Pirjo Rissanen; Terveisiä Armille

Terveisiä Armille on hm... noh, naistenromaani. Armi Vartiainen, lastenkirjailija, ei pidä lapsista juurikaan. Kirjassa ryömitään perhesuhteiden ja ystävyyssuhteiden syövereissä. Armi ei ole ollut itsekään varsinaisesti mikään ihanneäiti omille lapsilleen. Rissanen ei ole edes halunnut tehdä Armista naista, josta lukija pitää, mikä on mielenkiintoinen ja rohkea valinta. Kyllähn tästä kirjasta oli pakko nauttia, kun Rissanen on niin taitava kirjoittaja. Jotain vähän irrallista, asioita sieltä, toisia täältä, mutta... Kauhean vaikea sanoa yhtään mitään.

Pirjo Tuominen; Perintömaat

Perintömaat –sukuromaani liippasi aika läheltä ihmissuhdehömppää.

Paavo on 7-kymppinen tilansa viimeinen isäntä. Jämäkkä itsepäinen ukonköriläs, lapsetonkin vielä. Vaimo on lähtenyt Espanjaan ja vain lapsipuolet ovat jääneet. Pia, jolla on omia rakkaushuolia kuuluisuuden salarakkaana ja Kai, joka tekee palkattoman rengin töitä isäpuolelleen. Naapurissa asuu Paavon sukulaisnainen Raili, jolla on suunnitelmia Paavon suhteen. Aika hirviö tuo Raili. Niin kuin omalta osaltaan myös Paavo.

Juoni pähkinänkuoressa: mitä käy tilalle, kun Paavosta aika jättää? Lopun vastaus tähän oli minusta hyvin epätyydyttävä.

Pieni silmiinpistävä seikka: kirjan mittaisella matkalla oli joskus mainittu ohimennen Paavon jo edesmenneet vanhemmat nimeltä: Kaisa ja Ilmari. Kirjan loppupuolella käytiin hautausmaalla, jossa hautakivessä luki Kaisa ja Jalmari. No, Ilmari tai Jalmari…

Ihan ok kirja.

Pirjo Rissanen; Onnen tyttäret

Onnen tyttäret koostuu oikeastaan kolmesta romaanista; Onnen tyttäret, Askelten taito ja Kotimme Kevätniemi. Ja nyt kyllä täytyy sanoa, että tämä Kevätniemi-trilogia ei oikein kolahtanut. Tämä oli pahinta laatuaan. Tietenkin luin sen loppuun, koska halusin ehdottomasti tietää mitä henkilöille tapahtui, mutta... vähän vaikea oli jopa pysyä kärryillä siitä, kuka kukin on. Kumpi olikaan äiti ja kumpi tytär ja kumman sisaruksen tytär jne. Nimet menivät sekaisin ja ihmisten ongelmat menivät sekaisin. Kaikilla oli ongelmia. Liikaa ongelmia. Onneksi tämä on ohi. Pirjo Rissasesta tykkään muuten oikein kovasti.

Pirjo Rissanen; Sun ystäväsi armaasi

Voi tämä oli ihana! Tapahtumat saavat alkunsa siitä, kun Silva ja Eeva tapaavat aikuisina kaupassa ja tämä johtaa heidän välillään uuteen yhteydenpitoon ja takautumiin. Päähenkilö on enemmin Eeva, joka muistelee heidän lapsuuttaan. Jotenkin kauhun sävyttämää. Ihmisen mieli on ihmeellinen! Lapsen mieli on niin herkästi vahingoittuva ja vaikutuksille altis. Silvaa kävi sääliksi, niin rikas kun olikin ja vaikka miten hienosta perheestä lähtöisin. Lapsuusmuistelmia on ihana lukea, niistä ei saa koskaan tarpeeksi. Jonkinlainen kasvutarina tämäkin on, menneisyyn langanpäät ja keskeneräiset asiat solmitaan kiinni ja eletään loppuun. Lukijalle paljastuu kylmiä väreitä nostattavia tapahtumia kahden koulutytön kouluvuosista.

