Eija Piekkari; Musta matkalaukku

 Musta matkalaukku ei ollut mielestäni ihan yhtä viihdyttävä, kuin aikaisemmat Krisse Elo -dekkarit. Kuuntelin tätä äänikirjana aina pienen hetken kerrallaan lenkkeillessä ja jotenkin tässä jahkailtiin liikaa. Kirja alkaa siitä, kun Krisse herää huumattuna tai myrkytettynä tuttava-pariskunnan kellarista. Tämän pariskunnan toinen osapuoli on tällä välillä hävinnyt ja toinen osapuoli taas on ollut samaan aikaan huumattuna, kuin Krisse. Kumpikaan ei tiedä mitä on tapahtunut. Kadonnutta etsitään ja kaikkia osapuolia epäillään vuorollaan. Samaan aikaan kylällä liikkuu omituinen hiippari, joka vakoilee pieniä lapsia. Kaikkea sillisalaattia paljon, mutta juoni vähän ohut. 

Eija Piekkari; Tappava talo

 Tappava talo on 9. osa Kristiina Elo -sarjaa ja ilmestynyt vuonna 2016. Onkohan tämä nyt sarjan viimeinen? On ollut mukava seurata jo tutuksi tulleiden poliisien kuulumisia ja Krissen omaa perhe-elämää. Tässä kirjassa joku pahaa tarkoittava henkilö pahoinpitelee kyläläisiä kaatamalla heitä ojaan. Mutta löytyy lähistöltä sitten surmattu nainenkin. Tutkintasihteeri Riikan siviilielämä on päässyt siihen pisteeseen, että hän on alkanut seurustella mysteeri-miehen kanssa. Krisse arvaa, että jotain on pielessä. 

Eija Piekkari; Kuolema kutsuu katsomoon

 Piekkarin perussettiä. Nuori nainen kuolee yksin vuokramökillä ja vain ystävätär on sitä mieltä, että kuolema on henkirikos. Ensin häntä ei uskota, mutta Krissen Elon tiimi tutkii asiaa ja murhaksihan se todetaan. Kirja oli taas iisi ja helppolukuinen ja mukavaa ajanvietettä. Ja taas elettiin eteen päin myös tutuksi käyneiden poliisipoppoon siviilielämää. Krissen ja Aksun lapsiperhe-elämä porskuttaa omaa tahtiaan, kaikki ihanat kyläläiset seikkailevat tutuissa puuhissaan ja poliisilaitoksen sihteeri Riikka muuttaa ulkoasuaan. Nämä ovat kuin vanhoja tuttuja vuosien takaa. Ihanhan heitä jokaista tulisi ikävä, jos kirjasarja ei jonain päivänä jatkuisikaan! 

Eija Piekkari; Hyytävä hyppy

 Hyytävä hyppy on 7. osa Kristiina Elo -sarjaa. Ahmin näitä ihan hullun lailla, koska kirjat ovat helppoja ja leppoisia luettavia, aivan täydellistä aivojen nollausta. Kirjojen henkilöt ovat tuttuja kuin naapurinmiehet ja lähikaupan kassat. Tässä osassa Krisse palaa työhön vuoden poissaolon jälkeen ja hänellä on vaikeuksia tarttua taas toimeen. Poliisilaitoksen erikoinen tutkintasihteeri, aikamiespoikatyttö Riikka, puolestaan tekee repäisyn ja repii irti napanuoran määräilevistä vanhemmistaan. Tiimi selvittää portaista pudonneen naisen kuolemaa. Se ei jää kirjan ainoaksi ruumiiksi. 

Seuraavaa kirja tarttuu käsiini heti kun tämänhetkinen kirjastopino ja varauspino on taas nollattu.

Eija Piekkari; Kaislikon kätköissä

 

Kaislikon kätköissä on kuudes osa Krisse Elo-sarjaa. Tässä sarjan osassa Krisse on muhkeasti raskaana, mutta poliisityöt ei jätä rauhaan. Kesäisestä kaislikosta löytyy naisen ruumis. Taas haastatellaan ja epäillään lähipiirin ihmisiä, ja sieltä se tekijäkin sitten löytyy. Poliisilaitoksen omituinen tutkintasihteeri Riikka kokee myös myöhään heränneitä murrosiän kapinointipuuskia.

