George R. R. Martin; Lohikäärmetanssi 2.

No niin, viimeistä viedään. Toistaiseksi viimeinen Tulen ja jään laulun osa, Lohikäärmetanssi 2. Olin jo edellisessä niteessä aivan kurkkuani myöten täynnä tätä sarjaa kaikkine väkivaltaisine tappamisineen ja raiskauksineen. Tämä saattaa parantaa asemiaan ehkä ihan himpun verran. Tai sitten se johtui vaan siitä ilon tunteesta, että nyt se on luettu. Kaikki. Ja toiseksi vielä se, että viimein päästiin siihen, mitä me lukijat olemme jo ainakin noin neljän kirjan verran odottaneet. Toisaalta nyt tapettiin yksi kirjan lempi-hahmoista, olipas kurja ja surullinen ratkaisu.

Olen todella helpottunut, kun nyt kaikki on luettu. Tietenkin luen sitten vielä ne kaksi tulevaisuudessa julkaistavaa saagan osaa, mutta onneksi siihen tuntuu menevän vielä jokusia vuosia.

Helmet 2020 -haasteessa kohtaan

39. Kirjassa lennetään (viimeinkin! Kyllä tätä on odotettu!)

ja

Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan 

18. A book with a made-up language

George R.R. Martin; Lohikäärmetanssi 1

Tätä sarjaa on nyt luettu sinnikkyydellä jo 5. osaan asti. Tai paremminkin viidennen osan ensimmäiseen niteeseen. Alkaa olla takki tyhjä ja mitta täysi. Jos ei olisi näin monta osaa takana ja tuntu niiden menemisestä hukkaan, niin olisin lopettanut sarjan tämän kirjan puoleen väliin. Se makasi hyllyllä puoli vuotta avaamattomana ja tunsin suorastaan pahoinvointia kun silmä sattui siihen. Sitten päätin, että luen tämän kirjan vuoden loppuun mennessä, vaikka mikä olisi. Otin aikataulutuksen: joka aamu kahvipöydässä yksi luku. Lopulta kirjan päättyminen alkoi olla niin ihana ajatus, että luin kolme viimeistä lukua samana päivänä. Huh. Mutta loppu häämöttää jo! En voi enää tässä vaiheessa antaa periksi. Hyllyssä odottelee osan toinen nide, joka on sarjan toistaiseksi viimeinen julkaistu osa. Kaksi on tulossa sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.
Ihan liikaa väkivaltaa, raiskauksia, kuvottavuuksia, raatelua, rääkkäystä, kidutusta, taistelua, verta, suolia, vihaa, paskaa, repimistä, alistamista, orjuuttamista, nylkemistä ja kaikkea mahdollista. Kuinka monta monta kirjaa ja sivua siitä voi kirjoittaa?
Lukiessani tätä kirjaa en muistanut enää puoliakaan sen hahmoista. Osa nimistä oli tuttuja, mutta en yhdistänyt heitä mihinkään menneiden osien tapahtumiin. Daenerys edelleen kokoaa joukkojaan ja esittelee rintojaan puvussa, joka jättää toisen rinnan paljaaksi. Tämä muistetaan aina mainita. Tyrion-kääpiö on edelleen sarkastinen ja ruma kuin perkele. Jon on kirkasotsainen ja hyveellinen Muurin ylikomentaja. Muilta on nyljetty ruumiinosia, leikattu korvia tai nännejä. Naiset on kaikki raiskattu. Eläimiä poltetaan elävältä. Eiköhän sama touhu jatku sitten seuraavassa osassa.

Kirjalla vastaa Popsugar 2020 -haasteen kohtaan 9. A book with a map.

George R. R. Martin; Korppien kestit

Korppien kestit on Tulen ja jään laulun neljäs osa. Kolmas osa oli kaksiosainen ja varsinkin sen ensimmäisen osan aikana muistelen kyllästyneeni siihen, ettei mitään tapahdu. Toisessa puoliskossa parani vähän. Tämä neljäs osa oli sitten jo vauhdikkaampi, vaikkakin yhtä harhailua pitkin Westerosia.

Mutta täytyy sanoa, että aikamoisen urotyön George R.R. Martin on tehnyt, kun on jaksanut kirjoittaa näin pitkän kirjasarjan valtaistuinpelistä, jossa ei oikeastaan tapahdu mitään muuta, kuin juonitellaan, taistellaan, matkataan paikasta toiseen, kuollaan ja valloitetaan linnoituksia. Kyllähän tämän voisi, ja joku toinen kirjailija ehkä tekisikin niin, kutistaa ainakin puoleen, eikä juoni kärsisi siitä mitenkään.

Sarja jatkuu edelleen raakana, rujona ja ahdistavana, seksistisenä ja väkivaltaisena. Eniten inhoan sitä, miten nännien leikkelemistä miekoilla ja tikareilla kuvataan niin kovin paljon. Niin miesten kuin naistenkin. Raiskauksia itsessään kirjassa ei tapahdu paljon, mutta niistä puhutaaan koko ajan. Kuvaillaan, kerrotaan, muistellaan ja suunnitellaan. Aivan kuin joku teinipojan märkä päiväuni. Edelleen ihmettelen, minkälainen mies kirjoittaja on.

