Jonas Jonasson; Satayksivuotias jolla mielestään oli liikaa mielessään

 Satayksivuotias seikkailee jälleen ympäriinsä ja pääsee työntämään nokkansa niin Trumpin, Putinin, Pohjois-Korean diktaattorin kuin pohjoismaistenkin vallankahvassa roikkuvien asioihin. Mukaan tarttuu ydinaseisiin tarkoitettua materiaalia, vähän vahingossa tosin. Tämähän oli taas hervoton seikkailuromaani. Kirjan aloittaminen oli vaikea kynnys, jostain syystä asennoiduin tähän "en jaksa" -tunnelmin, mutta yllättäen ne menivät ohi ja pystyin nauttimaan satayksivuotiaan tarjoamasta viihteestä.

Helmet-haaste: 33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias

Jonas Jonasson; Lukutaidoton joka osasi laskea

Tätä kirjaa käpistelin kirjastossa pari kertaa, ennen kuin kolmannella sen sitten otin mukaani. Pidin Satavuotiaasta niin kovin, että en ollut ihan varma, haluanko enää uudelleenlämmitettyä samantyyppistä juonta. (Sitä paitsi en pidä Afrikka-aiheisista kirjoista!). Mutta ei tämä nyt niin paha ollutkaan. Edelleen hauska ja kekseliäs. Soweton slummissa asuva Nombeko toimii vessojen tyhjentäjänä ja jotenkin kummallisesti saa haltuunsa mittaamattoman arvokkaat timantit. Niin ja joutuu oikeuteen liikenneonnettomuudesta syytettynä. Rangaistushan siitä tulee.
Ihmeellisten sattumien kautta Nombeko päätyy Ruotsiin. Kuvitella. Ja mukanaan ydinpommi. Joo, niin vaan sattuu käymään, minkäs teet.
Ruotsissa omalaatuisesti kasvatetut kaksospojat liittyvät Nombekon elämään, samoin aika moni valtion päämies ja Ruotsin kuninkaalliset ja jokunen agenttikin siinä on kintereillä... hengästyttävää, hupaisaa. Kiva luettava, ei ihan satavuotiaan tasoa. Siinä oli norsu. Tässä ydinpommi. Mitähän on seuraavassa? Nyt voisi kyllä olla hyvä hetki vaihtaa konseptia.

Jonas Jonasson; Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi on toistaiseksi tämän vuoden paras lukemani kirja. Aivan nerokas ja hihityttävä teos. Tässä oli pikkuripaus mielensäpahoittajaa ja vähän enemmän Arto Paasilinnaa. (Nyt solmu sormenpäähän – minun on pakko ottaa uusintaerä Paasilinnaa taas luettavaksi!)

Kaikkien pitäisi saada lukea tämä kirja. Ei ehkä ihan nuorimpien, heidän pitää ensin kerätä elämänkokemusta ja yleissivistystä tietääkseen mitä maailmanhistoriassa on menneinä vuosikymmeninä tapahtunut, mutta kaikille muille tämä on ihan must.

Mikä erityisesti jäi mieleen: rikollisen saapuessa taloon tämä käski lukitsemaan saksanpaimenkoiran komeroon, jotta koira ei puolustaisi kotiväkeä. Koira oli tästä hyvin hämillään ja levoton. Mutta sitten koira totesi joutuneensa lukituksi ruokakomeroon eikä ollut enää ollenkaan pahoillaan =).

Ainoa mistä en pitänyt: norsu.

Mutta yhtä kaikki: harmi että tämä kirja on jo luettu, haluaisin että tämä kokemus olisi vielä edessä.

Kirjasta on tehty myös elokuva, jota en ole nähnyt. Toivottavasti joskus näen vielä senkin.