Sateista ja kylmää

Ihan jatkuvasti sataa vettä, ainakin tässä osassa nelosvyöhykettä. Tai no, ainakin se siltä tuntuu, hetken saattaa välillä olla sellaisia pienenpieniä poutajaksoja, mutta sitten taas tulee vettä kuin kaatamalla. Kasvimaakin on ihanaa mutavelliä taas. Puutarhahommat ovat tosi haasteellisia näissä keleissä. Jos ei sada vettä, on niin kylmä, ettei tuolla tarkene kuin talvitakissa. Aamuisin lämpömittari huitelee tuolla kymmenen asteen hujakoilla, eli melkoisen viileää keliä pitää. Onneksi on sentään kasvihuoneessa vielä tilaa taimille, vaikka kyllä nyt jo pitäisi tuon ensimmäisen satsin kasvit saada jo pellolle pikkuhiljaa, että voisi alkaa kasvattaa seuraavaa erää.

Chilit kasvavat kasvihuoneessa ihan mukavasti ja jokunen sieltä on jo tulossakin.

Kyllä tuolta nyt sentään muutama korjuukelpoinen tulee, varmaan ihan tarpeeksi omaan käyttöön.

Munakoisojakin alkaa pikkuhiljaa ilmestyä kukkien tilalle.

Toistaiseksi ovat nuokin voineet ihan hyvin, viileistä keleistä huolimatta.

Pellolla maissit sen kun kasvaa porskuttavat yhdessä papujen kanssa.

Näyttävät kärsivän hieman tuosta liiallisesta kosteudesta, mutta muuten näyttäisivät pärjäävän ihan hienosti.

Kultajuurikkaat ja mangoldit sekä jäävuorisalaatit voivat kasvilaatikossa ihan kivasti myös. Tuo näyttää kyllä melkoisen oudolta tuo kylvös, kaikki siemenet kun eivät sitten itäneet. Nämä eivät onneksi pahemmin viileistä keleistä kärsi ja antaa tuo korkealaitainen laatikkokin sen verran suojaa, etteivät ihan arimmat kasvit pääse heti paleltumaan.

Pillisipulit, kevätsipulit ja erilaiset porkkanat ovat myös päässeet ihan mukavaan kasvun alkuun.

Talvehtinut meirami kasvaa kohisten.

Samaa ei voi sanoa persiljatuppaista, mutta ihan mukavaa, että nekin selvisivät laatikossa talven yli.

Viime vuonna istutettu viinisuolaheinä kasvaa yllättävän isona.

Se kuuluu täällä sarjaan odottamattomat selviytyjät - en sitten millään olisi uskonut tuonkin talvehtivan, en edes tiennyt sen olevan monivuotinen. Tekisi ihan mieli laittaa noita perennapenkkeihin, on se sen verran nätin näköinen värikkäine lehtineen.

Kaalinsukuisetkin ovat kasvaa hurahtaneet viikossa jo melkoisiin mittoihin. Kaalit ovat siitä mukavia kasveja, että ne viihtyvät vähän viileämmässäkin säässä hyvin. Viime vuonna täällä kasvateltiin älyttömän paljon kurpitsoita, edellisenä vuonna oli mieletön määrä tomaatteja ja tänä vuonna siis suosikkikasveina ovat erilaiset kaalit.

Tuolla on nyt taimikasvatuksessa yksi laatikollinen kukkakaalia, ruusukaalia ja parsakaalia, eli aika kiva valikoima. Toiseen laatikkoon laitoin kahta eri lajia kyssäkaalia ja lisäksi vielä suippokaalia. Saas nähdä miten noiden käy, kun kesä etenee, saavatko kasvaa rauhassa kaalintuholaisilta.

Munakoiso kukkii - maaliskuussa!

Totta se on - ronttiryökäle otti ja aloitti kukinnan. Tämä koisoyksilö on talvehtinut keittiön ikkunalla ja näin kevään kunniaksi aloitti sitten kukinnan sen enemmittä nirsoiluitta.

