Enni Mustonen; Tekijä

 

Tässä kirjassa viimeinkin vanha  Ida kuolee. Lapsenlapsi Ida työskentelee Marimekolle ja kirjassa kuvaillaan paljon Armi Ratiaa. Aika negatiiviseen sävyyn. On mahtanut olla ikävä ja ilkeä työnantaja. Kirja oli hieman edellistä osaa parempi, mutta kyllä nyt olenkin väsynyt tähän sarjaan.

Enni Mustonen; Näkijä

 Tämä Näkijä on jo yhdeksäs osa Syrjästäkatsojan tarinoita. Alkupään osat olivat paljon parempia, kuin nämä jälkipään kirjat, tähän ei tullut enää millään sellaista imua. Kirjan keskivaiheilla varsinkin olin aika pitkästynyt, mutta sitten lopussa taas sai vähän ilmaa allensa. Kirjan päähenkilö, Viena, pukee elokuvayhtiöiden pukuhuoneissa filmitähtiä ja suuri osa kirjaa liikkuu puvustuksen parissa. Päästään mukaan mm. Marilyn Monroen, Frank Sinatran, Elvis Presleyn ja Jayne Mansfieldin maailmaan. Keskikohta kirjaa oli pelkkää Tuntemattoman sotilaan filmausta ja se oli tylsä osuus. 

Enni Mustonen; Pukija

Pukija on jo 8. osa syrjästäkatsojan tarinoita. Tässä päähenkilö on Kirstin tytär Viena, joka hakee paikkaansa maailmalta ja työelämästä. Ensin hän toimii pukijana Suomen filmiteollisuudessa ja sitten maailman tuulet, tai oikeammin lentokoneet, kuljettavat häntä aina Amerikkaan saakka. Yhdellä näistä reissuista Viena on Miss Universumiksi valittavan Armi Kuuselan avustaja. Armin seikkailuja Amerikan ihmemaassa kuvattiin kivasti, minulle tuo aika on ollut vähän tuntematonta. Myös 50 -luvun lentomatkailu tuli ihan uudella tapaa tutuksi.

Kirjassa tavattiin tunnettujen suomalaisnäyttelijöiden lisäksi myös mm. Mae West ja Marilyn Monroe.

2017 vuoden Helmet -haasteessa laitan tämän kohtaan: 

38. Kirjassa mennään naimisiin

Olen nyt oppinut vähän lukemaan e-kirjoja. Ensiksi harrastin sitä vain tietokoneen näytöltä ja joskus satunnaisesti kännykältä, mutta sitten kaivoin vanhan tabletin naftaliinista ja puhaltelin siitä pölyt päällä. En ollut edes varma, saako sitä päälle. Mutta hyvin toimi ja akku pitää virtaa ihan kivasti. Tämän voi jopa ottaa sänkyyn mukaan nukkumaan käydessä, se on iso plussa. Päivän paras lukutuokio on illalla vatsallaan sängyssä kirja tuettuna tyynyä vasten. Tabletilla se onnistuu melkein yhtä hyvin, kuin fyysisen kirjan kanssa. Ja ajatella; kirjastojen oma ellibs -palvelu on ihan ilmainen! Sieltä löysin Pukijankin ja tällä hetkellä luettavana olevan Arttu Tuomisen Muistilabyrintin ja pari muuta kirjaa on jo varauksessa. Tuntuu kuin olisin lapsi karkkikaupassa, enkä tiedä mihin silmäni pistän.

Enni Mustonen; Sotaleski

Luin viime viikolla Mustosen Taiteilijan vaimon ja kun satuin heti perään saamaan käsiini ellibs-palvelusta tämän seuraavan osan, Sotalesken, niin en voinut pidätellä. Ja tämä oli vielä parempi osa, kuin Taiteilijan vaimo. Nyt elettiin niin jännittäviä aikoja, Suomen sotavuosia, talvisotaa ja jatkosotaa. Mentiin Karjalaan, Petroskoihin, koettiin Helsingin pommituksia ja oltiin pommisuojassa piilossa. Kirjassa elettiin todellista elämää ja koettiin koskettavia kohtaloita. Päähenkilöinä edelleen Kirsti ja Iivo. Ja taas kerran, kuten usein näissä Suomen sodan aikaa käsittelevissä kirjoissa, tuntui niin viiltävältä ajatella - oikeasti ajatella - monien nuorten miesten kohtaloita. Niitä kirkasotsaisia siloposkia, tuskin teini-iästä päässeitä, melkein lapsia vielä, jotka joutuivat sinne sotaan ihan oikeasti puolustamaan isänmaata. Tämä oli vain kirja, mutta yhdelle sukupolvelle se oli oikeaa elämää.

