Douglas Preston & Lincoln Child; Purppurarannikko

 Tässä sarjan 15. osassa erikoisagentti Pendergast päätyy tutkimaan ryöstettyä viinikellaria. Yllättäen kellarista paljastuukin ikivanha luuranko, joka johdattaa Pendergastin historiallisten tapahtumien äärelle. Haaksirikkoutuneen laivan arvoituksen ja noituuden keskelle. Oli aika lennokasta ja kaikkea muuta kuin uskottavaa, mutta näiden nyt kuuluu mennä niin. Vetävästi kirjoitettua (ja taitavasti suomennettua) taas. Kirjan loppu jäi sellaiseen arvoitukselliseen kohtaan, että nyt on pian saatava seuraava osa luettavaksi.

Douglas Preston & lincoln Child; Sininen Labyrintti

 Kun dekkarin ei ole tarkoituskaan olla ihan täysillä uskottava ja kun haluaa vähän enemmän kiehtovaa jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, silloin kannattaa tarttua Pendergastiin. Tämä osa oli mielestäni taas vähän parempi kuin välivaiheen notkahdukset. Erikoisagentti Pendergast oli elementissään. Hänen ovensa taakse ilmestyy vainaja, vanha tuttu. Ruumiinavauksessa vainajan vatsasta löytyy harvinainen jalokivi, turkoosi, joka on lähtöisin suljetusta kaivoksesta. Siitä käynnistyy huikea ajojahti. Hyvin nautinnollinen lukukokemus taas kerran.

Douglas Preston & Lincoln Child; Valkoinen tuli

 

Ja jälleen yksi Pendergast-sarjan dekkari. Valkoinen tuli sijoittuu hiihtokylään, jossa raharikkaat laskettelevat ja pitävät after ski-bailuja. Kylän vanha hautausmaa joudutaan siirtämään laajennusten tieltä ja Pendergastin suojatti Corrie Swansson haluaa tutkia sieltä löytyviä luita ja jäänteitä. Hiihtokylän silmäätekevät pamput laittavat kapuloita rattaisiin, ja joku ei todellakaan halua Corrien löytävän vastauksia tulenarkoihin kysymyksiin. Ihan kiva dekkari taas. Kirjassa viitataan Sherlock Holmes-mysteereihin, kirjalla kunnioitetaan samalla vanhan kunnon Arthur Conan Doylen mestariyksityisetsivää.

Douglas Preston & Lincoln Child; Kaksi hautaa

 Pendergast-sarjan edellinen romaani päättyi siihen, kun Aloysius Pendergastille oli selvinnyt, että hänen kauan sitten kadonnut ja kuolleeksi luultu vaimo Helen onkin elossa. Tämä kirja jatkoi siitä, kun Pendergast tapaa kadonneen Helenin. Kirjassa tapahtuu Pendergastin elämään suuresti vaikuttavia yllätyksiä. Ja hyvin erikoisia tapahtumia muutenkin. Kirjan kansikuva viittaa osuvasti kansallissosialistiseen natsisaksaan. Ja onpas siinä yhtä osuvasti pari dna-rihmaakin...

Helmet-haasteessa kohtaan: "18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan

 tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä)"

ja KM-haasteessa: 35. Kirja, joka kertoo kaksosista.

Douglas Preston & Lincoln Child; Koston kehä

 Edellisessä kirjassa FBI-erikoisagentti Aloysius Pendergast alkoi selvittää murhatun vaimonsa Helenin tapausta. Se jatkui tässä kirjassa. Helenin veli Judson Esterhazy ja Pendergast metsästävät Skotlannin suo-alueilla ja siellä Pendergast saa kuulla yllätyksen. On taas salajuonta, takaa-ajoa ja petoksia. Myös Constance Greenin salaperäinen hahmo esiintyy kirjassa. Kyllähän tämä sarja tuntuu jatkuvan vaikka ikuisesti, ei silti, ihan kiva oli tämäkin osa. Omalla tavallaan. Nämä ovat tällaisia vähän erikoisia dekkareita. Pendergast on niin mukava hahmo, että hänestä lukee mielellään lisää ja Constance Greene se vasta kiehtova on. 

