Pieni työtila

Kesällä ei hirveästi jaksa miettiä sisustusjuttuja, siispä varma syksyn merkki on sisutusinnon palaaminen. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun jokin huonekalu vihdoinkin löytää paikkansa? Ja, kun se hyvä järjestys on löydetty, niin jotkut pysyvät siinä vuosikausia ja jotkut kuukausikaupalla.
Viime syksynä, lähestulkoon vuosi sitten huusin huutokaupasta Askon koivupuisen liinavaatekaapin (joka täällä blogissa onkin vilahtanut). Vaikka ihastuin siihen kovasti, niin jotenkin koivun "väri" on ollut hankala. Mutta mutta, nyt kaapille löytyi oikein hyvä paikka ja samalla muutama muukin sisustusasia loksahti kohdalleen.

Pienehkössä kodissamme (tai tällä hetkellä trendikkäässä pientalossa, heh) on hieman hasteellinen tila olohuoneen, makuuhuoneen ja ruokaluhuoneen välissä;  ns. halli. Olisipa mielenkiintoista tietää, miten alkuperäiset, 60-luvun asukkaat ovat sitä käyttäneet. 

Keväisen Tukholman reissun tuliaisia on Valokuvataiteen museosta löytynyt A beautiful mess-blogin Photo idea-kirja.

Viime viikon lopulla olimme minilomalla Vaasan seudulla ja kävimme Juthbackan markkinoilla (ensimmäistä kertaa). Paljon mielenkiintoista tavaraa oli myynnissä, mutta ostin ainoastaan yhden peltipurkin. Vaasassa ja Pietarsaaressa kävimme muutamalla kirppiksellä, mutta mitään ei löytynyt. Paluumatkalla poikkesimme vielä Parkanossa kahdella kirppiksellä ja pienellä rompetorilla. Kuvan työtuoli löytyi kirppikseltä, mielestäni erittäin kohtuulliseen 18 € hintaan.

Kaapin päällystä on lastattu vanhoilla kameroilla. Ja kaapin sisäpuolelle olisi tarkoitus järjestää käsityökirjat- ja tarvikkeet. Vieläkin keskeneräinen isoäidinneliö-viltti täytyy sijoittaa työpöydälle, jotta se viimeinkin tulisi "kursittua kokoon", huoh.

Vanhoissa kameroissa tai tässä tapauksessa salamassa on paljon kivoja yksityiskohtia. Tämä on keskikokoisen pokkarikameran kokoinen.

Kaikista rakkain ja todennäköisesti myös arvokkain keräilykamera on vihreä Polaroid 600, joka on tälläkin hetkellä käyttövalmiina.

Ja tälläisiä kuvia vanhalla Polaroidilla tulee -lopputulos on aina pienoinen yllätys. Eilen käytiin Emma-museossa ihastelemassa Futuro-taloa ja Rut Brykin näyttelyä. Eikä sovi unohtaa mainita ihanaa lelumuseota.

Uusi tulokas ja tyhjän tason kammo

Tästä ongelmaratkaisusta KonMari ei pitäisi :D

Ongelma: Makuuhuoneen kaapistosta loppuu tila. Sinne on nätisti viikattu tungettu kaikki vaatteet, peitot, liinavaatteet, pöytäliinat jne. tekstiilit. Alkuperäiseen 60-luvun kaapistoon, joka peittää kokonaisen seinän mahtuu huomattava määrä tavaraa, muttamutta.

Ratkaisu: Tarvitaan uusi kaappi, ns. liinavaatekaappi! Sellainen siro, mutta funktionaalinen kuten oli mummolla
Ja lisäksi karsitaan vaatteita, pöytäliinoja, tyynynpäällisiä ym. Kirpputorille myymään, mars mars.

Ns. liinavaatekaappi-asiaa ehdin hunteerata parisen viikkoa. Selailin vähän toria, huutonettiä ja erityisesti Bukowskismarketin sivuja. Mutta ratkaisu olikin paljon lähempänä. Lauantaina menimme maalaishuutokauppaan ja illalla meille muutti Askon, kokopuinen liinavaatekaappi.

Kaappi on, ikäänsä nähden, oikein hyväkuntoinen, siinä on selvästikin pidetty hyllypapereita. Olenko koskaan täällä blogissa paasannut hyllypaperien tärkeydestä? -No kohta ainakin olen.
Kaapin ulkopinnassa oli joitain epämääräisiä vihreitä tussiviivoja(?). Ne sain nätisti pois kynsilakanpoistoaineella (tätä keinoa suosittelen suurella varauksella). Sitten laitoin kaapin sisälle astiallisen etikkavesiseosta, jotta mahdolliset pahat tuoksut lähtivät pois. Lisäksi sirottelin hyllyille punaseetrinpaloja, joiden pitäisi häätää mahdollisia ötököitä ja tuoda hyvää tuoksua.

Emännän tietokirja I:stä todellakin löytyy kohta H = hyllypaperi. (Hyllypaperia) On saatavissa useita hauskoja värejä. Jos näin oli jo vuonna 1948, niin kuinka paljon vaihtoehtoja onkaan nykyaikana.

Ikean lahjapaperi on sopivan edukasta ja kuten Emännän tietokirjassa mainitaan sopivan tanakanlaista paperia. Nyt kaapissa on kahdenkymmenenyhdeksän hopearaidan levyiset hyllypaperit. Jep jep, joku rakastaa yksityiskohtia :)

Kaappi on yksinkertaisen kaunis ja hetkinen, koivupuinen! Tyhjää tasoa on maltillisesti täytetty, mutta jotain siitä vielä puuttuu. Onnea on sellaiset hetket, jolloin suurin "ongelma" on tyhjä kaapin päällinen.  Ja niin, hyllytkin vielä ammottavat tyhjyyttään.


Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Anne ja Annis!