Kathy Reichs; Luiden viesti

Luiden viesti on Reichsin yhdeksäs Temperance Brennan -romaani. Yhtä lukuunottamatta olen lukenut aikaisemmat ja nyt harmittelen, kun uusimpien suomennokset ovat tietääkseni myöhässä.
Vanhasta intiaanihaudasta löytyy uudempi ruumis ja historiallisia hautoja tutkineen Brennanin on jäätävä tutkimaan tapausta. Brennan osallistuu vierailevana oikeusantropologina tutkintaan vakavasti sairaan kuolinsyyntutkija-ystävänsä helmoissa. Ja kuten asiaan kuuluu, taas käydään myös henkistä taistelua ex-mies Pete - nyk. mies Ryan -välillä. Tämä teema on kyllä aika nähty. Odotan kovasti jo jotain päätöksiä asian suhteen! Temperancen avioliitto Peten kanssa on edelleen voimassa, vuosikausien jahkailun jälkeen.
Temperance-kirjojen juonet on hyviä, mutta vähän kuivakoita ja tasapaksuja. Kirjan kirjoitettu kieli on minusta merkillistä, en sitten tiedä minkälaista tämä on alkukielellä. Mutta menee monta lukua, ennen kuin tätä oppii ensin sietämään ja sitten tottumaan. Töksähtelevät lyhyet lauseet ja dialogi. Vähän näytelmä-käsikirjoitusmaisesti käytetyt kuvailut, miten, millä äänenpainolla ja millä intensiteetillä joku jotain sanoo.

Erikoista: ensimmäistä kertaa kirjallisuudessa luen punkista. Punkki vierailee kirjan sivuilla jopa parin aukeaman ajan kirjan alussa. Aika suuren osan on ötökkä saanut.

Ja sitten vielä; en vieläkään tiedä, miten kirjailijan nimi Reichs kuuluu lausua. Olen kysellyt sitä joskus vanhassa blogissa, vastausta saamatta. Raichs? Richs? Raiks? Riks?

Kathy Reichs; Paholaisen luut

Paholaisen luut oli minulla syyskuussa hotellilukemisina työmatkalla , siksi jotenkin unohdin päivittää tämän kirjan lukulistalleni.

Temperance Brennan tutkii kellarista löytyneitä rituaalimurhan jälkiä. Nuoria ihmisiä on murhattu, mennään voodoon ja luonnonuskontojen maailmaan. Se oli vähän puuduttavaa; oppitunnit erilaisista pakanauskonnoista. Muuten mukava kirja, kuten nämä aina tuppaavat olemaan.

Kathy Reichs; Luita ja tuhkaa

Luita ja tuhkaa on varmasti yksi Kathy Reichsin parhaita jännäreitä. Tämä  oli vakuuttavampi ja jotenkin lämpimämpi kuin aikaisemmat. Temperance Brennan tuntui inhimillisemmältä ja sielukkaammalta. Vieläkin näistä on minussa läsnä jokin sellainen kuiva asiallisuus ja ranskankielisillä nimillä kikkaillaan niin paljon, että se vaikeuttaa lukemista. Tämä kikkailu on kyllä selkeästi ironista ja huvittunutta, lukija voi hymähdellä niille alentuvasti.
Osittain aihe oli tällä kertaa rankka, alaikäisten tyttöjen houkuttelu tanssibisnekseen..., kaikkihan me tiedeteään miten tämä homma menee.
Historiallisesta aspektista paljon plussaa. Sekä Tempe Brennanin omista lapsuudenmuistoista että historiankirjoihin merkityistä tapahtumista. On aina kiva, kun löytää kirjasta jonkin sellaisen aiheen, johon itse on tutustunut aikaisemmin. Olen ollut aikaisemmin kovin kiinnostunut kirjassa esiintyvän taudin historiasta, lähinnä kyllä Suomessa, mutta kovin vaikuttava menneisyys sillä on.

Edelleenkään en muuten tiedä, miten kirjailijan sukunimi tulisi lausua?  Riks, Richs, Raihs, Raiks? 

Kathy Reichs; Maanantain murheet

Pizzerian kellarista löytyy kolmen eri vainajan luita. Tempe Brennania tarvitaan taas tutkimaan löydöksiä. Kuivaa asiatietotoa luiden iän määrittelyistä, laboratoriotutkimuksista, herkullisempia ihmissuhdekuvioita Tempen ja Ryanin kesken ja jälleen kerran sankaritar saa kotiinsa kutsumattomia vieraita. Aika paljonhan nämä noudattavat samaa linjaa, kun luet yhden, olet lukenut kaikki. Taattua tasalaatua kuitenkin, kuten Reichs aina.

Löytyneiden luiden tarina vie tälla kertaa kidnapattujen tyttöjen ja vankeudessa pidettyjen seksiorjien maailmaan. Aika karmivaa. Onhan näitä juttuja putkahdellut oikeassakin elämässä aina silloin tällöin tietoisuuteen, voi puistatus.

En kauhesti pidä näistä Reichsin kirjojen kansista, ne ovat jotenkin pimeitä ja vaikeaselkoisia. Eivät ollenkaan houkuttelevia.

Kathy Reichs; Kohtalokas lento

Pidän ja en pidä Reichseistä. Nämä ovat mainioita ajatusten nollauskirjoja, mutta osittain vähän kuivakkaita. Ja siinä missä pohjoismaisissa dekkareissa kietoo se miljöö, niin näissä on päinvastoin. Amerikkalaisuus on usein sellaista ahdasmielistä höttöä, vähän vanhakantaista ja naiivia. Mutta kyllähän se siitä. Oikeusantropologi Temperance Brennan saa tutkittavakseen suuronnettomuuden jälkeisiä löydöksiä; lentokoneen putoamispaikalta kaivetaan esiin olkapäitä, pääkoppia, sisäelimiä, irrallisia käsiä, muita raajoja, torsoja ja muuta mielenkiintoista ... vaan hetkinen tämä koipihan se onkin paljon vanhempi, kuin muut laaksosta löytyvät ihmisen osat. Näin päästäänkin ihan uuden murhajutun jäljille. Ja tietenkinTempe Brennan joutuu itsekin murhayrityksen ja vainon kohteeksi. Juu, perusdekkaria vähän kuivakkaanpuoleisena versiona, mutta kun näihin tutkijoihin on jo tutustunut niin monessa kirjassa, niin mielellään lukee heidän uusia kuulumisiaan ja juttujaan. Ja kun kirja ei ole ihan kauhean koukuttava, niin maltan olla ahmimatta sitä  vuorokaudessa.