Anne B. Ragde; Talon tytär

 

Talon tytär on ihastuttavan Berliininpoppelit -sarjan viimeinen osa. Torunn on perinyt Neshovin tilan ja muuttanut vanhaan taloon. Hautaustoimistokin on nyt Torunnin käsissä. Isoisä Tormud on edelleen elossa palvelukodissa ja kirjan loppupuolella keskitytäänkin paljon häneen - ja siihen kaikkeen mitä menneisyydessä oli, saksalaisrakastettuun. Vaiettuun ja salattuun. Muuten lähinnä seurattin sitä, miten Torunn ottaa arjen haltuun, siinä käydään läpi mieshuolet ja sikapossut ja Anna-niminen husky. Oli tämä vain huikea sarja, en paremmin sano.  

Anne B. Ragde; Elämänrakentajat

Tämä ei voi jäädä tähän. Elämänrakentajat on ihanan Berliininpoppelit -sarjan viides osa. Mielestäni parempi, kuin edellinen Perintötila. Tässä Torunn on ottanut haltuun Neshovin sukutilan ja työskentelee Margidon hautaustoimistossa. Vanha isäntä Tormod, joka ei oikeasti ollutkaan isäntä - tai ainakaan isä, vaikka sellaisena häntä virallisesti pidetään - asuu palvelukodissa tyytyväisenä. Homopariskunta Erlend ja Krumme kunnostavat Tanskassa luksushuvilaa, jonka ruokasalin lattia tuodaan italialaisesta vanhasta luostarista. Herkullista, lämmintä ja herttaista sukutarinaa jälleen.

Suurin huomio annetaan tällä kertaa vanhalle Tormodille. Kaipaisin vielä lisää selitystä ja kaivelua Tormodin menneisyyteen. Mitä tapahtui muinoin hänelle ja saksalaisrakastetulle, minkälaista oli elämä Neshovissa, kun Tormodin pojat olivatkin oikeasti hänen veljiään. Kuinka Tormod saattoi kestää oman isänsä halveksintaa ja syrjintää. Miltä hänestä tuntui!?

Opin kirjasta yhden uuden asian. Bautakivi. En tiennyt sellaista olevan olemassakaan. Kyseessä on muinaisten Pohjolan asukkaiden hautakivi, jossa ei ole kirjoitusta. Tällä kertaa bautakivessä oli kirjoitus, mutta se oli Tormodin isän ilkeä vitsi.

Mutta siis, tähän täytyy tulla jatkoa, koska taaskaan tarinaa ei saatu päätökseen =). Torunn on edelleen jotenkin hukassa. Toisaalta Ragde on niin omalaatuisensa kirjoittaja, että ehkä hänen ei ole tarkoituskaan saattaa kaikkia romaanihenkilöitään johonkin auvoiseen "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti " -päätepysäkkiin.

Anne B. Ragde; Aion tehdä sinut onnelliseksi

Aion tehdä sinut onnelliseksi ei yltänyt lähellekään Berliininpoppelit-sarjaa, mutta ihan kiva ja viihdyttävä, helppolukuinen ja herttainen tämä 60-luvun kotirouvista kertova kirja oli. Se kuvaa trondheimilaiskerrostalon asukkaita, naisia, jotka hoitavat kotiaan; tiskaavat, pesevät rappukäytäviä ja laittavat ruokaa. Pientä kyräilyä ja epäsopuakin mukaan mahtuu. Jokainen nimittäin pelkää, että yläkerran Peggy-Anita Foss kiihoittaa (tarkoituksella erotuksena kiihottaa -verbistä) heidän miestensä mielikuvitusta. Niin kuin kiihoittaakin. Kaikkihan tietävät, että Peggy-Anita siivoaa alasti! Ja ostaa valmista leipää kaupasta.

Kovin pientä maailmaa elivät 60-luvun kotirouvat.

Kirjan jälkimmäinen osa ovisilmiä asentavasta nuoresta miehestä oli piste iin päälle. Hyvin merkillinen piste. Melkein odottaisin, että Anne B. Ragde kirjoittaa uuden kirjan tästä tyypistä, koska tälle pedattiin perhettä, menneisyyttä ja asenteita. Vaan taitaa Ragdella olla tapana antaa näitä langanpäitä, jotka eivät johdakaan mihinkään.

Anne B. Ragde; Perintötila

Berliininpoppeli-sarjan piti olla alun perin kolmiosainen. Mutta sehän olisi ollut ihan tyhmää, sillä kolmas osa, Vihreät niityt, jäi ihan pahasti kesken. Sille vaadittiin ehdottomasti tämä Perintötila -niminen neljäs osa. Ja ilmeisesti viides?

Perintötilassa Torunn tekee elämällään ratkaisuja, joita on kaivattukin. Homopari Erlend ja Krumme ovat saaneet perheenlisäystä ja jatkavat hulppeaa, yltäkylläistä elämäänsä. Melkein hengästyttää lukeakin sitä! Mutta tässä kirjassa suurempi osuus on hautausurakoitsija Margidolla. Margido on kiehtova. Pidin taas aivan älyttömästi tästä kirjasta, varmaan enemmänkin kuin Vihreistä niityistä.

Ovelasti Ragde kasvattelee juonta moniin eri suuntiin, mutta sitten hylkääkin kaiken, mikä herättänyt ennakoaavistuksia, eikä niihin palata enää uudestaan. Se on jotenkin erikoista, ihan pikkuisen turhauttavaakin. Kun joskus olisin halunnut juonen kulkevan ihan eri suuntaan, kuin mihin se kirjassa kulkee.

Anne B. Ragde; Vihreät niityt

Neshovin perheen tarina jatkuu. Sarjan kolmas kirja, Vihreät niityt, oli menettänyt ihan pikkuisen kahden ensimmäisen kirjan (Berliininpoppelit ja Erakkoravut) viehätyksestä, mutta ei paljon. Edelleen pidän tästä sarjasta kovin. Olin vähän pettynyt tämän kirjan juonenkäänteisiin. Olisin halunnut tapahtuvan toisin.

Melkein tässä mietin, pitäisikö tämä sujauttaa Helmet -haasteen kohtaan ”Surullinen kirja”, koska tässä oli välillä niin surullisia hetkiä, että itkuksihan se meni. 

Sarjan seuraava osa Perintötila on jo haettu kirjastosta.