Ninni Schulman; Viimeiset leikit

 Wau, nyt oli vetävä dekkari. Kuuntelin tämän osin äänikirjana ja osin lukien e-kirjaa. Päähenkilö on juuri vankilasta vapautunut ex-poliisi Ingrid Wolt, joka on menettänyt poliisioikeutensa. Hän muuttaa Taalainmaalle piiloon menneisyyttään, entistä aviomiestään ja toivoo samalla saavansa tavata tytärtään, joka on joutunut sijaiskotiin Ingridin vankilareissun takia. Ingrid aloittaa yksityisetsivänä ja saa ratkaistavakseen menneisyydessä tapahtuneen 12-vuotiaan pojan katoamisen. Kirjaa kerrotaan osin Ingridin silmin ja osin kadonneen Mattiaksen silmin. Schulmanilla on aina ollut uskomaton kyky herättää romaanihenkilönsä todella eloon, niin myös edellisessä Hagfors-sarjassa, kuin tässäkin. Tämänkin kirjan henkilöt tulivat aivan tutuiksi tunteineen ja tekemisineen. Kyllä nyt oli laadukas uuden sarjan aloitus.

Ninni Schulman; Juhlimaan tulkaa

 Tämä loppuvuosi on mennyt älyttömän hyvien dekkarien parissa. Sellainen oli tämäkin Ninni Schulmanin Juhlimaan tulkaa, joka nyt jää tämän vuoden viimeiseksi kirjaksi. Ja miten mukavaa ja tunnelmallista oli lukea jouluna ja joulun jälkeen kirjaa, joka sijoittuu aikavälille jouluaatosta vuodenvaihteeseen. Se toi mukavasti samaistumiskohdetta. Ja kirjan kansi sekin on niin ihastuttava ja jouluisa.

Aikuiset lapset saapuvat lapsuudenkotiinsa omine lapsineen. On tarkoitus viettää oikea sukujoulu ja kokoontua yhteen. Mutta lapsuuskodissa kukaan ei vastaa puhelimeen ja talo näyttää hiljaiselta. Isovanhemmat löytyvät kuolleina. Tästä lähtee liikkeelle jouluinen jännitystarina. Sivussa seurataan myös poliisien ihmissuhdekuvioita. Christer ja Torun odottavat ensimmäistä lastaan, Petra on sössinyt avioliittonsa pettämällä miestään toisen poliisin, Geirin kanssa. Paikallislehden toimittaja Magdalena Hanssen on puolestaan parantunut masennuksestaan, jota kärsi sarjan edellisessä kirjassa. Näiden päähenkilöiden osalta langanpäät nivotaan nyt lopulta yhteen, sillä kirjasarja päättyy tähän. Älyttömän hyvä ratkaisu päättää sarja silloin, kun se on parhaimmillaan.

Jäi kiinnostamaan ruotsalaiset joulutavat. Kuulin kerran jonkun päivittelevän, että kyllä ne suomalaiset on hulluja, kun käyvät jouluna haudalla. Ei heillä Ruotsissa ainakaan sellaista harrasteta, koska joulu on iloinen juhla ja vain suomalaiset voivat olla niin melankolisia, että yhdistävät joulun ja haudoilla käynnin. No, uskoin sitä silloin, mutta tässä kirjassa ainakin käydään jouluna haudalla. Kauheasti jäi kiinnostamaan, mikä on totuus haudalla käymisen suhteen. Kirjoissa ihan parasta on löytää juuri näitä silmiä avaavia asioita, jotka herättävät kysymyksiä. Aina pitää kysyä miksi, mistä syystä ja mitä varten, eikä tyytyä valmiiseen! 

Tämän jälkeen uusi vuosi ja uudet kirjat.

Ninni Schulman; Kun kellot seisahtuvat

 

Harmillisesti tulee tässä joulukuussa luettua jopa kolme eri Ninni Schulmania, pieni vaara mennä sekaisin näin jälkikäteen ja muistella mikä näistä oli mikä ja miettiä parhausjärjestystä. Tämä kesäteatteriin sijoittuva oli ehkä vähän vähemmän hyvä, mutta ainahan Schulmannit ovat lukemisen arvoisia. Näissä on jotain samaa, kuin Viveca Stenissä. Lempeitä hyvänmielentarinoita pienessä suljetussa paikassa. Kummassakin päähenkilöinä on sekä poliisi (tässä Christer) että joku muu, naishenkilö, joka joutuu joko vaaraan tai on osana ratkaisemassa murhia (tässä toimittaja Magdalena Hansson). Tällä kertaa kirjassa oli melkein yliluonnollisia piirteitä, kun vanha kaappikello alkoi soida aina murhan aikaan.

Ninni Schulman; Tervetuloa kotiin

 Murhamysteeri luokkakokouksessa. Toimittaja Magdalena Hanssonin luokka järjestää luokkakokouksen. Alkoholin sävyttämän juhlaillan kuluessa käydään läpi vanhoja kaunoja, klikkejä, kiusaamista, romansseja ja niinhän siinä käy, että aamulla yksi on joukosta poissa. Ihan perus.