Pelastin tämän yksilön lokakuussa kasvihuoneesta, jossa se oli sinnitellyt lähes hoidotta koko syksyn. Talven ajan se olla möllötti ruukussaan kohtuullisen tyytyväisen näköisenä. Sitä kasteltiin todella epäsäännöllisesti ja joskus sen multa pääsi kuivahtamaan niin, että kosteutta ei ollut tipan tippaa. Mutta kaveri vaan kesti elossa koko talven. Nyt keväämmällä se sitten sai vähän enemmän vettä ja lannoitinkin sitä yhden kerran ja siitä se sitten innostui kukkimaan.

Tässä nyt tuli todistettua sitten se, että munakoison voi antaa talvehtia sisätiloissa ja se jopa säilyy hengissä. Vähänkös siistiä =).

Satokausi vaan jatkuu - on muuten hyvät kelit, kun munakoisotkin kasvaa =)

Munakoisosato tänä vuonna on melko vaatimaton, verrattuna viime vuotiseen. Osittain syynä on se, etten ole tuon kipeän käpäläni kanssa juuri paljonkaan niistä pystynyt huolehtimaan. Pellolla kasvavat koisot hukkuvat rikkaruohoihin ja sieltä ei satoa juurikaan tule. Astioissa kasvavissa sen sijaan on jotain vähän enemmän, mutta omat harminsa on niilläkin.

Muutamia tuollaisia sieviä pieniä koisoja tuolla olisi jo kerättäväksi asti. Kyllä niistä muutaman sapuskan saa, eli olen ihan tyytyväinen tulokseen. Väittävät nimittäin täälläpäin, ainakin nuo naapurit, että näillä leveysasteilla on turha kuvitellakaan saavansa munakoisoja ollenkaan. No olenpa nyt sitten kahtena peräkkäisenä vuonna todistanut tuonkin väitteen vääräksi. Ihan vaan noita on kasvateltu ulkosalla ja avomaalla.

Eli ihan hyvin osa noista munakoisoista voi, mutta on tuolla sitten vielä enemmän niitä, joilla ei kaikki asiat olekaan niin hyvin. Kuka lie pistänyt poskeensa koisoparkaa…


Turkish Orange -munakoisoni tekee kyllä kiitettävästi hedelmiä myös, mutta reppana on vähän vaikeuksissa sekin.

Lehdet ovat reikiä täynnä, ja osassa hedelmiäkin on syömäjälkiä.

Ja tänään se sitten selvisi kuka tuolla on ollut asialla.

Tuollaisia toukkia sieltä sitten löytyi. Lajimääritys jää tekemättä, kun en tuonnäköistä toukkaa osaa oikein sijoittaa mihinkään, joku perhonenhan se on - mutta mikä...

Ensi vuonna varmaan täytyy ottaa käyttöön järeämmät aseet noita tihulaisia vastaan. Ei taida ihan riittää pelkkä mäntysuopavesi ja nokkosvesi näiden häätämiseen.

Papuja, papuja, papuja!

Keräsin eilen ensimmäiset keltaiset vahapavut. Alkoivat olla jo sen kokoisia, ettei niitä enää voinut jättää kasvamaan.

On niitä tuossa ihan mukava määrä, riittävästi yhteen ateriaan. Myöhemmin huomasin, että olisi siellä noita ollut enemmänkin. Pitänee tänään kerätä sitten ne loput.

Munakoisot alkoivat kukkia. Melko myöhässä ovat, mutta jos sääennusteisiin on uskominen, saattavat hyvinkin ehtiä tehdä hedelmiä. Tännehän odotetaan erittäin lämpöistä loppukesää, täytyy vaan toivoa, että sitä kesää kestää pitkälle syksyyn asti.

Turkish Orange -lajike teki sitten valkoisen kukan. En osannut odottaa tuota, eli mukava yllätys.

Applegreen munakoisot taas näyttäisivät tekevän noita tavanomaisia lilaan väriin vivahtavia vaaleanpunertavia kukkia.

Siirsin loputkin koisot kasvihuoneesta pihalle. Istutin ne mustiin 20 litran rakennusämpäreihin, joiden pohjaan pistelin muutaman reiän. Satuin saamaan niitä ämpäreitä erittäin edullisesti, 1,50 euroa kappale, joten niitä tuli muutama ostettua.

