Lucy Foley; Kutsuvieraat

 

Olen aikaisemmin lukenut Lucy Foleyn Jahti-nimisen dekkarin. Pidin siitä, mutta tämä Kutsuvieraat on vielä potenssiin kymmenen. Aivan huikeaa jännityksen kasvattamista viimeisille sivuille saakka ja helposti luettavassa muodossa. Henkilöiden yksityiselämä ja salaisuudet aukeaa vähitellen, mutta ne kaikkein kutkuttavimmat vasta ihan lopussa. Näin ne koukuttavat tarinat kirjoitetaan.

Jo kansi kertoo, mikä on homman nimi: julkkihäät syrjäisellä saarella. Kirjan myötä henkilöt avautuvat ihanan persoonallisesti, kaikki tulee tutuiksi, henkilöhahmot eivät jää millään lailla etäisiksi tai ohuiksi. Lukija elää jokaisen mukana täysillä eri luvuissa. Oman osansa kertoo morsian, morsiusneito, pitopalvelun työntekijä, bestman jne... Luvun alussa oli aina mainittu, kuka on äänessä. Niin ihanan huomaavaista lukijaa kohtaan! Tässä on todella kirja, jota voin suositella. Ihan jokaiselle dekkarinälkäiselle. Ja väkivaltaa ei ollut liikaa. Ei verta ja suolenpätkiä, liiskattuja sorminiveliä tai ammuttuja polvilumpioita. 

Helmet -haasteessa: 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa

Lucy Foley; Jahti

 Perusdekkari, jossa ystäväporukka saapuu yhteistapaamiseen syrjäiselle vuoristohotellille, joka sitten jää lumimyrskyn saartamaksi. Hetkinen... juurihan luin tällaisen ihan täsmälleen samanlaisen tarinan..? Niin, kyllä! Se oli Ruth Waren Lumimyrsky. Eipä olisi voinut enää samanlaisemmaksi tulla. Kummassakin oli ystäväporukan lisäksi pari päähenkilöä paikallisen majoitustilan henkilökunnasta ja kummassakin tapahtuu murha, josta tiedetään, että joku heistä teki sen. Ihan kiva dekkari, yleensä tykkään näistä suljetun paikan jännäreistä. Mutta olisihan tämä vielä jännittävämpi voinut olla. Nyt aika paljon vatvottiin kyseisen ystäväporukan menneisyyttä. Toisaalta se oli pakollistakin, jotta henkilöiden väliset suhteet olisivat tulleet lukijalle selväksi.