Ninni Schulman; Älä kerro kenellekään

 Kolmas Magdalena Hanson -sarjan dekkari käsitteli perheväkivaltaa. Tämä oli raskasta luettavaa. Olen joskus ajatellut, etten lue enää yhtään tällaisia tarinoita, mutta eihän nyt sarjaa voi kesken jättää ja kirja oli toki taas laadukasta tavaraa. Mutta huh-huh. Pistää taas kerran ihmettelemään, miten nämä naiset eivät lähde väkivaltaisesta suhteesta ajoissa.

Magdalena Hanson tekee lastensuojeluilmoituksen Svenssonien perheestä, mutta sosiaalityöntekijä ei saavu koskaan paikalle. Hän katoaa. Sitten metsästä löytyy verinen auto. Tuttavia, työkavereita ja sukulaisia haastatellaan. 

Kyllä oli taas niin jännittävä tarina, että oksat pois.

Ninni Schulman; Vastaa jos kuulet

Vastaa jos kuulet on kolmas osa Hagfors -sarjaa, jossa poliisit Petra ja Christer sekä paikallislehden uutistoimittaja Magdalena Hansson selvittävät rikoksia.
Tässä osassa tapahtuu hirveä tragedia hirvimetsällä, kun Pär Sanner löydetään passipaikaltaan ammuttuna. Metsällä mukana ollut uhrin tytär katoaa metsästä jälkiä jättämättä. Poliisipäälliköksi vastikään valittu Petra Wilander on mukana metsästysseurueessa, joten hän ei voi johtaa tutkimuksia, koska kaikki metsästysseurueen jäsenet ovat epäiltyjä. Petran osaksi jää tutkia kadonneen tytön ja aikaisemmin sattuneen salakaadetun suden arvoitusta. Suden salakaadon epäillään olevan kuitenkin jotenkin yhteydessä metsästysonnettomuuteen.

Kirja oli dekkaria parhaimmillaan.


Helmet 2017 -haasteessa tämä menee minulla kohtaan: 

5. Kirjassa liikutaan luonnossa

Ninni schulman; Poika joka ei itke

Ehdin kuunnella Bookbeatin kuukauden ilmaisella kokeilujaksolla 5 kirjaa. Tämä oli niistä se viimeinen. Kylläpä sujui neljän tunnin mökkimatkakin rattoisasti, kun sain ajellessa kuunnella neljä tuntia tasokasta dekkaria! Tosin äänen kanssa oli heikkoa, kännykässä on huono äänentoisto ja sitten on auton taustamelu. Kuulokkeita käytän vain hätätilanteessa, kuten lenkillä.

Poika joka ei itke jatkaa Hagforsin pikkukaupungin tarinaa tällä kertaa helteisenä kesänä. Kuumuutta lisää pyromaanin sytyttämät kiinteistöt, joissa kuolee ihmisiä. Toimittaja Magdalena Hanson haluaa kirjoittaa järkyttävistä tragedioista ja yrittää pysyä ajan tasalla siinä, mitä Christer Berglund, Petra, Folke ja Urban poliisissa saavat tietoonsa. En muista, milloin viimeksi olisi poliisit ja päähenkilö tulleet yhtä lihaksi ja vereksi, kuin Schulmanin kirjoissa. Minä suorastaan rakastan näitä tyyppejä! Tunnen heidät, tiedän mitä he ajattelevat, he ovat kuin ystäviä.

Ninni Schulman; Tyttö lumisateessa

Tyttö lumisateessa oli minulle neljäs koskaan kuuntelemani äänikirja ja ensimmäinen koskaan lukemani Ninni Schulmanin kirja. Pidin kirjasta paljon. Se ei ehkä anna mitään uutta ja erikoista dekkaririntamalla, mutta varmaa tavaraa eli pikkukaupunki-jännitystä senkin edestä. Tässä oli kaikki kohdallaan, mitään ei puuttunut ja mitään ei ollut liikaa.

Päähenkilö on Magdalena Hansson, joka palaa poikansa kanssa avioeron jälkeen pieneen kotikaupunkiin. Eletään keskitalven lumisia päiviä. Pikkukaupungin maakellarista löytyy teinitytön ruumis ja toimittajana työskentelevä Magdalena kirjoittaa murhamysteeristä paikallislehteen. Osa poliiseista ja osa muista kaupunkilaisista on hänen vanhoja lapsuudenystäviään. Magdalena tietenkin toivoo saavansa poliiseilta salassa pidettäviä tietoja vähän aikaisemmin, kuin muut toimittajat. Toimittajan ja poliisien yhteistyö on aika kliseinen juoni näissä jännäreissä, mutta ei yhtään huono sellainen.

Magdalenan ja poliisityön rinnalla seurataan mitä tapahtuu ihmiskauppiaiden asunnossa, jonne epäonninen Sonja kumppaneineen on joutunut vangiksi. 

Sarja jatkuu sitten romaanilla Poika joka ei itke.