Pellolla on mukavan näköistä tomaattien sektorilla. Paiskasin alkukesästä ne tomaattiyksilöt, jotka eivät muualle mahtuneet kolmeen riviin pellon reunaan. Siinä ne ovat sitten nököttäneet koko kesän, ihan ilman hoitoa, mitä nyt olen vähän lannoitetta paiskonut silloin tällöin kasteluveden mukana niiden juurille.

Joillekin lajikkeille tuo hoidotta ja huomiotta jättäminen näyttäisi sopivan vallan mainiosti, ainakin tulossa olevan tomaattimäärän perusteella.

Kurpitsapenkkeihinkin on ilmestynyt kaikenlaista kasvajaa

Nämä pikkuiset pallerot alkavat olla jo melkoisen kookkaitakin. Ja lisää on tulossa koko ajan. Kohta joutuu jo noidenkin määrää rajoittamaan. Ja mikäpäs siinä yksi kurpitsakasvi ehtii tehdä yhden tai pari kunnon kurpitsaa, jos niitä kasvavia versoja vähän typistää. Niin ja loput kukat voi aina kerätä käytettäväksi, friteerattuja kurpitsankukkia… nam =)

Kesäkurpitsoista se viimeinenkin aloitti satokautensa. Long White Bush -lajike on nyt tehnyt monta pientä kesäkurpitsan alkua.

Yhden jo käytin kesäkurpitsalettuihin. Oli muuten hyvää. Eilinen päivä menikin suurimmaksi osaksi kesäkurpitsojen käsittelyssä. Nyt on pakkasessa muutama litra suikaleita, kuutioita ja raastetta. Kelpaa niistä sitten talvipakkasilla ruokaa laittaa. Ihan hyvältä näyttää tämä satokausi tässä vaiheessa.

Kasvihuoneella tapahtuu

Tänä vuonna on vanhaan kasvihuoneeseen jäänyt muutamia kummallisuuksia, jotka olin aikonut istuttaa uuteen tunnelikasvariin pellolle. Yksinkertaisesti olen ne unohtanut ja sitten kun ne muistin, ei ole ollut aikaa siirtohommiin.Turkish Orange munakoiso - se ainoa, joka selvisi hengissä heinäkuulle asti, kasvaa ihan kivasti kasvihuoneessa. Outo kasvi, tuntuu viihtyvän minikokoisessa ruukussa vallan mainiosti, tomaattien seurana.

Tämä lajike kasvattaa hurjan kokoisia lehtiä verrattuna muihin täällä kasvaviin munakoisoihin. Tämä on ensimmäinen vuosi kun kokeilen tätä lajia. Kukkanuppujakin tuolla näyttäisi olevan. Täytyy vain toivoa, että se on niitä kasveja, jotka pystyvät pölyttymään ilman kaveria. Tämä kun siis on ainoa lajissaan täällä. Tosin voisihan sitä kokeilla, josko tuo ristiinpöllyttelisi jonkin toisen munakoisolajikkeen kanssa. Harmi vaan, ne toiset kyllä antavat vielä odottaa kukintaansa jonkin aikaa.

Vanhassa kasvarissa on kaikkea muutakin kivaa vielä odottamassa avomaalle pääsyä. Lähinnä niitä lajikkeita, jotka kylvetään vasta heinäkuussa.

Hajakylvin tuossa jokunen päivä sitten kiinankaalia ja paksoita pikkuruukkuihin. Nopeasti ne itivät, ja kohta alkaa olla koulimisen aika. Ellen sitten tänä vuonna laita niitä suoraan avomaalle kasvamaan. Toisaalta kyllä tekisi mieli tänä vuonna vähän odottaa, ennen kuin ne tuonne ötökkäarmeijan syötäväksi vie. Viime vuonnahan kuvittelin, että kiinankaalista ei satoa tulisi lainkaan, avomaalla niihin iski varsinainen ötökköarmeija ja olivat niin reikäisiä aluksi, että luulin niiden kuolevan käsiin. Vaan tulihan sieltä sitten satoa ja reippaanlaisesti tulikin. Saas nyt nähdä sitten miten tänä vuonna käy.

