Yrsa Sigurdardottir; Hiljaisuus

 Heti perään toinen islantilais-dekkari. Vanhat tutut: rikostutkija Huldar ja lastenpsykologi Freyja tutkivat tapahtumasarjaa, joka alkaa siitä kun lastenvaunuista katoaa vauva ja tilalle on laitettu kuollut pikkulapsi. Vuosia myöhemmin nuori tyttö kuolee tuhkarokkoon ja siitä kimmastunut isä alkaa hautoa kostoa taudin tartuttajaa kohtaan. Ruumiitakin tietysti tulee asiaankuuluvasti ja tutkija-kaksikolla on melkoinen työ ottaa selvää, kuka on syyllinen mihinkin rikokseen.

Yrsa Sigurdardottir; Näen sinut

 Nyt sellainen jännä juttu, että en muista yhtään mitään tästä lukemastani kirjasta, varsinkin kun näitä Islanti-dekkareita on tullut luettua aika paljon tässä syksyn aikana. Muistaakseni olen kuitenkin pitänyt kirjasta. Siksi kopioin tähän virallisen esittelyn:

"Kylmänä talvipäivänä syrjäisessä Hvalfjörðurin vuonossa naapuri saapuu talolle, jonka asukkaita ei ole näkynyt viikkoon. Perhe ei reagoi koputukseen, ja naapuri menee sisään takaovesta. Hän kohtaa kammottavan näyn ja juoksee ulos kauhusta mykkänä. Rikospoliisi Týr ja oikeuslääkäri Iðunn hälytetään hirvittävälle rikospaikalle. Kaikki perheessä ei ole niin kuin on luultu. Kun mysteerit alkavat ratketa, kukaan ei säily ehjänä. Jokainen tutkintatiimin jäsenistä joutuu samalla kohtaamaan oman menneisyytensä ja pahimmat pelkonsa."

Ehkä seuraava jakson osa palauttaa muistini.

Yrsa Sigurdardottir; Nukke

 Nukke on 5. osa poliisi-Huldarin ja lastensuojelutyöntekijä-Freyan jännäri-sarjaa. Tarina alkaa siitä, kun kalastusreissulla olevat äiti ja tytär saavat saaliikseen vanhan nuken. He vievät sen kotiin, puhdistavat ja yöllä äiti murhataan ja nukke katoaa. Sitten hypätään ajassa eteenpäin. Merestä löytyy ruumis. Huostaanotettujen lasten sijaiskodissa herää epäily lasten hyväksikäytöstä. Nuken löytänyt tyttö, Rosa, on jo teini. Hän katoaa ja häntä etsitään lähes koko kirjan ajan. Nämä kaksi mysteeriä liittyvät yhteen ja liittävät jälleen kerran Huldarin ja Freyan tutkimaan samaa asiaa. Näppärä dekkari tämäkin.

Helmet-haasteessa: 22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon
ja
KM-lukuhaasteessa: 37. Kirja liittyy Islantiin.

Sigurðardóttir, Yrsa; Syvyys

 

Tuntematon mies löytyy kuolleena ja kun tämän henkilöllisyys vihdoin selviää, poliisit lähtevät kuolleen asunnolle. Sieltä löytyy pikkupoika, jolla ei pitäisi olla mitään yhteyttä vainajaan ja joka ei osaa selittää miten on joutunut vieraaseen asuntoon yksin tai missä hänen omat vanhempansa ovat. Tarvitaan lastensuojeluviranomaista Freyjaa. Poliisit taas yrittävät kovasti etsiä sekä murhaajaa että mystisen pikkupojan isää ja äitiä, joka on pojan mukaan raskaana.

Tämä oli neljäs osa Huldar - ja Freyja -sarjan kirjoissa. Nyt jälkeenpäin kun mietin, niin en oikein käsitä, mistä kirjan nimi Syvyys tulee. Kirjassa ei puhuttu mielestäni sen enempää fyysisestä kuin psyykkisestäkään syvyydestä.