Helmet-haasteessa: 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

Eija Piekkari; Risteys

 Viiden osa Krisse Elo -sarjaa, ja olisikohan ollut ehkä mielestäni sarjan paras tähän asti. Nuoren naisen ruumis löytyy tynnyristä ja aika raaka tapahtumaketju tulee ilmi. Krisseä piinaa myös oma menneisyys; ex-seurustelukumppani tuntuu seuraavan häntä kuin hai laivaa. Ja eihän siinä kaikki sitten ole ihan kunnossa, oli aika jännittävä juoni. Krissen ja Aksun suhde on puolestaan jotenkin niin ihana ja puhdas. Tietysti siihen lyö varjonsa Aksun ex-kumppani Kielo, mutta juuri siksi pariskunta vaikuttaa jotenkin suloiselta. Vaikka sarjan alkuvaiheessa olin sitä vastaan, että Aksusta ja Krissestä tulisi pari. On se jännä, miten nämä ihmiset alkavat "elää" lukijan mielessä.

Helmet-haasteessa kohta: 10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä

Eija Piekkari; Kylmä kättely

 Kirja Sirkku Helmesmaan murhasta. Rouva murhataan pellavatalkoiden yhteydessä ja epäiltynä on tietenkin joukko sukulaisia ja kyläyhteisön jäseniä. Krisse ja poliisikumppanit ratkaisevat arvoituksen.

Eija Piekkari; Pako portin alta

 

Kolmas osa Kristiina Elo -sarjaa. Kansantansseja harrastava rikosylikonstaapeli Krisse ja merkillinen poliisilaitoksen sakki ratkovat hirvimetsältä löytyneen vainajan arvoitusta. Nainen on ammuttu pellolle ja löytyy omituisesti kaadetun hirven alta (miten näin voi käydä?). Syyllistä etsitään naapurustosta ja miesystävien joukosta. Rinnalla kulkee naapuruston aika vastenmielinen perhehelvetti-draama.

Kirjassa Krissen ja tanssipari-Aksun suhde syvenee. Aksun ex-vaimo Kielo asettelee kapuloita rattaisiin.

Eija Piekkari; Sivuaskel

 Toinen osa Kristiina Elo -sarjaa. Ihan kivaa perusdekkaria. Kirjassa Krissen tanssipartnerin vaimo viettää juhlia ja yksi osallistujista löytyy murhattuna. Lukijalle esitellään kourallinen hahmoja, joista jokainen voisi olla syyllinen murhaan. Kirja ei niin hirveästi herättänyt tunteita, että enää puoli viikkoa myöhemmin muistaisin, kuka oli syyllinen, mutta pidän juuri tällaisista vaatimattomista ja turvallisista dekkareista, jotka eivät herätä juuri tunteita. Eli ihanaa pakoa arjesta.

Eija Piekkari; Haamupari

 Haamupari aloittaa Kristiina Elo -sarjan ja sijoittuu tanhuseuran maailmaan. Krisse itse on siinä jäsenenä ja osallistuu kohtalokkaalle tanhumatkalle, jolla eräs toinen osallistuja saa surmansa. Sarjan ensimmäisenä kirjan taso ei ollut vielä päätä huimaava, toivon että tämä paranisi jatkossa. Epäilen niin olevankin, sillä Piekkarihan on aika suosittu dekkaristi, varmasti nämä ovat lukemisen arvoisia. Tässä ensimmäisessä kirjassa henkilöt jäivät vähän ulkopuolisiksi ja omituisiksi. Varsinkin yksi poliisiasemalla työskentelevistä henkilöistä, Riikka, oli aivan liian karikatyyli. Ei nyt ihan noin omituista henkilöä voi ollakaan. Alkoi kyllä tuntua siltä, että Riikan varalle pedattiin tulevaisuudessa jotain... tapahtumaa..., mutta sitä ei ainakaan tässä kirjassa sattunut. Puoliksi jo odotin sitä. Krisse itse ja muut poliisit suhtautuivat Riikkaan niin halveksien ja avoimen vihamielisesti, että tuollaisesta inhosta on vaikea lukea. Sentään aikuisten kesken siellä työpaikassa ollaan. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta ei myöskään puhua pahaa selän takana ja pyöritellä silmiä. Toinen syy, miksi en oikein voinut tykätä Krissestä, on hänen nolo haikailunsa ex-miehen Eskon perään. Miehen, joka selvästi oli öykkäri ja ettei vähän alistavakin... niin eikun edelleen tämä petetty ja loukattu vaimo on tuollaisen miehen perään. Vähän iljettävää.

No, murhaaja oli aika ilmeinen ja lopussa se selvisi myös kirjan poliiseille.