Helmet-haasteessa: 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

ja KM-lukuhaasteessa: 95. Kirja, jolla on kaksi kirjailijaa.

Douglas Preston & Lincoln Child; Houreuni (Pendergast #8)

 No niin, tästä lähtee uusi lukuvuosi käyntiin. Ja heti laadukkaalla Pendergast-sarjan kirjalla. Ei yllä aivan sarjan alkupään Ihmeiden kabinetin tasolle, mutta hyvin lähelle jo. Ainakin parempi kuin pari edellistä sarjan osaa. Houreunessa lähdetään selvittelemään erikoisagentti Aloysius Pendergastin vaimon kuolemaa yli kymmenen vuotta sitten. Monimutkainen juoni kuljettaa Pendergastia ja ensin Vincent D'Agostaa ja sitten tämän kumppania Laura Haywardia osavaltiosta toiseen. Alkunsa matka saa kuitenkin Afrikan savanneilta, jossa Helen-vaimokin sai surmansa. Olipa hengästyttävä ja huippujännä tarina, jossa sai taas nauttia Pendergastin mystisestä hahmosta. Tarina jäi sellaiseen kohtaan, että jatkossa Helenin tarinaa avataa sitten vielä enemmin. Toivottavasti saamme lukea lisää myös Pendergastin holhokista, Constance Greenestä, jolle tämä kirja järjesti kysymyksiä herättävän kohtalon!

Uudessa 2023 Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan: 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

Osallistun myös pienen Kalenterimania -yhteisön lukuhaasteeseen, johon tämä vastaa kohtaan: 79. Kirjan kansikuvassa on eksoottinen eläin.

Douglas Preston & Lincoln Child; Kuoleman naamio

 Voi mikä kauhea harmi tämän kirjan lukeminen oli, nimittäin olen lukenut tämän jo aikaisemminkin, mutta, onneton, unohtanut kirjoittaa kirjasta tänne blogiin! Ja juuri siitä olen lykännyt Pendergast-sarjan lukemista, kun olen ollut ihan sekaisin mikä kirja seuraavaksi olisi ollut vuorossa. No, se ei ollut tämä, mutta luin tämän nyt uusiksi, vaikka muistin ihan hirveän tarkkaan kaiken mitä kirjassa tapahtuu. Kirjan onni on se, että se on niin mahdottoman hyvin kirjoitettu, ettei uusintakierros haitannut hirveästi. Miten ihmeessä voin unohtaa kirjoittaa kirjasta. Mieleen tulee, olenko samalla tavalla unohtanut muitakin kirjoja ja olisi tosi mielenkiintoista tietää, milloin tämän olen lukenut (joskus syksyn 2016 jälkeen, koska silloin käsissäni oli tämän sarjan edellinen kirja). Onneksi nyt olen viimein selvillä vesillä ja voin jatkaa sarjaa turvallisesti.

Kuoleman naamiossa Nora Kelly ja William Smithback viettävät hääpäiväänsä, kun heidän asuntoonsa hyökätään ja Smithback saa surmansa. Valvontakamerat paljastavat murhaajan. Ongelma vain on se, että kyseinen pahantekijä on kuollut jo 10 päivää sitten. Tätä mysteeriä FBI:n agentti Pendergast alkaa selvittää New Yorkin poliisin murharyhmän komisario Vincent D’Agostan kanssa. Jäljet johtavat keskelle Manhattania hylätylle maalle, jossa omituinen voodoohon perustuva uskontoryhmittymä uhraa eläimiä. Voodoo- ja zombi-jutut menivät ihan pikkuisen yli, joten tämä ei yltänyt ihan sarjan alkupään kirjojen tasalle. Mutta kuten sanottua, niin taitavasti kirjoitettua (ja suomennettua!), että mielellään jaksoi lukea.