Koirakuulumisia

Pikku koiraherra Rocky on sitten ollut toisen kerran eläinlääkärissä tänne tulonsa jälkeen. Viime maanantaina käytiin ottamassa molemmille koiruuksille rokotukset ja torstaina jo oltiin kolkuttelemassa eläinlääkärin ovea taas. Pienellä on mahdottoman ärhäkkä korvatulehdus. Nyt sitten laitetaan tippoja korviin kaksi kertaa päivässä ja syödään antibiootteja kahden viikon ajan.

Pikkuisella on vielä tuo toinen korva lurpsallaan, ja sielläpä on luppakorvassa kaikenmaailman pöpöjen hyvä muhia kesäkuumalla ja kostealla kelillä. On se vaan reppana niin kipeä - ja surkean oloinenkin koko ajan.

Syyshommia

Tänään keräsin sitten suurimmat munakoisot pois avomaalta. Ajattelin nimittäin tehdä munakoiso ruokaa tässä illaksi ja tosi tyhmäähän se olisi mennä kauppaan ostamaan koisoja, kun niitä tuolla pellollakin kasvaa.

Ihan kivasti niitäkin on tulossa, harmi vaan, että syksy on jo näin pitkällä.Niin ja kasvavat siis avomaalla - kuka olisi uskonut...

Eilenhän keräsin ämpärillisen paprikoita. Tänään sitten aloitin pakastusurakan. Mielenkiintoista oli se, että muutamasta löytyi sisältä kutsumattomia vieraita.

 
Etanoihin en ollutkaan osannut varaututa. Paprikoita en ole koskaan aikaisemmin kasvattanut, joten tämä oli tosiaankin ihan uutta minulle. Että ne ryökäleet sitten menevät paprikan sisälle. Olen jotenkin aina kuvitellut, että etanat vaan löhöävät kasvien pinnalla ja syövät minkä kerkiävät. No aina oppii jotain uutta.
 
Muutaman litran sitten sain niitä paprikakuutioita pakkaseen. Onhan niitä tuolla vielä kasvamassa - kasvimaalla ja avomaallakin. Varmaan sitten loppuviikosta pitää katsoa, jos vaikka keräisi ne loput hyötykäyttöön.
 
Ruokahommien jälkeen lähdettiinkin sitten Ronja-vauvan kanssa pihahommiin. Tässä näin syksyllä on aina kaikenlaista rapsuteltavaa ja haravoitavaa.
 
Ensimmäiseksi tietysti piti työvälineet löytää. Tässä on mennyt rutiinit ihan sekaisin tuon vauvvelin tultua, eli en muistanut alkuunkaan mihin olin haravan viimeksi laittanut.
 
Pikkuneiti piti huolen suojavarusteista. Tappoi parit kumikäsineet ohimennen, ennen kuin ehdin kieltää.

Eipä tuo minua haittaisi ,tuo kumihanskojen riepottaminen ollenkaan, mutta noista voi kyllä irrota sellaisia paloja, jotka aiheuttavat tukehtumisvaaran.

Sitten kun tarvikkeet oli haalittu kasaan, ajattelin laittaa autotallin nurkan tienoot kuntoon, pikkuinen kun tykkää mennä autotallin vierestä metsään asioilleen. Siinä on nyt vuosikausien rojut maassa, siis kuusenneulasia ja kaikenlaista lehtiroskaa. Näitä sitten pikkuneidin avustuksella rapsuteltiin metsään päin ja tehtiin pikkuneidille vähän polun alkua.

Siinä on sitten koiruuden kiva kävellä metsään, kun ei tarvitse hyppiä hirmuisessa pöpelikössä ja kuopissa ennen kuin metsään pääsee. Neiti avusti kiitettävästi.

Harmi vaan, että hänen käsityksensä mukaan (ainakin suoritetusta toimenpiteestä päätellen...) tuo iso kuusi pitää kaivaa juurineen maasta. Aika suuren kuopan se sai aikaiseksi muutamassa minuutissa. No, tuo on onneksi niin iso kuusi, että se ei pienistä kuopista hätkähdä.

