Karin Slaughter; Hyvä tytär

Harvasta kirjasta (siis ei koskaan ennen mistään) olen nähnyt mitään unia. Koska en näe unia, eli siis en muista nähneeni. Enkä myöskään koskaan näe painajaisia. En nytkään, en varsinaista painajaista, mutta näin unta, jossa oli selvästi jotain tästä kirjasta. Siinä unessaani jouduin luennolle, jolla kuulin inhottavia asioita. Vähän sellaisia asioita, joita tässä kirjassa tapahtui. Joten kyllähän tämä jotenkin vaikutti.
Kirjan tapahtumat ovat siis hyvin raadollisia ja raakoja. Slaughter on raaempi kuin koskaan. Hyvä tytär on perhedraama, jossa suurimmiksi kärsijöiksi joutuvat tytöt Sam ja Charlie. Heidän isänsä Rusty on asianajaja, joka puolustaa rikollisia, huumediilereitä, raiskaajia, ryöstäjiä, kaikkea sellaista alempaa luokkaa, jota kukaan muu ei suostu puolustamaan. Tämä sakki ei tiettävästi ole kovin helppoa käsitellä. Jotkut asiakkaista haluavat kostaa...

Ei hitsi, olettehan varmasti kaikki lukeneet Pat Conroyn Vuorovetten prinssin? Jos joku ei ole, niin herrajumala nyt on korkea aika korjata asia!! Siinä vasta kirja. Kuten koko Pat Conroyn tuotanto.

Karin Slaughter; Kaunokaiset

Kaunokaiset oli aivann toista kuin edellinen lukemani, Kahlittu-romaani. Tässä ei seikkailleet Will Trent ja Sara Linton, vaan pääosissa olivat nyt itse asianomaiset. Claire, jonka mies Paul murhataan sivukujalla ja Lydia-sisar, narkomaani, joka tulee Clairen elämään oltuaan vuosikausia tavoittamattomissa.

Claire on elänyt yltäkylläistä kiiltokuvamaista elämää Paulin rinnalla kaikki nämä vuodet, mutta tämän kuoleman jälkeen yhtäkkiä alkaa nousta esiin seikkoja, jotka saavat koko Clairen elämän raiteiltaan. Hyytävää jännitystä, tätä kirjaa ei todellakaan voi laskea käsistä.

Karin Slaughter; Kahlittu

En pitänyt kirjasta läheskään yhtä paljon kuin muista slaughtereista. Tämä keskittyi liiaksi Will Trentin inhottavaan, luotaantyöntävään ja ällöttävään muka-vaimoon Angieen. Koko Angien hahmo on vielä niin epäuskottava ja se miten hän on saanut ihanan fiksun ja suurenmoisen Willin aivan tossukaksi pelleksi… ei voi tykätä.

Murhatapaus on sellainen, että yökerhoksi korjattavan rakennuksen työmaalta löytyy poliisin ruumis ja sittenhän niitä löytyy kohta lisää… jotenkin tämä tuntuu liittyvät Willin jo aikaisemmin tutkimaan raiskaussyytteeseen eikä kuollut poliisikaan ole puhdas pulmunen. Ja kuinka ollakaan, myös ystävämme Angie on sekaantunut asiaan.

Will ja Sara Linton, joille jo soisi seesteistä yhteiselämää, taistelevat oman demoninsa kanssa. Siis Angien. Jos nyt en ole ihan varma, niin minulta puuttuu järjestyksessä edellinen kirja.

Karin Slaughter; Rikollinen

Rikollinen jatkoi kivasti edellisesessä Yli rajan –romaanissa alkanutta kuviota. Nyt mentiin ajassa taaksepäin niihin vuosikymmeniin, kun Evelyn Mitchell ja Amanda Wagner olivat nuoria poliiseja. Nuoria ja kovin syrjittyjä naispoliiseja miesten maailmassa. Will Trentin pomo Amanda sai näin vähän syvyyttä.

Ja Will Trent se vasta syvyyttä saikin, kun menneitä rikoksia, prostituoitujen murhia, tutkittiin. Siellä päästiin aina Willin biologisiin sukulaisiin saakka. Näistä asioista ei tähän mennessä ole paljon pukahdettu, Will oli vain orpokodissa kasvanut poika. Mutta nyt Willin isä päästetään vankilasta vapaalle jalalle…

Willin vaimon, Angien, varalle oli tosiaan varattu jotain, jonka saattoi arvata kun kirjassa vähän vihjailtiinkin siihen suuntaan. Tätä aavistelin edellisessä osassa.

Oli kyllä niin mukaansatempaava dekkari tällä kertaa, että olin aivan myyty. 

Erikoisen mielenkiintoista oli todella nuo menneet vuosikymmenet, jolloin Evelyn ja Amanda joutuivat taistelemaan kynsin ja hampain tietään eteenpäin miehisessä maailmassa. Eikä kuitenkaan ollut sen vanhempi aikakausi kuin vuosi 1975. Kirjan mukaan poliisilaitoksella miespoliisit ahdistelivat naiskollegoitaan ruumiillisesti käymällä näihin käsiksi ja myös mustien ja valkoisten poliisien välillä oli oikeita kahakoita. Esimerkiksi valkoiset eivät vastanneet radiopuhelimella mustien lähettämiin avunpyyntöihin ja toisinpäin. Antaa jotenkin aika epäluotettavan kuvan koko poliisilaitoksesta ja vaikea uskoa todeksi. Siis uskomatonta rasismia ja sovinismia. Suomalaisena vaikea uskoa tällaista, mutta Amerikkahan nyt on aika kehitysmaa.

Kännykkä oli jälleen älypuhelin eikä kännykkä =).