Douglas Preston & Lincoln Child; Pendergast; Pimeyden pyörä

FBI-agentti Pendergast ja tämän holhokki Constance aloittavat seikkailun tiibetiläisluostarista, josta on varastettu laatikko. Laatikko täynnä pahuutta. Se täytyy saada takaisin ja seikkailu vie kaksikon Atlantin laineille, loistoristeilijän neitsytmatkalle. Matkustajien joukossa on pahuuden laatikon varastanut henkilö, joka täytyy saada kiinni.
Pimeyden pyörä ei yltänyt lähellekään parhaimpia ja aikaisempia Pendergast-sarjan romaaneita, tämän luki melkein pitkin hampain. Nyt alkaa takki olla tyhjä. Ehkä kirjailijakaksikon pitäisi kehittää jotain aivan muuta.

Preston & Child; Kuolleiden kirja

Kuolleiden kirjassa FBI-agentti Aloysius Pendergst kärsii tuomiotaan vankilassa syytettynä murhista, joita hänen läpeensä paha veljensä on tehnyt.
New Yorkin luonnontieteellisessä museossa taas rakennetaan huikeaa  muinaisen Egyptin hautanäyttelyä. Jotain alkaa mennä kuitenkin pieleen ja näyttää siltä, kuin haudan häpäisijöille langetettu kirous astuisi voimaan.
Kirjaan kuuluu huikea vankilapako ja suurkatastrofin ehkäisy. Mielenkiintoista ja koukuttavaakin, mutta sarjan varhaisempien kirjojen tasolle tämä ei yllä. Juoni menee kovin monessa kohtaa aivan liikaa yli. Hm, olisiko yhtään kohtaa, jossa se ei menisi... Silti kelpo luettava sarjan viides jatko-osa.

Douglas Preston & Lincoln Child; Veljensä vartija

Tässä Pendergastissa ei ollut tippaakaan huumoria eikä kirja muutenkaan yltänyt ihan aikaisempien Pendergastien tasolle, mutta hyvin tämänkin parissa viihtyi. Puikoissa jatkoi komisario D’Agosta, joka todisti edellisessä kirjassa (Tulikivi) FBI-agentti Pendergastin kuolemaa. Veljensä vartijassa D’Agosta toteaa, että huhu Pendergastin kuolemasta on vahvasti liioiteltu, sillä tämän veli, Diogenes, on rientänyt apuun viime hetkellä. Muutoin Diogenes ennemminkin kylvää kuolemaa, kuin pelastaa pulasta. Tähtäimessä on Alosiyus Pendergastin kaikki läheiset. Mikä onkaan saanut mielen kieroutumaan niin.

Tarina ei pääty vielä tähän kirjaan. Mitähän mukavaa jatkossa Pendergastin veljeksille keksitään?

Douglas Preston & Lincoln Child; Tulikivi

FBI-agentti Pendergast ei pettänyt tälläkään kertaa.  En osaa laittaa Ihmeiden kabinettia, Kuoleman asetelmaa ja Tulikiveä mihinkään keskinäiseen järjestykseen, nämä kaikki Pendergast -romaanit ovat yhtä tiukkaa tavaraa ja erittäin hyviä.

 

Tulikivessä selvitellään yliluonnolliselta vaikuttavia kuolemia: Jeremy Grove löydetään lukitulta vintiltä kuolleena ja vielä kytevänä. Lattialautaan on palanut sorkanjälki ja ilmassa leijuu rikin katku. Seuraava uhri niinikään löydetään kuoliaaksi hiiltyneenä asunnostaan, jossa ei ole voinut olla ketään muuta. Kaikki merkit viittaavat yliluonnolliseen. Aivan kuin paholainen olisi tullut vaatimaan osaansa.

 

Kaikkitietävä ja -osaava Pendergast joutuu suureen vaaraan tutkiessaan murhia ja tällä kertaa kumppaniksi valjastetun ylikonstaapeli D’Agostan harteille jää paljon. Kaksikko joutuu venymään äärimmäisyyksiin saadakseen syyllisen kiinni.