Kasvimaa on vieläkin täynnä ihmeellisiä asioita

Tänään tutkailin avomaalla kasvavia munakoisoja. Joissakin lehdissä oli isoja reikiä, joten oletin niissä olevan jotain kummallisia öttiäisiä taas. Siinä puskaa penkoessani silmiini osui jotain hyvin hyvin kummallista. Eeii oo totta. Vaan on se, siellä oli yksi. Pieni, luumun kokoinen munakoison alku. Ai että tämä on yhtä juhlaa. En todellakaan odottanut näiltä tämänvuotisilta munakoisoilta yhden yhtäkään hedelmää. Olin aivan ekstaasissa kun ne edes kukkivat. Nämähän lähestulkoonkin kuolivat kaikki muurahaisarmeijan hyökkäyksessä pikkukasvihuoneessa, josta ne sitten paiskasin avomaalle tomaattien seuraksi.

No kun kerran yhden puskan tutkin, päätin sitten käydä läpi ne kaikki. Ja kuinkas ollakaan onhan niitä: ON - ja paljon.

Tässä puskassa kasvoi kaksi, ihan puskan juuressa piilossa ja niin vähässä valossa, että kamerakin päätti turvautua salamaan. Mieletön juttu, nyt olen tosi tyytyväinen, ainakin on todistettu se, että täällä ihan oikeasti kasvaa munakoisokin avomaalla, ainakin tänä kesänä. Se onkin sitten asia erikseen ehtivätkö nuo kypsyä. Mutta aika näyttää, tässä jäädään mielenkiinnolla seurailemaan tilannetta.

Avomaalta sitten päädyin kasvihuoneeseen järjestelemään tomaattja. Ai mitenniin järjestelemään. No, kun ne nyt ovat kaikki saaneet päähänsä tiputtautua maanrajaan jostain kumman syystä. Pakko niitä nyt on vähän nostella ja sitoa uudelleen kiinni ja järjestellä.

Ja mitäs sieltä sitten löytyikään kaiken lehtimassan takaa. Tomaattihan se, lajiketta Roma. Pari päivää ja tuonkin on jo syöntikunnossa, punastelee se jo sen verran kiivaasti.

Täällä alkaa olla sellainen olo, että kaikki on sujunut paremmin kuin osasin odottaakaan. Alkukesästä kyllä näytti vähän huonolta, kasvit kun saivat vähän liikaa kylmää tässä rikkonaisessa kasvihuoneessani. Silloin olin jo sitä mieltä, että jos edes yksi tomaati tulee olen tyytyväinen. Kyllä niitä tulee, joka lajikkeesta vähintään se yksi =) ja sehän tietää ihan tosissaan jo neljäätoista tomaattia se. Vaikka tosin on niitä jo syötykin, varmaan vähintään tuplasti tuo määrä.

Munakoisoa avomaalla ja vähän tomaattejakin

Tänä vuonna on voinut kasvattaa munakoisojakin avomaalla. Olin tosin varautunut laittamaan ne muovitunneliin ja kylmiä ilmoja varten oli varattuna riittävästi harsoa peittelyyn. Sanomattakin lienee selvää, että ei mitään apukeinoja ole tarvittu. Kelit kun ovat olleet vallan huippuhienoja.

Jos olisin saanut kaiken valmiiksi aikaisemmin, saattaisi tänä vuonna jopa tulla muutama munakoisokin. Nyt kuitenkin on jo kesä melko lopuillaan, eli en elättele suurempia toiveita näiden suhteen. Mutta nättejä ne on nuo kukat, ei siitä pääse mihinkään.

Lähes kaikki paprikat ovat intoutuneet myös uudelleen kukkimaan. Kuten varmaan jo aiemmin olen maininnutkin, olin jo paprikoidenkin suhteen luopunut toivosta saada yhtään satoa.

Saunan seinustalla olevat paprikat voivat todella hyvin. Osa niistä kasvaa ihan kunnolla maassa ja yksi ruukussa, sen pelastin kasvihuoneesta, jossa se sitten ei viihtynyt ollenkaan. No, ainakin vihreitä paprikoita saadaan.

