Veikko Huovinen; Porsaan paperit

Ohut kirja Huovisen eläinnovelleja. Perusteellista ja selvää Huovis-laatua. Oivaltavia sutkauksia eläimistä, eläinten ajatuksista ja muutama kantaaottava nelijalkaisen haastattelu sekä navettapaneeli. Osa novelleista oli hyviä, osa keskinkertaisia. Muutamat herätti oikeasti surullisiakin ajatuksia. Ja kun olin niin varma, että valitsen tästä turvallisen eläinkirjan Helmet - haasteen kohtaan 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja. Ei ollut täysin turvallinen, mutta varmasti paras valinta siihen kuitenkin. Vältän eläinkirjoja, koska en ole vielä kohdannut yhtään sellaista, joka ei itkettäisi ja josta ei tulisi paha mieli. Onko niitä?

Huovinen on yksi suosikeistani.

Veikko Huovinen; Veitikka

En millään muista, olenko lukenut Veikko Huovisen Veitikan jo teini-ikäisenä, jolloin luin näitä Huovisia. Luulin koko ajan, että olen lukenut, mutta ei kyllä tuntunut tutulta… Tarinahan on toki tuttu. Veitikka kuvaa Adolf Hitlerin elämänkaaren syntymästä kuolemaan (tai ainakin kuvitteelliseen…) tietokirjanomaisesti näennäisenä historiallisena dokumenttina. Kirja on täynnä alaviitteitä ja viitteitä lähdeteoksiin, varsin vakuuttava dokumentti siis =).

Huovisen teksti ei missään vaiheessa kohoa hulvattomiin hullutuksiin, vain pieniin riemastuttaviin juonenpoikasiin. Vain yksi luku oli oikeasti katkeraa luettavaa, se missä kerrottiin keskitetystä sakasalaisesta leirielämästä. Siellä yhdessä kohtaa laskin kirjan hetkeksi käsistäni, tein jotain muuta ja sitten jatkoin lukemista. Muu meni hihitellen ja nyökytellen. Kuten Huovinen historiadokumentin tekijänä toteaa: naurakaa näille hulluille!

Kirja on kirjoitettu vuonna 1971, mihin nähden se on yllättävän hyvin kestänyt ajan hammasta.