Jarkko Sipilä; Karu keikka

 Karu keikka oli tasaisen hyvä Takamäki-sarjalainen, josta en nyt kyllä suoraan sanottuna muista yhtään mitään, kun luin tämän jo kolmisen viikkoa sitten. Murhan uhri on kuitenkin Takamäen vanha kurssikaveri, Juha Grönberg, joka toimii virkamiehenä sisäministeriössä. Naishuolia tähän kyllä kuului ja murha liittyi jollain tavalla niihin. Ihan pätevä dekkari, en odotakaan että nämä jättäisi vuosikausia pysyviä muistijälkiä. Tämä hyvä.

Jarkko Sipilä; Mitään salaamatta

 

Takamäki ja tiimi yrittävät selvittää huumemaailman pikkupomon murhaa. Kirjassa käsitellään paljon todistajansuojelua, sillä murhapaikalla on silminnäkijä, lapsiperheen äiti. Lukijana olin huolissani siitä, mitä äidille ja tyttärelle tapahtuu. Olikin sitten visainen tarina.

Helmet-haasteessa kohtaan: 34. Kirjassa on tunnettu rakennus. Tässä käytiin Helsingin kaupunginteatterissa.

Jarkko Sipilä; Luupuisto

 Luupuisto on jo 14. Takamäki-sarjan dekkari. Vaikea ajatella, että olen lukenut näistä lähes kaikki. Tässä osassa Helsingin keskuspuistosta löytyy ihmisen luu. Sen dna ei vaan täsmää keneenkään, eikä ketään sopivaa ole ilmoitettu kadonneeksi. Murhayksikkö sukeltaa ammattirikollisuuden syviin syövereihin ja murhiakin taitaa sitten tapahtua vähän enemmin, kuin yksi.

Jarkko Sipilä; Syvälle haudattu

 Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja ehkä siksi se jäi jotenkin etäiseksi ja tuntui kovin sekavalta. Juonesta en muita paljon mitään, mutta tässä oli pommeja ja katoamisia ja sitten vielä lapsuuden traumoja. Karkeita, tummia sävyjä eikä paljon mitään iloisia asiota.. Paitsi tietenkin Takamäen poliisiryhmä, joka tutkii rikoksia. 

Jarkko Sipilä; Kosketuslaukaus

 Kosketuslaukaus on sarjansa ensimmäinen Takamäki-dekkari. Hyvin suoraviivaista,  asiapitoista ja vähän kuivakkaakin, poliisitutkintaa. Tapahtumaketju alkaa siitä kun poliisin liikenneratsiaan ajaa pakettiauto, jonka tavaratilasta löytyy ruumis. Murhattu on eduskunnan pääsihteeri Teuvo Hassinen. Politiikkaa, lahjontaa, ilotyttöbisnestä ja kiristystä. 

Ja sitten kieliseikka: kirjassa käytettiin paljon sanaa maasutus. En ollut koskaan ennen kuullut sanaa! Se tarkoittaa lahjontaa ja sanan juuret Venäjällä. Siksi erikoista, että sanaa kuulemma käytetään enemmän Länsi-Suomessa, Tampereella ja Turussa eikä suinkaan täällä idässä, josta sana on lähtöisin. Hyvin erikoinen sana.

Jarkko Sipilä; Valepoliisi

 Tämä on Takamäki-sarjan 13. kirja. Ihan ok jännäri, mutta kuuntelin tätä äänikirjana ja jotenkin keskittyminen on silloin hankalaa. Varsinkin kun tulee useamman päivän tauko kirjaan. Sitä aivan onnellisesti unohtaa, mitä ihmettä kirjassa on oikein aiemmin tapahtunut. Tässä oli muutama murhatapaus ja maahanmuuttajaterroristeja. Yksinkertaisesti menin ihan sekaisin, kuka teki ja mitä teki. En ehkä muista murhaajaa ollenkaan, toisen murhatun sentään muistan. Vai hetkinen, oliko murhjattuja vielä enemmänkin? Mutta niin, kuuntelemalla ei vaan pääse yhtä hyviin lopputuloksiin, kuin itse lukemalla.

Jarkko Sipilä; Uhripeli

 Mielisairas vanki pakenee Niuvanniemen sairaalasta ja alkaa ahdistella ex-vaimoa, jolla on pieni lapsi. Perhe pakenee henkensä edestä. Takamäki ja kumppanit jahtaavat pakenijaa. Ihan kiva tarina taas kerran.

Jarkko Sipilä; Mies kuumasta

 Mies kuumasta on ihan perusdekkari, taattua poliisityötä kannesta kanteen. Eta-terroristi on saapunut Suomeen uuden henkilöllisyyden turvin, tulee ruumiita, löytyy riihikuivaa rahaa matkalaukuittain ja tätä tallaista näin. Peruskauraa. 

Jarkko Sipilä; Muru

 Tämä taisikin olla ensimmäinen Sipiläni. Kirjassa murhataan kehitysvammainen nuori nainen, joka on pyörinyt lähiön juopporemmin mukana. Takamäki ja kumppanit selvittävät, onko todennäköisin murhaaja oikeasti syyllinen vai ei. Olisihan sitä aikansa voinut paremminkin käyttää, mutta menihän tämä nyt äänikirjana autoillessa. Sen verran helppoa kuunneltavaa, että kyllä voin välipaloina automatkojani siivittää jatkossakin tämän sarjan romaaneilla, en näiltä haekaan mitään ihmeellisyyksiä.