Olen tässä mielenkiinnolla seurannut, miten isoksi nuo Marmande pihvitomaatit sitten loppujen lopuksi kasvavat.

Osa niistä alkaa nimittäin olla jo sen kokosia, että ihan hirvittää. Niin, ja kasvavat siis ihan avomaalla - pellolla.

Osassa lajikkeita tomaatit alkavat jo hennosti punertaa. Tai sitten vaan kuvittelen.

Moneymaker tuossa kuvassa ylhäällä tekee todella säännöllisen muotoisia ja nättejä tomaatteja. Ja eikös nuo jo ihan selvästi vähän ala punertaakin...? Tämäkin siis kasvaa tuolla pellolla.

Kirsikkatomaatit sen sijaan jo punastuvat ihan häpeilemättä. Ei tarvitse ihmetellä joko alkaa väri vaihtua.

Tuossa kuvassa lajike Sweet 100F1, ja kasvaa kymmenen litran ämpärissä kasvihuoneen seinustalla. Tässä tomaatissahan noita raakileita on yli viisikymmentä jo ja lisää tulee koko ajan.

Poikkeuksellisen raju ukkosmyrsky - tuuli jopa 29 metriä sekunnissa

Wau, se tuli sittenkin se sade. Puoli kahden aikaan aamuyöllä alkoi tuulla ja ukkostaa. Ja toden totta tosiaan, ei ollutkaan mikään pieni ukkoskuuro. Tässä lähialueella 50 - 60 kilometrin säteellä tapahtui yön aikana kummia - junaliikenne on poikki, kun puita on kaatunut radalle, sähköt poikki useammassakin paikassa ja tuolla täältä vajaat 100 km kaakkoon on mitattu tuulen nopeudeksi 29 metriä sekunnissa. Kyllä sitä tuulta täälläkin riitti, vaikea arvioida miten kova se oli ja virallista tietoa ei ihan tästä lähistöltä ole näköjään saatavilla. Ainoa tieto mitä mediasta lähialueelta löysin, kertoi täällä olleen tuulta yli 20 metriä sekunnissa. Ja jos täysinäinen vesiämpäri menee tuulessa nurin, voi hyvin kuvitella mikä on tuulen voima ollut. Melko pian sen julmetun salamoinnin ja jyrinän alkamisen jälkeen pamahti täälläkin sähköt poikki. Onneksi toimivat nyt aamulla, olisi ollut tylsää ruveta puuhellalla ammukaffejaan keittelemään. Alueen saldonahan on noin 23 000 sähkötöntä taloutta viime yönä. Aika paljon. Tiet ovat tässä lähiympäristössä poikki lehtien mukaan useammastakin kohdasta, puiden kaaduttua tielle.

Kyllä sen aamulla huomasi, että täälläkin on tuullut, jopa niin, että kaikki mitä ei ollut sidottu kiinni, pyöri aamulla pitkin pihaa. Ämpärikasvatuksessa olevat tomaatit, paprikat - kaikki. Ensimmäinen homma aamulla olikin sitten mennä palelemaan tuonne +20 asteen viimaan ja nostamaan kaikki kasvit pystyyn. Tappioilta ilmeisesti säästyttiin, näyttivät olevan hengissä riepotuksesta huolimatta. Opetuksena tässä on se, että jos se on irrallaan, sido se kiinni. Suurimman osan tomaateistanihan olen sitonut kasvihuoneen seinään varmuuden vuoksi - kun olivat niin pitkiä ruipeloita ja tuppasivat tuulella kaatumaan. Osaa en kiinnittänyt - kun ovat pensastomaatteja ja sellaisia tukevia puskia, ja eivät ne tähän mennessä ole kaatuilleet. No, ei kai tuollaisessa tuulessa pystyssä pysy mikään.

Avomaalla tomaatit ovat kestäneet myrskyn todella hyvin. Samoin munakoisot. Myrsky näköjään innoitti munakoisot kukkimaankin ihan urakalla.

Piilottelevat ryökäleet, nuo kukat. Mutta ovat yllättävän nättejä. Tämähän on ihka ensimmäinen kerta kun munakoisoja yritän kasvattaa, niin en yhtään tiennyt millaisia kukkia ne loppujen lopuksi sitten tekevät.