Helmet -haasteessa kohtaan: 7. Kirjassa on kaveriporukka

Yrsa Sigurðardóttir; Synninpäästö

Synninpäästö oli hurja ja ankea koulu- ja somekiusaus -aiheinen dekkari nuorten maailmasta. Romaani alkaa siitä, kun vainooja hyökkää Stellan kimppuun tyhjässä elokuvateattereissa ja kohta kaikki Stellan snapchat -seuraajat saavat järkyttävää materiaalia kännyköihinsä. Koskettavaa, surullista, väkivaltaista ja ahdistavaakin. Mutta mielettömän hyvä kirja. Luin tämän äänikirjana, joka sopi yllättävän hyvin tälle tarinalle. Minulla oli aluksi epäluuloja islantilaisten nimien suhteen, mutta niitä olikin miellyttävä kuunnella. Islanti on mielettömän kaunis kieli, kuten olen jo aiemmin hehkuttanut. Äänikirjassa saa nauttia sen lausumisestakin.

Synninpäästössä oli tietenkin tuttu tiimi asialla, eli Huldar ja Freya. Sekä Huldarin pomo Erla, jonka kanssa välit ovat hieman kireät.

Yrsa Sigurðardóttir; Pyörre

Pidin enemmin "sarjan" ensimmäisestä osasta, eli Perimästä. Siinä poliisi Huldar ja lastensuojelun työntekijä Freyja olivat eloisampia ja inhimillisempiä. Tässä Pyörteessä mentiin vähän takapakkia. Harmi, olen ihan hulluna näihin islantilaissarjoihin. Sekä tv:ssä että kirjallisuudessa. Ja Islantiin muutenkin. Islannin kieli on maailman kauneinta musiikkia korville, se suunnattoman kaunis nuotti ja se miten r-kirjain äännetään ja miten islannissa on aivan omat sanat kaikille niille hömpötyksille, joissa suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset käyttävät lainasanoja. Islannin kieli on kuulemma säilynyt melkein samanlaisena 1100 -luvulta ja on aivan omanlaisensa.

Kirjan takakannessa Freyjaa nimitetään Fridaksi, eli taas merkillinen nimisekaannus. En ymmärrä, miksi näin.
Kirjan kielessä oli myös monia muita erikoisia yksityiskohtia. Freyja kuvaili jotain asiaa kuttumaiseksi. Mielestäni tämä sana ei ole käännettävissä suomeksi mitenkään minkään muun maan kieleltä. Kuttumaisuus on niin "sisäpiirimäinen" suomalainen ilmaisu vittumaisuudelle. Islannissa se on ehkä jokin toinen, mutta kuttumaisuus ei tähän käy. Joku muukin vastaava kirjassa oli.

Ja taas on kirjassa koira, vaikka kirjoittaja ei selvästi ole koiraihmisiä. Hän pistää koiran murisemaan vastalauseen merkkinä silloin, kun omistaja ottaa askeleen koiran mielestä väärään suuntaan. Koira ei osaa näin monimutkaista syy-seuraus -kuvioita, että se voisi murisemalla saada ihmistä kulkemaan haluamaansa suuntaan.

Itse kirjan juoni oli kohtuullisen jouheva. Koululaisten aikakapselista paljastuu nimetön uhkaus: murhan kohteeksi valittujen ihmisten nimikirjaimia. Eikä se jää uhkaukseksi, sillä kylpypaljusta löytyy irtileikatut kädet. Islannissa moottorisahat eivät kai ole kovin yleisiä. Poliisit vakavissaan aikovat etsiä, kuka on ostanut moottorisahan. Kun ajatellaan Suomea, jossa joka talossa tai kesämökillä (no melkein ainakin) on moottorisaha, monissa useita ja vanhimmat varmaan jostain 50-luvulta peräisin...

Vaikka tämä nyt ei ihan huippudekkareihin yltänytkään, niin jos jatkoa seuraa: olen mukana.

Yrsa Sigurðardóttir; Perimä

Lainasin kirjastosta ensin vahingossa Yrsan kirjan Pyörre, mutta sitten tajusin, että se onkin toinen osa tälle Perimästä alkavalle uudelle tutkijaparille; poliisin palveluksessa olevalle Huldarille ja lastensuojelun työntekijä Freyjalle. Onneksi Perimäkin löytyi sitten kirjastosta.

