Olen lukenut aikaisemmin Sauli Uhlgrenilta romaanin Kuolema kulkee yöllä, johon ihastuin sen Kuopio-kytkentöjen takia. Sittemmin unohdin koko Uhlgrenin, kunnes viimeksi kirjastossa ilahduin nähdessäni Seminaarin.
Ilo oli ennenaikaista, sillä tämä kirja jäi kesken. En tiedä Sauli Uhlgrenista mitään, mutta raivostuin kirjan alkuvaiheilla jo kirjan kielioppivirheitä. Pelkkä kirjoitusvirhekään ei olisi niin paha. En tarkkaan muista miten tämä virheellinen lause kirjassa meni, koska se ei ole nyt käsillä, mutta omin sanoin tämä virheellinen lause meni näin:
Nainen istui takapuolellaan pöydän reunalle, joka oli saanut vuosien varrella mukavaa pyöreyttä ja pehmeyttä.
Herrajumala anna mun kaikki kestää äläkä enää ikinä tuo silmieni eteen tuollaista rakennetta! Niin kuin se pöydän reuna olisi mitään mukavaa pyöreyttä ja pehmeyttä saanut, kuten tuossa lauseessa nyt viitataan. Pyöreyttä ja pehmeyttä oli saanut se naisen perse!!
En tiedä, ehkä olisi voinut jatkaa kirjaa tuosta pahasta kielioppivirheestä huolimatta (tosin olisin ajatellut sitä koko loppuajan - oikolukeeko näitä kirjoja kukaan?), mutta teksti ei muutenkaan häikäissyt valovoimaisuudellaan. Preesensin käyttö. Kliseiset ihmiset. Eleettömyys ja värittömyys (mieskirjailijat!). Olihan näitä häiritseviä tekijöitä.