On ihan yhtä juhlaa kävellä tuolla ulkona nyt, ja kyllä tuo +20 tuntuu todella kylmältä hirmuhelteiden jälkeen. On se jännä juttu.

Kasvavaa kesäkurpitsaa ja munakoisoa toukilla

Kesäkurpitsat ovat jo ihan kunnon kokoisia, kasvavat suunnilleen vuorokaudessa siihen kokoon, että voisi käyttää. Ja niitä on MONTA. Laskin tuossa noin osapuolleen 18 kappaletta. Osa on jo tuollaisia yli 20 cm pituisia. Eli ihan sen kokoisia jo, että kohta päästään s-y-ö-m-ä-ä-n! Kesäkurpitsoita tuolla kasvaa neljää eri lajia. Kurpitsoita on kahta erilaista. Jännityksellä odotan, miten ensimmäistä kertaa kokeilussa oleva spagettikurpitsa lähtee tuottamaan, jos lähtee ollenkaan. Olin silloin alkukesästä parisen viikkoa myöhässä kaikkien kasvien istutusaikatauluista, pelto kun oli niin märkä, ettei sinne päässyt millään isommalla koneella sitä muokkaamaan. Mutta siitä huolimatta näyttäisi siltä, että hyvinhän noilla kasveilla sujuu. Vaikka nyt sitten pelto on niin kuiva, että maa halkeilee ja pahasti ja kuumakin on ollut kuin pätsissä. Tähän meidän tontille ei ole sateita osunut viikkokausiin.

Alkukesällä kun istuttelin noita kesäkurpitsan taimia, tarkoituksenani oli kyllä nimilaputtaa nekin, jotta heti tietäisi mikä lajike on kyseessä. Jotain siinä sitten tapahtui, piti lähteä kiireessä tekemään muuta ja niin ne laput sitten jäivät laittamatta. Nyt arvailen ja seuraan minkälaisia hedelmiä kukin yksilö tekee. Gold Rush - lajike ainakin on helppo tunnistaa - se kun tekee keltaisia kesäkurpitsoita.

Samoin tuo raidallisia tekevä lajike, muista en sitten vielä ole yhtään varma. Taimiahan tuolla on hulppeat 15 kappaletta kasvamassa. Jos hyvin käy täällä hukutaan kesäkurpitsoihin.

Pepo Nimba -lajike on täällä ollut se aikaisin.. Tämä lajike tekee tuollaisia kivoja raidallisia hedelmiä.

Ja niitä on jo aika paljon ja lisää tulee koko ajan. Tarttis varmaan nuo rikkaruohot jossain vaiheessa kitkeä pois.

Munakoisot avomaalla voivat olosuhteisiin nähden loistavasti. Kukkivat ja muutamassa näyttäisi olevan ihan hedelmän alkukin. Olen kyllä jo niiden suhteen luopunut toivosta. Ne kun melkein menehtyivät kaikki pikkukasvarissa muurahaisarmeijan hyökkäyksessä. Siirsin ne tuonne pellolle ja kumma kyllä toipuivat ihan loistavasti. Taitaa olla jotain kummallista tuossa munakoisossa - näyttäisi houkuttelevan muitakin öttiäisiä ei pelkästään muurahaisia.

Ai että mikä tuo on? Ei harmainta aavistustakaan. Joku toukkahan se. Ota tuosta sitten selvää. Vaan katsotaanpa vähän lähempää..

Jep, toukkahan se on. Mutta minkä?

Munakoisokin alkaa kukkia

Vähän ovat myöhässä. Tuskin enää näistä satoa saadaan. Munakoisot nimittäin asuivat täällä meillä siinä samaisessa Florabest -minikasvihuoneessa kuin paprikatkin. Ja arvata saattaa, että niille kävi ihan samalla tavalla. Muurahaiset pilasivat suurimman osan taimista. Alkukesällä osa munakoison taimista asusti tuolla isossa kasvarissa, mutta paleltuivat poloiset siellä.

No, tietääpähän ensi kasvukaudella varautua tämmöisiin pikku takaiskuihin.