Sotaleskessä Ida totesi hyvästellessään poikiaan Voittoa ja Veikkoa sotaan, ettei hänestä koskaan tule äitiä, joka riemumielin lähettää poikansa sinne jonnekin taistelemaan. Kenestäpä tulisi.

Kirjalla vastaan vanhaan Helmet 2017-haasteeseen kohtaan: 

8. Suomen historiasta kertova kirja ja  Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan:  3. A book with a character with a vision impairment or enhancement (a nod to 20/20 vision)

Enni Mustonen; Taiteilijan vaimo

Taiteilijan vaimo on Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan 6. osa. Ensimmäisissä kirjoissa päähenkilönä oli Ida, näissä parissa viimeisimmässä taas Kirsti, Idan tytär. Tässä romaanissa Kirsti ja Iivo asuvat aluksi Pariisissa, mutta muuttavat myöhemmin takaisin Suomeen ja perustavat nuorena parina perheen. Taas kerran tavataan Suomen historiaan jälkensä jättäneitä kuuluisuuksia, taiteilijoita, ja eletään  mukana lähihistorian mullistavissa tapahtumissa. Kieltolaki, Lapuan liike, Edelfeltin patsas, Olavi Paavolainen ja Mika Waltari...

Aina lukiessani Mustosta mietin, mikä tämä ihmeellinen sävy näissä on. Nyt tulin ajatelleeksi termiä yksitotisuus. Vaikka päähenkilö kertoo tarinaa minä-muodossa, hän jättää pois kaikki tunteet, kuvailut ja ääripäät. Kirjoissa päähenkilö ei juurikaan kerro tunteistaan, vaan aivan kuin tarkkailisi omaa minäänsä itsensä ulkopuolelta ja kertoo ainoastaan mitä tekee ja reagoi. Kun Kirsti saa vauvan, hän ei ihmettele rakkautta tai kerro miten sydän pakahtuu. Hän vain kertoo ottaneensa lapsen rinnoilleen tai miten lapsi ääntelee kopassaan. Tämä on jotenkin jännää, aivan poikkeuksellinen ote.

Vaikka nämä loppupään osat eivät enää yllä ihan alkupään kirjojen tasolle, niin silti ovat ihania luettavia vielä ja odotan saavani jo seuraavan osan, Sotalesken, käsiini.

Jälkikäteen aloittamassani vuoden 2017 Helmet -haasteessa tämä menee kohtaan: 

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja

Enni Mustonen; Ruokarouvan tytär

Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja jatkuu tällä Ruokarouvan tyttärellä. Olin jo melkein varma, ettei sarjan taso voi jatkua entisellään, mutta kyllä se taisi nyt jatkua. Ehkä sai jopa uutta pontta, kun päästiin eroon aikaisemmissa kirjoissa hallinneesta "Ida palvelijana milloin kenenkin taloudessa" -teemasta. Päähenkilö on Idan tytär Kirsti, jonka nuoruusvuosia kuvataan ensin Suomen kamaralla ja sitten Pariisissa. Namedroppingia on niin, että hengästyttää. Se on vallattoman hauskaa. Eniten ihastutti Olavi Paavolainen ja Katri Vala. Näitä kahta tulenkantajaa ei oikein voi ottaa tosissaan =). Pariisissa sitten Coco Chanel ja Elsa Schiaparelli, muotitalon omistajat.

