Riikka Pulkkinen; Lumo

 

17-vuotias Philippa Laakso löydetään kuolleena kotipihaltaan. Kirjassa keskitytään haastattelemaan Philippan lähipiiriä, niin ystävät kuin perhekin kuulustellaan ja vähitellen sukelletaan uhrin sisimpään. Selvästikään Philippa ei ollut mikään kiltti naapurintyttö, vaan juonitteleva ja manipuloiva luonne. Olen lukenut monta Pulkkisen kirjaa aiemmin, tämä oli niistä mielestäni vähiten hyvä, mutta ihan kohtalainen dekkari kuitenkin.

Riikka Pulkkinen; Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

 Tarina siitä, miten jätetyksi tullut koulupsykologi Iiris Lempivaara kokoaa itsensä ja selviää suruistaan. Kirja oli ihan ok.

Helmet-haasteessa: 3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä

Riikka Pulkkinen; Paras mahdollinen maailma

Kirja kertoo Aureliasta, nuoresta jo kuuluisuutta saavuttaneesta näyttelijättärestä, joka kipuilee luomisen tuskan ja menneisyydessä pois suljetun traagisen tapahtuman kanssa. En oikein osannut samaistua Aureliaan, joten tämä kirja ei antanut minulle paljon mitään. Lukihan sen läpi.

Aurelian lisäksi kirjan tärkeitä hahmoja oli ohjaaja Joachim ja tämän menneisyyden traaginen tapaus: pikkusisko Friedan kohtalo. Aurelian äidille annettiin myös melkein yhtä suuri suunvuoro kuin Aurelialle itselleen.

Kirjan nykyaika tapahtui Suomessa, mutta menneisyydessä oltiin Itä-Saksassa ja murrettiin muuria. Tämäkin on minulle vierasta viitekehystä, Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyminen muurin murtamisineen ei ole koskettanut eikä kolahtanut minuun millään lailla.

Ehkä tämä oli jollain tapaa myös selviytymistarina. Itä-Saksaan ajoittui kuitenkin vain niin pieni osa kirjan tapahtumista, josta syystä valitsin kirjalle Helmet-kategorian 4. Kirjan nimessä on jokin paikka.

Riikka Pulkkinen; Vieras

Olen aikaisemmin lukenut Pulkkisen Rajan ja Totta-romaanit. Muistelin pitäneeni niistä, mutta nyt kun luin mitä olin niistä blogannut, totesinkin etten pitänyt niistä ihan hullun lailla. Ehkä tämä Vieras sitten kohoaa Pulkkisen toiseksi parhaaksi Rajan jälkeen, vaikka tässäkin oli älyttömästi minua häiritseviä piirteitä.
Vieras kertoo Maria-papista, joka vain ottaa ja katoaa New Yorkiin. Siellä Maria kohtaa tanssiopettaja Melanien. Kirjassa seurataan yhtä aikaa Marian lapsuuden ja nuoruudenpäiviä, aikaa jolloin hän kidutti itseään anoreksialla; pienen ulkomaalaisyntyisen tytön kohtaamasa rasismia ja sitten Marian itsensä etsimistä New Yorkin maisemissa.
Rakenteessa en pitänyt vajaista riveistä ja tilataideteoksiksi muutetuista kappaleista.
Pidin Yasminan, tuon pienen maahanmuuttajatytön, päiväkirjan sivuista ja lapsen pohdiskelusta.
Erityistä: kun Maria nuorena sairasti anoreksiaa, hänen päivittäiset kalorisaantinsa olivat 1500 - 1200 - 1000 kaloria... Minusta nuo eivät ole lähelläkään anoreksiaa, onko Pulkkisella nyt jotain ihan omakohtaista tietoa tai mitä lie tietoa, mutta noilla määrillä minä tuskin laihdun, puhumattakaan sairaalloisesta laihtumisesta. Miten minusta tuntuu, että anorektikon kalorimäärät olisiva ennemminkin sellaista 500 kaloria ja siitä alle? Maria kuitenkin laihduttaa itsensä n. 35-kiloiseksi.

Riikka Pulkkinen; Totta

Riikka Pulkkisen Totta –romaania luin pitkään ja kitkutellen. Alku kului ihmetellessä, että mitä tämä nyt on, keskivaiheessa se pääsi vauhtiin, mutta lopussa vähän lässähti. Pulkkinen kirjoittaa kauniisti ja todella sievästi. Minulle jäi jotenkin tämän kirjan tarkoitus hämärän peittoon. Ja vähän tuli mieleen myös Kluunin romaani Vaimo kävi lääkärissä. Siitä pidin tosin paljon enemmin. Tämä ei ollut yhtä vaikuttava. Ei oikeastaan vaikuttava ollenkaan, tämä oli rauhallinen ja tasainen tarina. Pidin Pulkkisen Rajasta enemmin ja aion lukea lisää Pulkkista toki, sen verran hyvän vaikutuksen olen nyt saanut kuitenkin tästä kirjoittajasta.

Riikka Pulkkinen; Raja

Minusta Rajasta tuli mieleen ihan Anna-Mari Marttinen ja Mistä kevät alkaa? Kirjoissa on jotenkin sama rakenne ja alzheimeria sairastava omainen. Marttisella ja Pulkkisella on vieläpä jotain samaa kielellisesti. En nyt tiedä kummasta tykkäsin enemmin. Kummastakin hyvin paljon.

Anja on ihanan tavallinen työssäkäyvä rouvashenkilö, jonka muistisairas aviomies asuu hoivakodissa. Miehen muistamattomuuden kuvailut olivat ihania, mutta olisin voinut lukea vielä enemmin niitä hykerryttäviä juttuja. Marttisen ja Pulkkisen jälkeen "seuraava" samanlainen kirjoittaa jo toivottavasti vielä syvemmin ja enemmin muistisairaan  kanssa elämisestä.

Kirjan toinen tarina kertoo opettajan ja lukiotytön rakkaussuhteesta. Siinä oli paljon kuvottavaa ja tympeää, jota ei haluaisi olla olemassakaan. En tykännyt yhtään opettajasta, Juliuksesta. Oman elämän realiteetti yksinkertaisesti kieltäytyy eikä halua tunnustaa, että tuollaisia ihmisiä on. Julius muuttui huvittavan inhimilliseksi vain yhden kerran. Yllättävä ja äkillinen erektio luokkahuoneessa piti saada nopeasti laskemaan, ettei kukaan olisi huomannut mitään. Tällöin Julius alkaa muistella, miten oli salilla osunut opettajatoverinsa taakse tämän tehdessä tiukkoja askelkyykkyjä. Ja miten opettajatoverin pyllistellessä kivesten ääriviivat olivat painuneet tiukkaan urheiluvaatteen haarukseen. Ja kas, Juliuksen erektio oli tipo tiessään!