Ilahduttavia ja positiivisia puolia taas on kirjan henkilöiden keskinäinen dialogi, jossa usein esiintyy pikkuilkeää osuvaa sanailua, vinoilua ja irvailua. Ja näppäriä huomioita. Mielestäni sitä oli tässä kirjassa enemmin kuin aikaisemmissa.

Korppien kestit valitsin Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29. Kirjassa nähdään unia. Tässä unia näkivät ainakin Cersei, Jaime ja Arya. Painajaisia tietenkin.

George R.R. Martin; Miekkamyrsky 2.

Miekkamyrskyn 1. osa oli mielestäni puuduttavan junnaava. Tässä sen 2. osassa sentään tapahtui taas jotain ihan uutta. Kaksi tärkeää henkilöä sai surmansa. Sekä tietenkin lukematon määrä muita sivuhenkilöitä, jotka on vetäisty mukaan Westerosin valtaistuinpeliin.
Saaga jatkuu...

George R.R. Martin; Miekkamyrsky 1

Miekkamyrsky 1. on Tulen ja jään laulu-sarjan 3. osa ja sen 1. nide.

Valtaistuinpeli Westerosissa jatkuu. Edelleen mennään samaa kaavaa kuin aikaisemmissa kirjoissa. Siihen nähden aika ihme, että näitä edelleen jaksaa lukea, kun koko ajan toistetaan samaa ja mitään uutta ei oikein tapahdu. Taistelua herruudesta ja petoksia, juonittelua, epäonnistumisia ja voiton hetkiä. Kirjassa aika kulkee hitaasti, kun päähenkilö vaihtuu aina luvuittain.

Jos nyt jotain pitäisi nostaa tästä kirjasta esiin sellaista, joka poikkeaa muista sarjan edellisistä, niin ehkä se, että Jon Nietos ei olekaan Mustien Veljien parissa, vaan hänen tarinansa alkaa Muurin takaa aivan toisenlaisessa seurassa. Siellä Jon saa kokea ensirakkautensa.

George R. R. Martin; Kuninkaiden koitos

Kuninkaiden koitos on Tulen ja jään laulu -sarjan II osa. Vaikka en pitänyt ihan täysillä ensimmäisestäkään kirjasta, Valtaistuinpelistä, niin pidin siitä sentään aika paljon ja sen verran, että uskoisin nyt koko sarjan kahlaavani läpi. Koska minun on aivan pakko saada tietää, mitä näille henkilöille tapahtuu! Ihan pakko. Vaikka on välillä vähän kökköä suomennusta, liikaa väkivaltaa ja raakaa seksiä. Vaikka on järjettömyyksiä ja epämiellyttävyyksiä.
Tämän sarjan lukeminen sujuu minulta aika hitaasti, lukujen välillä on huokaistava ja hengähdettävä, mutta havaitsen silti jotain koukuttavuutta. Kuitenkin tavallaan "pelkään" tarttua kirjaan uutta lukua varten ja joskus jopa yritän lykätä sitä tekosyillä. Tarvitsee vahvan mielentilan lukua aloittaessa. Ja kun näissä on vielä yli 700 sivua kussakin...

Pidän itseni hyvin tarkoin vartioituna, etten katso Game of Thrones -sarjaa, en googleta kuvia ja hypistelen vain tuota poikani antamaa ensimmäisen kauden dvd-tä… En todellakaan halua spoilaantua.

Kuninkaiden koitoksessa taistelevat olemassaolostaan ja vallasta edelleen kuningas rautavaltaistuimella eli lapsikuningas Joffrey Bartholeon Cersei-äiteineen, kääpiö Tyrion, josta on tehty kuninkaan Koura, pohjoisen kuningas Robb Stark ja tuntemattomien maiden Dani, lohikäärmekuningatar. Sekä lukuisa, lukuisa joukko sivuhenkilöitä, joista joku aina nousee tärkeämpään asemaan.

Lemppareitani on Tyrion, kääpiö, peikko. Stark-suvun tytär Arya. Jon Nietos. Ja tunnen pyhää vastenmielisyyttä Bartholeon… (ja kun luulin että selviän tästä postauksesta kirjoittamatta noita nimiä, menikö tuo nyt oikein…) -sukua kohtaan. Sekä Sansaa. Ja Theonia.

Suositellessaan tätä kirjasarjaa minulle poikani paljasti, että hänen mielestään kirja sai lukijan mielenkiintoisesti miettimään henkilöiden ja hyvyyttä ja pahuutta. Että yhtäkkiä lukija saattoikin olla aivan toista mieltä kuin aikaisemmin ja hämmästyä siitä. Että hyvä ei olekaan aina hyvää ja paha pahaa. Minä en ole vielä keikkunut, mielenkiinnolla odotan…

Tällä kirjalla Helmet -haasteen kohtaan 21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi. Fantasia ei nimittäin ole.