Näytetään tekstit, joissa on tunniste Montgomery L. M.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Montgomery L. M.. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. elokuuta 2022

L. M. Montgomery; Sininen linna


 Hm... onkohan tämä nyt sellainen klassikko, joka olisi pitänyt lukea jo nuorena, ja pitääkö nyt hävetä, kun tartuin kirjaan vasta näin myöhään? En edes tuntenut kirjan juonta ja sanomaa ennestään, en muuta kuin takakansitekstin. Siinä kerrotaan, että Valance Stirling on perheensä ja sukunsa heittopussi, halveksittu ja hyväksikäytetty nuori nainen. Kun Valance saa lääkäriltään kuulla, että hänellä on elinaikaa vain vuosi, hän päättää repäistä itsensä irti menneestä, tehdä omia päätöksiä, ilmoittaa omia mielipiteitään ja olla palvelematta sukulaisiaan. 

Kirjan juoni on ennalta arvattava, mutta tämän ei ole tarkoitus ollakaan salamyhkäinen arvoitus-romaani. Kirja oli vanhanaikaisella ja naiivilla tavalla herttainen. Tämän kaavan mukaisia romaaneja soisi olevan enemminkin.

tiistai 11. joulukuuta 2018

L. M. Montgomery; Annan unelmavuodet

Anna elää unelmavuosiaan Nova Scotiassa ja opiskelee Redmondin yliopistossa opiskelijatovereidensa kanssa. Vanha tuttu lapsuudenystävä Gilbert on rakastunut Annaan, mutta Anna ei antaudu helpolla. Hän osoittaa mieluummin suosiotaan unelmiensa satuprinssille Roy Gardnerille. Viehko vanhanaikainen ja lämminhenkinen Annan tarina jatkuu. En ehkä lapsuudessani ja nuoruudessani päässyt näin pitkälle Anna-kirjoissa, joten luin tämän nyt ensimmäistä kertaa.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

L.M. Montgomery; Anna ystävämme

Toisessa Anna-sarjan romaanissa herttainen päähenkilömme on palannut oppineena (16 - 18 -vuotiaana!) neitinä takaisin Avonleaan ja aloittaa nuorena opettajattarena. Kirjassa kuvataan Annan suhdetta muutamiin koululapsiin, toisiin enemmin ja toisiin vähemmin. Nuoren opettajan ennalta luovat ihanteelliset periaatteet saattavat pikkuisen romuttua, kun tosi paikka töissä alkaa.
Anna ei ole enää rasavilli tytönheitukka, vaan nyt on aika ensimmäisille aroille romanttisille tunteille. Avonleassa kohdataan melkein häväistysjuttukin, kun poikamiehenä esittäytyneen naapurin vaimo tuleekin yllättäen kylään. Ja häät, kun kauan toisiaan haikaillut pariskunta saa toisensa. Voi tuota aikaa; 1800 – 1900 vaihde Kanadassa Prinssi Edwardin saarella!
Kirjan lopussa Annasta tulee taas opiskelija; hän jatkaa seminaariin ja aikoo saada kaikki kunniamaininnat ja stipendit.
Anna-kirjat ovat kyllä aika hupsuja =). Varmasti luen seuraavankin, vaikka en nyt ihan kauheasti näistä pidäkään, ovat niin hellanlettusia ja vanhanaikaisen tunteellisia. Lyö vähän yli tällaisesta paatuneesta dekkaristista.