Enni Mustosen kirjoissa kaikki sattuu aina sopivasti. Kun romaanihenkilö etsii vaikka seurakuntataloa, niin "siinähän se olikin seuraavan korttelin alussa" ja kun jalat olivat kipeät kanttiinissa seisomisesta, niin "onneksi rouvalla olikin meille jo eväät valmiina ja saimme istahtaa pöydän ääreen". Tai kun juna vie vieraaseen kaupunkiin, niin miten äidin nuoruustoveri sattuukin ihan yllättäen paikalle auttamaan. Aina järjestyy yösija, ateria, rahallinen korvaus, vapaapäivä... kaikki on suloista ja sutjakkaa.

Note to myself: muista lainata Katri Valan runoja kirjastosta.

Enni Mustonen; Ruokarouva

Ruokarouvassa, sarjan jo 4. osassa, Ida muuttaa Ruotsista takaisin Suomeen tyttärineen. Hän on saanut palveluspaikastaan perinnön, jonka turvin voi ostaa oman huvilan Albergasta ja perustaa sinne täysihoitolan. Naapurissa asuu kuvanveistäjä Ville Vallgren ja kylässä käydään myös Axel Gallen-Kallelan luona.

Eletään sotaisia vuosia 1914 – 1918. Venäjällä melskataan, punakaartilaiset valtaavat Helsingin. On sisällissota. Kirjassa seurataan sitä, miten Ida ja täysihoitolaiset selviävät uhkasta huolimatta. Tai toiset selviävät ja toiset ei.

Myös vanha tuttu Elias saapuu maisemiin. Toiset taas lähtevät. Kuka jääkärikoulutukseen, kuka punakaartiin. Ja maailmanpolitiikassa kuohuu.

Kirjassa tapahtuu suloista name-droppailua: muita esiintyviä henkilöitä ovat Leevi Madetoja, L. Onerva, Kasimir ja Eino Leino, Hertta Kuusinen.

Pidin kirjasta paljon, vahvat naiset jaksavat aina ilahduttaa.

Kuittaan Ruokarouvalla Helmet 2019 -haasteen kohdan 1. Kirjan kannessa on kasvot.

Enni Mustonen; Emännöitsijä

Emännöitsijä on syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan 3. osa. Ihanan Idan ihana tarina jatkuu tässä kirjassa taiteilija Albert Edelfeltin perheessä. Ida emännöitsee varsin itsenäisenä neitinä taiteilijaseurueita isäntänsä ateljeerissa ja tuntuu olevan aika korvaamaton henkilö. Naissankarina tunnettu Edelfelt koskettaa Idan romantiikankaipuista sydäntä. Ja mitäs sitä sitten onkaan tapahtunut kautta aikain isäntien ja palvelustyttöjen kesken…

Kirjan lopussa Ida muuttaa Tukholmaan.

Voi huokaus, nautin mahdottomasti!

Enni Mustonen; Lapsenpiika

Lapsenpiika on Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan toinen osa. Siinä missä Paimentytössä Ida vielä piikoi Östersundomin kartanossa ja Björkuddenissa Sakari Topeliuksen perheessä, Lapsenpiiassa hän jatkaa elämässä eteenpäin ja paimentaa Sibeliuksen perheen jälkikasvua Helsingissä. Oikeasta elämästä tutut (tai tuntemattomat) lapsikohtalot elävät traagisina kirjan sivuilla. Ja samoin tekee Idan oma elämä. Idasta onkin tullut oikein topakka neiti jo.

Pidän paljon tästä konseptista, jossa syrjästäkatsoja Ida avaa Suomen merkkihenkilöiden historiaa lukijalle. Osa on valmiiksi tuttua, osa ei ja monta kertaa on pitänyt googlettaa enemmän näiden merkkihenkilöiden perheenjäsenistä, elinvuosista tai asuinpaikoista. Yllättävän paljon on sitten kuitenkin sellaista tietoa, jonka olenkin näköjään aina tiennyt, mutta en vain tajunnut tietäneeni. Hyvin ne koulussa ovat meitä mukuloita opettaneet. Vai kuuluisikohan kehut äidilleni, joka on aina pitänyt suomalaisen taiteen ja taiteilijoiden elämäkertojen tuntemusta edes jonkinlaisena sivistyksellisenä mittarina.