Pirjo Rissanen; Äitienpäivä

Äitienpäivä on jatkoa Muistot –romaanille, jossa kirjan henkilöt tulivat jo tutuiksi. Päähenkilönä edelleen eläkkeelle opettajan virasta jäänyt Ulpu, poika Markus ja miniä Susanna. Sekä kuolleen tyttären miehen uusperhe. Tykkäsin tästäkin sukutarinasta sen sujuvan helppolukuisuuden vuoksi, kirja meni kuin itsekseen, tässä ei paljon tarvinnut omia aivoja käyttää. Kevyttä ja leppoisaa niin kuin kesäromaanin tulee ollakin. Joskus kesän lopulla tämän lukaisin. Ja miten herkullisen kaunis kansikuva, vaikka näissä Rissasten kansissa on jotain merkillistä, osa on kamalan kliseisiä ja vähän epämiellyttäviä, osa tällaisia asetelmallisia.

Pirjo Rissanen; Kamomillasola

Keveähkö pirjorissas-pakkaus, jossa mukana rakkaustarina ja lapsen syntymän aiheuttama myllerrys. Ei parasta Rissasta, vaan vähän kevyt ja hivenen halvemman tuntuinen kuin muut vähän vakavastotettavammat Rissaset. Ei silti mikään huono.

Pirjo Rissanen; Muistot

Kepeä kesäromaani eräästä suvusta ja suvun naisista ja vähän myös miehistäkin. Ulpun aikuinen tytär on kuollut vuosia sitten. Susannalla on vaikea lapsuus, vaikea äiti ja trauma. Tästä syystä Susanna päättää jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Anoppi ja miniä kohtaavat, suhde on hyvä ja kehittämiskelpoinen, mutta Ulpu kaipaa lapsenlasta. Pidin tästä keveästä romaanista, helppoa Rissas-laatua.
Kirjan nimi oli huonosti kuvaava ja tylsä. Nimeäisin tämä vaikka Meidän lapsemme eivät ole...

Pirjo Rissanen; Sielunsisaret

Posliinihäistä tuttu Aina Mikonmäki jatkaa Sielunsisarissa pähkäilyään siitä, mitä tekisi tulevaisuudella. On tylsä ja tavallinen aviomies Sakari ja sitten on nuoruudenrakkaus Rauli. Näiden kahden kesken pitäisi tehdä valinta. Ja sitten on omat lapset, Sakarin lapset ja lapsenlapset ja isättömät lapset… ja heillä kaikilla on omat avio-ongelmansa ja kriisinsä. Sielunsisaret on tällainen aikuisen naisen kasvutarina, jonka mainitaan olevan itsenäinen jatko-osa Posliinihäille. Ja miksei, eiköhän tämän itsenäisenä osankin voi lukea, mutta minusta on kiva tietää aina se syntytarina ensimmäisestä kirjasta lähtien.

Tämä ei ollut parasta Rissasta, mutta ei mikään huono kirja tämäkään.

Pirjo Rissanen; Posliinihäät

Lempeä, kiva, helppolukuinen, nopea, reipas hyvän mielen kirja. Kuten Rissaset aina. Ehkä tätä nyt voisi kuvailla keski-ikäisen Aina Mikonmäen kasvutarinaksi. Onko mies oikea, kestääkö avioliitto, miten lapset pärjää, arvostaako kukaan... ihan sitä itseään. Tykkäsin. Kuten jäätelöstä kinuskikastikkeella.

Pirjo Rissanen; Paju pieni

Paju pieni oli kevyttä ja viihdyttävää Pirjo Rissasta. Mukavaa ja lempeää, mutta ehkä tämä jotenkin jäi vähän puolitiehen. Niin kuin sellainen kliimaksi puuttuisi. Mutta pidän Rissasesta kuitenkin, mielellään näitä lukee. Kamalasti tunteenkirjoa tässä ei tarvinnut herätellä, siksikin aika tasaisen turvallinen kirja.