 

Douglas Preston & Lincoln Child; Kuoleman asetelma

Ihastuin viime kuussa Douglas Prestonin & Lincoln Childin Ihmeiden kabinettiin siinä määrin, että halusin heti ensi tilassa lainata lisää FBI-agentti Pendergastin seikkailuja. Ja jos Ihmeiden kabinetti oli hyvä, niin Kuoleman asetelma oli vielä sitä paljon parempi. Ihan huippujännittävä dekkari! Hyytävä, karmiva, pelottava, pahaenteinen… ja niin mahdottoman kiehtova. Ilahduttavaa oli löytää myös kätkettyä huumoria kirjan sivuilta.

Kuoleman asetelmassa sarjamurhaaja murhaa ihmisiä Kansasilaisessa pikkukylässä maissipeltojen keskellä. Kirjan kansi on tosi ihana, oikein osuva  ja salaperäinen kuva tälle tarinalle.  Pendergast on aivan suurenmoinen hahmo, en vieläkään tiedä miten häneen pitäisi suhtautua. Kirjan loppu on karmivaa tarinaa, en päässyt illalla ajoissa nukkumaan enkä aamulla ajoissa marjametsään, kun piti vain lukea ja lukea ja lukea... Murhaaja, tuo hirviö, osaa olla todella pelottava. Ihanaa kauhua!

Jaa että miksi ruuaksi tämän muuttaisi... hm... joo, Hot Rod -sipsejä ja kokista.

Douglas Preston & Lincoln Child; Ihmeiden kabinetti

Sonja haastoi minut blogissaan rakastumaan kirjaan ja hyvän kirjan oli minulle valinnutkin:  Ihmeiden kabinetin. Tämä oli minulle ihan vieras ja kauhistuin, kun tajusin, että kyse on 650 –sivuisesta opuksesta. Miten dekkarista saa 650-sivuista? No kyllä vaan sai, eikä hetkeäkään ollut sellainen fiilis, että tässä olisi ollut mitään liikaa. No, melkein ei hetkeäkään.

Pendergastin hahmo FBI-etsivänä on ihan erilainen, kuin kenenkään muun. Välillä mietin, onko tämä etsivä tottakaan, vai joku harha.

Juoni menee lyhyesti niin, että Manhattanilla tehdään rakennustyömaalla ruumislöytö. 36 vainajan jäänteet löydetään kaivauksista. Poliisin, tutkijoiden ja museoviraston kanssa on kaikenlaista skismaa siitä, miten asiaa pitää tutkia vai pitääkö ollenkaan. Omalaatuinen agentti Pendergast innostaa tutkintaan mukaan Nora Kellyn luonnontieteelliseltä museolta ja tämän lehtimies-sulhasen sekä hairahtaneen poliisi-rukan.

Ruumiita tulee lisää. Kuka jatkaa yli sata vuotta sitten alkanutta murhasarjaa, kuka on Kirurgiksi tituleerattu tappaja? Loppuhuipennus on aika lennokas. Liian lennokas vai ei… se on ihan lukijasta kiinni =).

Verta ja suolenpätkiä on reippaasti ja melko kuvottavia kirurgisia toimenpiteitä esitellään tarkasti. Mielenkiintoista ja aika karmivaa.

Pendergasteja tulen lukemaan lisää. Google tiesi huhuta, että vaikka Ihmeiden kabinetti on ensimmäinen suomennettu Pendergast –romaani, niin näitä olisi ilmestynyt alkukielellä muutama aikaisemminkin. Höh. Olisi ollut kiva saada nekin suomeksi! Olikohan  mystistä Pendergastin hahmoa niissä avattu enemmän… Ainakin kirjassa tunnuttiin viittaavan joskus menneisiin tapahtumiin ja vähän ärsytti, kun niistä ei nyt ollut mitään hajua.