Tove Jansson; Näkymätön lapsi

 Kun  jotakuta tarpeeksi pelottelee, hän muuttuu näkymättömäksi. Näin on käynyt myös tälle lapselle, joka saapuu muumitaloon vieraaksi ja pikkuhiljaa pääsee näkymättömyydestään. Kirja sisältää tämän ja muita kiertomuksia. Taattua Tove Jansson -laatua.

Helmet -haasteessa: 32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin

Tove Jansson; Muumilaakson marraskuu

 Oi herttaisuus! Silmäni ovat vasta auenneet muumien tavattoman kauniille runolliselle kielelle. Tässäkin olisi ollut monen monta esille nostettavaa kohtaa, mutta tässä niistä yksi: autioksi jätetyssä kylmässä huoneessa vallitsi viluinen liikkumattomuus. Viluinen liikkumattomuus on ehkä kauneinta, mitä olen koskaan kuullut.

Muumilaakson marraskuussa päähenkilöinä ovat muumiperheen sijaan Vilijonkka, Hemuli, Tuhto, Mymmeli ja Ruttuvaari ja ehkä pikkuisen esi-isäkin, joka asuu kaakeliuunissa. Ystävät saapuvat muumitaloon marraskuussa ja toteavat sen tyhjäksi, mutta viettävät talossa mukavia hetkiä ja kemuja. Kerrassaan täydellistä. Täydellistä. Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ajellessani työmatkoja ja ensimmäistä kertaa minua ei häirinnyt lukijan eläytyminen. Muumeihin se sopii mainiosti. 

Tove Jansson; Taikatalvi

 Tämä on vasta toinen lukemani Muumi-kirja. En ole satu-ihmisiä, enkä Muumi-ihmisiä, mutta kyllä pidin tästä! Aivan kuten siitä toisestakin, jonka olen joskus lukenut. Muumit on tavattoman kauniisti kirjoitettua, sellaista lempeää kieltä.

Taikatalvi kertoo siitä, miten Muumipeikko herää kesken talviunien ja tutustuu talveen, mikä on poikkeuksellista, koska kukaan Muumi ei ole sellaista ennen tehnyt. Talviseikkailunsa aikana Muumipeikko tapaa paljon uusia ystäviä. Kirjassa pelataan paljon tunteilla; pelolla, surulla, kaipauksella, koti-ikävällä, halulla olla loukkaamatta toista. Aion vielä joskus lukea lisää näitä pikkuisia Muumi-satuja kun sopiva väli tulee.

Helmet-haasteessa Taikatalvi käy kohtaan: 42. Satukirja
ja
Popsugar -haasteessa: 37. A book you think your best friend would like

Tove Jansson; Muumipappa ja meri

En pidä lastenkirjoista, enkä pidä muumeista. Tai en pitänyt ainakaan lapsena enkä nuorena. Aloin ehkä vähän lämmetä siinä vaiheessa, kun omat mukulat alkoivat seurata muumeja televisiosta. ihan hirveä järkytys, että Muumipappa ja meri (julkaistu v. -65!) oli näin mukava lukukokemus! Voi miten pidinkään kauniista runollisesta kielestä, syvällisistä oivalluksista ja kaikesta kauniista, mitä tämä kirja oli. Se oli kuin lämmin peitto, johon kääriytyä. Tai syli, joka keinuttaa hellästi uneen.

Vai mitä sanotte tästä: ”Mutta avoimesta ikkunasta tulvi sisään kiihtymys ja huoli, saari mutisi unissaan ja käänsi kylkeään. Peikko kuuli haavanlehtien rapisevan pelosta, nyt lokit alkoivat kirkua.” Kaunista, niin kaunista.

Muumipappa ja meri -kirjassa muumiperhe päättää purjehtia majakkasaarelle, vaikka Myyn mielestä se ei ole saari, vaan kärpäsen lika kartassa. Saarella kukin perheenjäsen löytää itsestään jotain. 

Kirjassa esiintyi hauska sana: pisimuurahainen. Sellaista en ollut kuullut koskaan! Lukija toki tietää, että sillä tarkoitetaan tuota sietämättömän kivuliaasti pistävää pientä keltaista muurahaista eli kusiaista. No, kieltämättä kusiainen sanana ei ehkä sopisi lastenkirjaan (tässä voidaan kyllä pohtia sitäkin, onko Muumipappa ja meri edes lastenkirja?). Kusiaisen virallinen nimi näyttää olevan silovihulainen, vaan sitähän sitten taas ei kukaan tunne. Moni hapuilisi sanaa keltiäinen tarkoittaessaan kusiaista ihan pelkästään värin takia, mutta sekin on väärin. Oikea keltiäinen on ihan kiltti muurahainen, jolla ei ole edes pistintä eikä myrkkyä. Herää kysymys, miten itse olisin suomentanut pisimuurahaisen. Ehkä "pistävä muurahainen"?

Tämä hieno kirja menisi Helmet lukuhaasteessa moneen kohtaan, esim Meri-, Perheenjäsenen suosittelema (minulle), ja sitten se minkä minä valitsin: 7 – kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan.