Jaana Lehtiö; Mitä mieleen jää

 Voi kauhea. Nyt on kirjan nimellä pahaa ennakoiva vihje, sillä ei muuten jäänyt mieleen yhtään mitään tästä kirjasta. Ehkä olen vähän kyllääntynyt Juha Muhos-dekkareihin, tämä taitaa olla jo kahdeksas sellainen. Herttainen Porvoo ei ehkä jaksanut nyt ilahduttaa ja Muhosen omaperäinen addiktio herkullisiin kahvileipiinkin tuntuu jo niin nähdyltä. Jotainhan tässä kirjassa oli Muhosen omaa väsymystäkin; hänet kun haluttiin ihan erilaisiin hommiin poliisin sisäisissä siirroissa ja niiden kokouksissa istuminen alkoi riittää Muhoselle. Hän kaipasi kentälle ja tutkimaan vauhdikkaita juttuja. Sellainen tulikin, kun vanhus löydetään portailta pudonneena. Kirjassa mentiin myös takautumiin ja jonkinlainen rikostutkinta saatiin aikaiseksi. Jostakin.

Jaana Lehtiö; Aika pahentaa haavat

 Jälleen yksi Juha Muhos-tarina. Näitä on nyt tullut luettua paljon, koska lainaan kirjoja uudesta ilmaisesta Kansalliskirjaston e-kirjastosta ja siellä on valitettavan vähän mitään luettavaa. Kourallinen dekkareita ja jostain syystä juuri nämä Lehtiöt... jotka ovat harvemmin lainassa ja vapaana lainattavaksi. Kyseisen sovelluspalvelun erikoisuuksiin kuuluu siis se, että kutakin kirjaa voi lukea vain yksi käyttäjä kerrallaan. Toivon palvelun laajenevan ja saavan paljon uusia kirjoja. Toki pitää olla iloinen, että kunnat yleensä tarjoavat tällaista palvelua ilmaiseksi asukkailleen.

Tässä romaanissa Juha Muhonen ja poliisitiiminsä tutkivat ruumislöytöä, joka tehdään jonkinlaisessa aitamuurissa. Juoni on taas ihan tavallinen ja luettava, mutta käytin suurimman osan ajasta pähkäillessäni, että miten se ruumis nyt oikein olikaan ja missä. Luin monta kertaa, enkä tajunnut. Rankkasade ja tulvavedet kuitenkin hajottivat jotain muuria, jonka sisään(?) oli haudattu ruumis. En oikein ymmärtänyt, oliko muurilla siis kaksi eri seinää, eli oliko niin kuin ontto vai miten sen sisältä voi löytyä maata ja sen maan seassa ihmisen jäänteet. Olipa erikoista. Jännää. Pitäisi nähdä.

Jaana Lehtiö; Montako päivää vielä

 Tällä kertaa Juha Muhoselle aiheuttaa päänvaivaa Porvoon moottoritieltä löytynyt ruumis. Tietenkin porvoon oma Jane Marple eli Hilkka Alitupa pääsee osalliseksi murhatutkintaan. Ja niin ikään aiheuttaa päänvaivaa Muhoselle. Kun aloin lukea tätä sarjaa, en pitänyt Hilkka Alituvasta yhtään, nyt olen loiventanut käsityksiäni. Hilkka on ihan ok. Juha Muhosen ominaispiirteisiin liittyy ääretön munkkien, leivonnaisten ja pullien syönti ja ihan ehta sokerikoukku. Onhan ne nyt vähän esiintuotua erikoisuutta, mutta tavallaan kiva omaperäinen valinta. Meillä on neulovia poliiseja, ryyppääviä poliiseja, lääkkeiden väärinkäyttäjiä, kalastavia, sukeltavia ja rokkia soittavia poliiseja. Jokaisella oma juttunsa. Muhosella se on tämä pullansyönti. Herkkusuuna ymmärrän tämän kyllä oikein hyvin.

Jaana Lehtiö; Uutta auringon alla

 Juho Muhosen tutkimukset jatkuu. Uutta auringon alla on sarjan toinen dekkari, joka sijoittuu Porvooseen ja tällä kertaa Porvoossa toimivan uskonnollisen lahkon Valtakunnan toimintaan. Lahkon tiloissa on tapettu nainen. Ruumis löytyy talikolla lävistettynä. Poliisin apuna, tai ehkä vähän kiusanakin, häärii jälleen Hilkka Alitupa. Miten tuo rouvashenkilö onnistuukin työntämään nenänsä lähes joka paikkaan.

Helmet-haasteessa kohtaan: 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo 

Jaana Lehtiö; Joka viisautta rakastaa

 Porvooseen sijoittuva dekkari, jossa komisario Juho Muhonen kollegoineen saa ratkaistavakseen roskiksesta löytyneen alastoman ruumiin arvoituksen. Toinen mysteerien kanssa hääräilevä kansalainen on eläkeläisrouva Hilkka Alitupa. Joka viisautta rakastaa aloittaa sarjan, jossa Muhonen ja ilmeisesti Hilkka Alitupakin seikkailevat jatkossa. 

Helmet-lukuhaasteessa tämä kirja meni kohtaan: 8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

ja

KM-lukuhaasteessa: 74. Kirja, joka sopii vähintään kolmeen eri haastekohtaan.