotoa siirretään. Siis miten säädyllisesti ja kierrätysohjeita noudattaen laitetaan tavarat eteenpäin. Kirjaa lukiessa voi tulla kohtalaisen kova hinku konmaritukseen. Mutta ennen kuin aloitat raivauksen, niin mieti vielä mihin kamat viet. Pahoittelut hieman opettajamaisesta (vain karttakeppi puuttui) kierrätyspaasaamisesta.

Marie Kondo suosittelee ottamaan kuvan sekaisesta kodista ennen järjestämismaratonia, sillä nopeasti aika kultaa muistot ja lopulta on unohtanut kuinka sotkuista alunalkaen olikaan. Listoista ja päiväkirjoista pitävä ihminen voisi laatia järjestämispäiväkirjan, jossa esittelisi "ihanteellisen elämäntyylin", "nykytilanteen" (siivousongelmat) ja viimeisenä olisi "järjestämisprosessi".
Nyt Marie Kondo myös pohti ilo-sanan merkitystä. Jokin esine voi tuottaa iloa myös elämää helpottavalla käytännöllisyydellä tai sen omistamisesta on hyötyä arkielämässä. Halleluja! Nyt tuossa "tuottaa iloa" lauseessa on paljon enemmän tolkkua, sanon minä.

Erityisesti minuun vetosi tämä lause "järjestä kaikki tavarasi mahdollisimman pian, jotta voit viettää loppuelämäsi rakkaimpien ihmisten ja tavaroiden kanssa". Veikkaan, että tuo lause vetoaa kaikkiin, jotka ovat joutuneet kokemaan elämän rajallisuuden. Toisaalta on falskia käyttää perusteena elämän rajallisuutta, kun puhutaan siivousmaratonista. Mutta kukapa ei haluaisi nauttia siististä ja miellyttävästä kodista, sekä rakkaiden ihmisten seurasta.


Ja lopuksi. Hyvät konmarituksesta innostuneet siskot ja veljet. Nyt löysäätte kiristävää nutturaa tai skragaa/puseron kaulusta. "Ei hätää, vaikka epäonnistuisit -asuntosi ei räjähdä". Siis ei oteta asioita niin hirveän vakavasti ja annetaan kaikille tilaa konmarittaa omalla tyylillään tai olla konmarittamatta. Eikös juu.

Marie Kondo: KonMari ilo säkenöivä järjestys

Sopivaa lapasmallia etsimässä

Pimeinä iltoina ja hämärinä päivinä sohva suorastaan huutaa puoleensa. Sohvan otteessa olisi mukava tehdä muutakin kuin nukkua päikkäreitä tai tuijottaa telkkaa.

Jo jonkin aikaa sitten, kuukausi vai peräti pari takaperin, ostin ihania Novita Aapo-lankoja. Haaveissa oli tietenkin kunnon kirjoneulelapaset tai sen tyyliset, kuin Hra K:n sulhaslapaset.

Kaikista vaikeinta kirjolapasten kutomisessa on mielestäni Sen Oikean mallin löytäminen. On nim pal erilaisia vaihtoehtoja. Kirjahyllystä löytyy mm. Sata kansanomaista kuviokudinmallia (joka on ihan huippu). Kirjastosta lainasin Villit vanttuut ja vallattomat villasukat -kirjan. Ja varauksessa on upouusi Puikkomaisterin lapaskirja. Melko todennäköistä on, että sopivan mallin löytäminen ei ainakaan tule helpottamaan. Kutoisiko jotain perinteistä kotimaista /  Buddhan kuvan / kissoja / norjalaismallisia vai kenties Pokemon-lapaset? Tälläinen lapasmallikriisi on muuten mitä ihanin vastine arkielämän haasteille.

Tämän viikon illat ollaan luettu porukalla Täällä Pohjantähden alla -kirjaa. Ensimmäinen osa meni jo, mutta onneksi kaksi seuraavaa vielä odottaa.

Mukavaa viikonloppua, klikkaa tästä, niin näet Sulo tervehdyksen ♥

DIY: villalangan värjäys mikrossa

Loman alkaessa olin vähän huolissani, kun en ollut keksinyt mitään sopivaa luovuutta vaativaa hommaa, poislukien siivous (joka välillä on ihan kivaa). Viime vuoden lomalla intoilin ja puuhastelin makramee-seinävaattteen kanssa, mikä oli ihan superhauskaa.

Eilen kirjastossa tein oikean täsmälöydön Novitan lahjalehdestä (2016), jossa oli juttu lankavärjäyksestä elintarvikeväreillä. Ohuet kesävillasukat olinkin ajatellut kutoa, mutta että ihan itse värjätystä langasta. Tänään kauppareissulla taisin taputtaa ilosta käsiäni (se vaan lipsahti), kun löysin lähimarketin hyllystä useampaa elintarvikeväriä. Toivottavasti samassa hyllyvälissä ollut mies ei saanut mitään traumoja äkillisestä ilonpuuskastani :D

Ensin kerällä ollut Nalle-lanka täytyi saada vyyhtimuotoon. 

Ja ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään perintönä saamaani vyyhdipuuta.

Liityin vuodenvaihteessa Marttohin ja heidän tunnuslauseensa "elämä on parasta itse tehtynä", 

sopii allekirjoittaneelle oikein hyvin.

Kattiloilla, varsinkin Sulolla oli jännä kohtaaminen vyyhdinpuun kanssa. 

Tässä vietetään jo seesteistä elämää rinnakkain.

Langat ovat jo likoamassa ja värit odottavat sekoitusta.

Sitten piristäviä väriruiskeita langoille. 

Mums, näyttää herkulliselta. Seuraavaksi lankavyyhdin kääntö ja toisen puolen värjäys. 

Huomatkaa, että toinen väreistä on ihan selkeä vihreä (tässä vaiheessa).

Värin levityksen, mikrotuksen (kyllä, lankaa käytettiin mikrossa), huuhtelun ja kuivauksen (onneksi meillä on kuivauskaappi, tuo hätäisen ihmisen pelastus) jälkeen lankavyyhti on taas puussa. Nyt takaisin kerälle.

Niin siitä vihreästä valui keltainen pois ja tilalle tuli turkoosi. Tämän hempeän pinkin ja turkoosin yhdistelmän nimesin sweet candyksi. Jos alkuperäinen yhdistelmä oli mansikka- ja pistaasijäätelöä, niin tästä yhdistelmästä tulee mieleen pinkki-turkoosi kirpeä lempikarkkini. Lankojen värjäys elintarvikevärillä oli tosi helppoa ja hauskaa. Lopputulos oli pieni yllätys ja toinen yllätys seuraa sukkien valmistuessa.