Tässä 7-vuotias tyttö joutuu silminnäkijäksi äitinsä murhalle. Perheenäidin murha ei jää ainoaksi, vaan sitä seuraa lisää raakoja murhia. Huldar ja Freyja, jotka ovat tavanneet toisensa jo aikaisemmin, joutuvat nyt tekemään töitä yhdessä, vaikka kumpaakaan ei aluksi kiinnosta työskennellä yhdessä. Heidän aikaisempi kohtaaminen on ollut hivenen erikoinen ja nolostuttava.

Kirjassa paneudutaan adoptioon, sukurasitukseen ja siihen, miten jollain tapaa vahingoittunut ihmismieli haluaa kostaa ja rangaista omasta mielestään kokemansa vääryydet.

Kirjassa oli raakoja ja julmia, vastenmielisiäkin kuvauksia, hyih. Silti kirja oli hyvä lukea. Ihan pari ensimmäistä kirjan lukua mietin, pystynkö millään taas oppimaan nämä kaikki eri henkilöt ja miten sekaisin niissä menen. Se oli turha luulo ja kirja sai pian minut koukkuun. Jopa niin, että lopussa olin ihan täpinöissäni enkä olisi halunnut laskea kirjaa käsistäni.

Yrsa Sigurðardóttir; Joka toiselle kuoppaa kaivaa

On suuri vääryys, ettei Yrsa Sigurðardóttirin kirjoja ole suomennettu kuin pari! En voi ymmärtää miten näin suuri vääryys on voinut tapahtua. Sen sijaan paljon kehnompia dekkareita on suomennettu pilvin pimein...
Pidin tästä Joka toiselle kuoppaa kaivaa -romaanista paljon, paljon enemmän kuin kirjasta Kolmas merkki. Tämä oli rautaa. Kiehtova ja vähän karmivakin kauhunäytelmä, joka sai alkunsa vuosikymmeniä sitten, kun pieni tyttö teljettiin kylmään kellariin... huiii... Ja sitten palataan nykyaikaan, jossa samaiselle maatilalle on perustettu hyvinvointipalveluita tarjoava hihhuli-yhteisö. Jännitystä on tiedossa, kun ensin rannasta löytyy murhattu nainen ja sitten vielä nämä menneisyyden haamut alkavat nousta esiin.

Yrsa Sigurdardottir; Kolmas merkki

Etunimen mukaan aakkostettava islantilaiskirjailija Yrsa Sigurdardottir oli minulle kauan etsitty ja lopulta vahingossa löydetty tuttavuus. Meidän kirjastossa ei ollut vielä muita Yrsan kirjoja kuin tämä Kolmas merkki.

Pidin tästä kirjasta. Rikkaan saksalaisperheen vesa löydetään surmattuna ja käsittämättömällä tavalla paloiteltuna. Tutkinnan edetessä tulee ilmi yliopisto-opiskelijoiden noitapiiri. Uhri on ollut sen johtajahahmo. Käsitellään muinaisia noitavainoja, riimukirjoituksia ja manauksia. Aika jännittävää, joskin vähän kuivakkaa, kun näillä historiallisilla noitavainoilla ja keskiaikaisilla vuosiluvuilla ei tavallaan ollut itse murhatutkimuksen kanssa mitään tekoa. Ehkä niillä haluttiin vähän keikaroida, ja mikä ettei: olihan kirjailijalla paljon tietoa aiheesta - vaan kun aihe on minulle aika vieras, niin... No, ei se mitään, kivaa luettavaa joka tapauksessa.

Islantilaiset nimet olivat niin vaikeita, että joskus jouduin jarruttelemaan ja tavaamaan pelkästään niitä. En aina muistanut, kuka kukin on, kun nimet olivat tällaisia kuin Guðmundsdóttir, Árni, Bríet, Brjánn, Brynjólfur tai Þorgrímur. Yleensä nimistä on tottunut näkemään edes sukupuolen, mutta näistä se ei olekaan ihan selvää. Ja mitä ihmeellisiä kirjaimia, heittomerkkejä ja painotuksia. Se heitti pienen raskauden tunnun tähän muuten mukavasti sujuvaan jännäriin. 

Olen ennenkin huomannut, että runsaat vieraat kirjaimet, varsinkin kirjainten päällä lepäilevät heittomerkit, jotenkin rasittavat minua. Lopéz, Diáz, Juárez... =)