Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kyrö Tuomas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kyrö Tuomas. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Tuomas Kyrö; Kerjäläinen ja jänis

Kerjäläinen ja jänis kertoo ihmiskaupan uhriksi joutuneen Vatanescun tarinan. Ihmiskauppaaja on Jegor, joka tuo Vatanescun kumppaneineen Romanian slummeista Suomeen kerjäämään ja ansaitsemaan rahaa. Onnellisen sattumuksen kautta Vatanescu pakenee ja pakomatkallaan kohtaa jäniksen ja muita persoonia.
Kirja oli nopeasti luettava ja vaikka siinä oli yritystä, niin laadultaan vain keskinkertainen.
Ehkä tämän voisi sujauttaa Helmet -haasteen kohtaan 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria. Sekä Romanian slummit että kerjäläisyys on minulle vieraita kulttuureita.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Tuomas Kyrö; Ilosia aikoja mielensäpahoittaja

Kyllä en ole lukenut koskaan ennen kirjaa, jossa romaanihenkilö rakentaisi itselleen ruumisarkkua. Mielensäpahoittaja on päättänyt, että elämä lähestyy loppuaan. Pitää rakentaa arkku ja tehdä testamentti. Kyllä tuli myös mieleen, että kuinkakohan monta oikeaa mielenspahoittajaa Tuomas Kyröllä on ollut taustajoukoissa tutkintamateriaalina. Mielensäpahoittajan Miniä puuttuu välistä, jokohan sitten riittää mielensäpahoittajat...

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Tuomas Kyrö; Tilkka

Joo-o, Tuomas Kyrö osaa kirjoittaa helppoa, hyvää ja sujuvaa tekstiä, tällaista lukee niin mielellään. Keskussotilassairaala Tilkassa tapaavat erilaiset miehet, nuoret ja vanhat. Kullakin on oma syynsä olla potilaana, kullakin oma menneisyytensä, jota vähän valotetaan. Huom; vähän! Jäi hieman kaivelemaan, kun osa jäi vihjailuiksi ja avautumatta sen enempää, mutta silti tämä oli hauska romaani lukea. Osittain Tilkka oli ihan mielensäpahoittajamaista tekstiä, vaikka Tilkasta siihen on vielä monta vuotta. Esi-mielensäpahoittaja ehkä. Sikojen teurastuksesta en tykännyt. Oliko pakko. Hyvä kirja, jota en toivo esimerkiksi äitini lukevan.

torstai 16. lokakuuta 2014

Tuomas Kyrö; Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Mielensäpahoittaja on ihana. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kukaan ei tule käymään. Vielä enemmin pahoitin, kun Kolehmainen tuli kylään.
Ruskeakastike jatkaa mielensäpahoittajan suoraviivaista linjaa, onhan tämä melkein yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinen kirja, joka esitteli meille tämän kahdeksankymppisen vanhuksen, Mielensäpahoittajan. Taattu lukuelämys.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tuomas Kyrö; Mielensäpahoittaja

Voi taivahan talikynttilät, miten tämä osui ja upposi =). Ihan huikea elämys ja minun on vaikea kuvitella ketään, joka ei tästä nauttisi. Niin hykertelin itsekseni ja mielessäni nyökyttelin tietäväisesti päätäni.Tässä sitä on vaari-energiaa! Kantaaottavuutta ja inhimillistä yhteiskuntatietoisuutta käärittynä niin makeaan pakettiin, että a vot! - sanoisi edesmennyt vaarini.

Kyllä ei tulisi pankin tarjoama synttärikakku halvaksi, jos sinne joutuisi taksilla ajamaan!

Jos joku ei ole tätä vielä lukenut, niin asia pitää korjata äkkiä.