Sirpa Tabet; Yöleikki

Paula Mikkola on toimittaja ja alkaa tutkia aviomiehensä murhaa tehdäkseen siitä juttua. Mies on löydetty hiekkakuopilta murhattuna, eikä poliisikaan ole saanut selville murhaajaa. Poliisi ei tunnu muutenkaan saavan selville juuri mitään, sillä Paula salaa lähes kaikki löytämänsi viheet. Hölmö nainen; eikö se nyt sentään poliisi olisi parempi murhan selvittäjä... Salaamalla tietojaan Paula saattaa itsensäkin epäilyksenalaiseksi. Lopussa tietysti oikea murhaaja löytyy. Ihan kiva dekkari. Parempi kuin edellinen, Jesreelin koirat.

Sirpa Tabet; Jesreelin koirat

Eriskummallinen seikkailu menneisyyden haamua jahtaamassa. Jäädessään eläkkeelle Terttu ottaa yhteyttä vanhoihin lapsuudenystäviinsä ja luokkatovereihinsa. Näin tehdessään hän joutuu mukaan vanhaan juonikkaaseen rikosvyyhtiin ja joutuu itsekin hengenvaaraan. Loppu oli vähän pettymys. Tavallaan arvattava, mutta jotenkin kauhean suurellinen.

Sirpa Tabet; Ovi

Ei hitsi, Tabetin Ovi oli jotenkin vastenmielinen. Laskentaekonomi Mikko Parviainen katoaa työmatkallaan ja pikkuveli Petri kiinnostuu asiasta. Poliisit sen sijaan ei. Tässä ei ole vielä mitään vastenmielistä, mutta sitten näyttämölle astelee salaperäinen Marika, joka on/ei ole Petrin uusi tyttöystävä. Sain kylmiä väreitä Marikasta kaikin puolin, hrrr… hyvä kun kestin lukea tämän.

En kyllä oikein voi sanoa tykänneeni tarinasta, se oli jotenkin kuiva ja inhottava. Kyllähän se mysteerikin sitten lopulta selviää ja monta muuta samaten.

Sirpa Tabet; Kaikki kaupan

Perusdekkari eläinlääkärimäisin maustein. Vähän lääketehtaiden kieroilua, kiinalaisia liikemiehiä ja salaperäisistä lähteistä tulleita rahasummia. Meri Tähtisen kollega, eläinlääkäri, kuolee auto-onnettomuudessa, ja ruumiinavauksessa käy ilmi, että tämän elimistö on täynnä unilääkettä. Kuka on huumannut eläinlääkärin? Ja kenen kumman on kultainen noutaja, joka niinikään löytyy autosta kuolleena. Kukaan ei tunnu kaipaavan koiraa. Itse Meri Tähtinen joutuu välillä epäillyksi, välillä uhkailluksi.
Nippeli-juttu: Merin äidillä on koira, Frodo, jota Meri ulkoiluttaa ja hoitaa. Minä inhoan Frodoa koiran nimenä! Se on jotenkin niin mielikuvitukseton, kuten oli muuten kirjan koirakin. Persoonaton hauva. Miten kukaan, joka rakastaa koiraansa, antaa sille nimeksi jonkin niin tylsän kuin Frodon?!
Niin muuten, Merin ja äidin suhde oli myöskin omituinen. Äiti kuvattiin välillä melkein vanhuudenhöpöeröksi ja Meri "laski leikkiä" äitinsä vanhuudesta päin naamaa. Jotenkin kauhean epäkohteliasta. Välit olivat jotenkin tökeröt.

Aivan perus-perus-dekkari. Parempi kuin edellinen lukemani Tabet, joka taisi olla hm... Varjomies?

Sirpa Tabet; Varjomies

Tämä on ensimmäinen lukemani Sirpa Tabetin romaani, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Ehkä odotin jotain vähän vakavampaa ja syvempää tekelestä. Tabet on sentään kirjoittanut paljon suosittuja romaaneja. Siksi tuli vähän yllätyksenä, miten heppoinen rakennelma Varjomies oli. Kevyt jännäri, joka ei todellakaan kestä tarkempaa tutkiskelua. Mutta samalla hyvin helppolukuinen ja viihdyttävä, jos ei anna keveyden häiritä.

Leeni on yksinhuoltajaäiti, jonka luokse saapuu mies tekemään tarjouksen. Saat rahaa niin paljon, että voit tehdä elämälläsi mitä haluat, kunhan matkustat muutaman viikon turistimatkalle etelään. Leeni tekee tämän ja palatessaan kotiin hänet pysäytetään lentoasemalla: Leenin koti on poltettu. Eikä pelkästään koti, vaan talostä löytyy myös palanut vainaja. Tästä lähdetään.No kuinka ollakaan; Leeni on vaikeuksissa.

Ärsytti miten Leeni oli sokea rahanahneudessaan. Hän ajeli taksilla, osteli vaatteita itselleen ja leluja tyttärelleen. No, jos minä olisin ollut Leeni, niin en olisi kyllä pistänyt haisemaan noin paljon. Siis vaatteita ja televisioita, elokuvia, taksimatkoja..? Ihan meni nyt rahat hukkaan. Leeni on tyhjäpää viaton idiootti ja valitettavasti tyhmä kuin saapas.

Mutta kuten arvata saattaa, niin eihän tällaisesta vilunkipelistä seuraa kuin harmia. Voi sinua tyhmää Leeniä.