Niklas Natt och Dag; 1794 - Elävien haudasta

 Ihana jatko 1793 -romaanille! Pääosissa raakki Cardell ja edellisestä kirjasta tutun Cecil Wingen veli Emil. Rujo ja kovia kokenut kaksikko on ainoa, joka suostuu tutkimaan nuoren aatelispojan synkkää tarinaa. Vasta teini-ikäinen poika on rakastunut torpparin tyttöön, mutta tällaista rakkautta ei suvaita. Poika lähetään kauas  Saint Barthelemyn saarelle, jossa käydään orjakauppaa. Vuosia myöhemmin vietetään häitä, jotka muuttuvat hirvittäväksi veriteoksi. Sulhanen lukitaan hullujenhuoneelle. Sen ohella, että Cardell ja Emil Winge etsivät vastauksia hirmuteon syihin, myös heidän omia vaikeuksia  ja menneisyyden salaisuuksia nousee pintaan. Tämä kuuluu niihin kirjoihin, joissa jännitystarinalle ei tuoda varsinaista loppuratkaisua, vaan tarina eletään epämääräiseen päätökseen saakka. Lankoja ei mitenkään tuotu yhteen ja päätelty. Osa arvoituksista jäi vielä auki.

Vuoden 1794 Tukholma esiintyy taas äärimmäisen rähjääntyneenä, likaisena, vastenmielisenä, syntisenä ja pelottavana kaupunkina. Nykyihmiselle tällainen on todella ravistelevaa. Kaikesta karkeudesta huolimatta äärimmäisen lumoava kirja.

Helmet-haasteessa kohtaan: 10. Kirjan nimessä on numero
ja
Popsugarissa: 4. A book by an author who shares your zodiac sign

 

Niklas Natt och Dag; 1793

Voi miten ihana ja hirveä kirja oli Niklas Natt och Dagin kirjoittama historiallinen dekkari 1793. Vatsaa kääntävän iljettävä ja samaan aikaan kiehtova ja koukuttava. Ja kauhea ajatella, että varmaan ihan autenttinen. Enpä olisi halunnut elää vuoden 1793 Tukholmassa, yök. En olisi myöskään halunnut olla tuon aikakauden sotaveteraani, jolta pitää amputoida raajoja... tai hirviön uhri, joka niinikään kokee saman kohtalon... Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten pitkään henki ihmisessä pihisee kaiken rujouden, kärsimyksen ja tautienkin jälkeen. On verta ja suolia, ulostetta ja löyhkää. 

Päähenkilöt ovat poliisin kaltainen viranomainen Cecil Winge, jonka elinpäivät ovat luetut pahentuvan tuberkuloosin takia, ja raakki Mickel Cardell. Yhdessä miehet selvittävät saastaisesta likavedestä löydetyn ihmistorson kohtaloa.

Järkyttäviä koki myös nuori neiti Anna Stina Knapp, joka tuomittiin kehruuhuoneelle.

Pidin kirjasta. Se oli sietämätön kaikessa kauheudessaan! Iljettävyydestään huolimatta ei tullut kertaakaan sellainen tunne, että kirjaa olisi ollut liian vastenmielistä lukea.

Pakko sanoa kirjailijan nimestä, että ei ole muuten taiteilijanimi, vaan ihan oikea =). Ja kirjan kansi on silmiä hivelevän kaunis.