Ann Cleeves; Varisloukku

 Vera Stanhopen ensiesiintyminen. Hassusti satuin lukemaan ensin kirjan ja sitten yhtäkkiä telkkarista uusittiin kaikki vanhat kaudet Veraa ja tämä osa tuli sieltä. Jäin jotenkin tahattomasti vertailemaan kirjaa ja tv-sarjaa, vaikka en yleensä sitä tee enkä edes halua niiden olevan samanlaisia. Kirjassa kolme naista tekee ympäristötutkimusta saman teeman parissa, kun murhia alkaa tapahtua. Välillä menin vähän sekaisin kirjan henkilöissä, mutta mukava vakuuttava dekkari tämäkin kuten kaikki myöhemmätkin Vera Stanhopet.

Ann Cleeves; Yöperhoset

 Maalaiskartanon talonmies Patrick Randle murhataan, kun omistajat ovat poissa. Vera Stanhope ja poliisikollegansa keskittävät tutkimuksensa muutamaan lähiseudun perheeseen, mutta seuraava murha ei tunnu kuuluvan millään lailla näihin naapureihin eikä edelliseen uhriinkaan. Heillä yhteistä on vain yöperhosten keräily. Kiva dekkari vakuuttavaa Vera Stanhope-sarjaa.

Ann Cleeves; Synkin ilta

 Vera Stanhope löytää lumimyrskyssä tien laitaan ajaneen auton, jonka ovi on auki ja sisällä lastenistuimessa istuu pikkulapsi. Äitiä ei näy missään. Vera nappaa lapsukaisen mukaansa ja pelastautuu lumimyräkästä läheiseen kartanoon. Siellä istutaan päivällispöytään ja illan päätteeksi kartanon pihalta löytyy naisen ruumis. 

Vera touhuaa taas tuttuun tapaansa höyryjunan hienostuneisuudella. Veran northumberlandinen murre on suomeksi käännettynä välillä ärsyttävää tai keinotekoista. Vähäpoika on kyllä sievä ilmaisu pikkupojalle, mutta likattelu - likka sitä ja likka tätä - sai minut jotenkin vääntelehtimään tuolillani. Juoneltaan dekkarina sellainen kolmen tähden pläjäys.

Ann Cleeves; Kylmä maa

 

Näin vuoden loppua kohden lukuvauhti hidastuu kummallisesti - jos marraskuinen/joulukuinen lukuvauhtijatkumo jää voimaan, se tietää tilastollisesti ensi vuodelle vain 72 kirjaa! Mielenkiintoista. On ehkä aiheellista miettiä tavoitekirjamäärä.

Mutta nyt kävi niin, että "sairastuin" hirvittävään noidannuoleen tai mihin lie välilevypullistumaan ja olen neljä vuorokautta kierinyt tuskissani ja kärsinyt kaiket yöt sellaista leposärkyäkin, ettei pahemmin uni ole tullut silmään. En ole voinut istua lukemassa! Enkä ole ollut toistaiseksi mikään äänikirjojen ystävä; totesin nimittäin, että pystyn kuuntelemaan äänikirjoja vain silmät kiinni. Siis ihan mahdotonta sellainen, kun toiset iloisina kertovat kuuntelevansa kotitöiden lomassa, tiskatessa, lenkillä... Minulta puuttuu kai keskittymiseen tarvittava palikka päästä. No, eipä ole ikinä ennen äänikirjat olleet yhtä kaivattuja kuin nyt selkävammaisena. Oli ihan tuhannen taalan paikka, kun Storytel tarjosi myös meille vanhoille asiakkaille Black Fridayn tarjouksena ilmaisen kuuntelukuukauden. Ei olisi voinut parempaan ajankohtaan osua. Makaan kyljelläni vuoteessa lämpötyyny särkevän ristiselän ja reiden alla, napsin särkylääkkeitä, jotka eivät edes tehoa, ja kuuntelen äänikirjaa, kun muuta ei voi tehdä. Ensimmäiseksi Ann Cleevesiä.

Kylmä maa oli hyvä varmatasoinen dekkari, jonka tutut henkilöt olivat jo kuin ystäviä. Ei aina kuitenkaan ihan täydellisiä - edelleen pidän Pereziä vähän liian nössönä, kun edelleen haikailee kuolleen morsmaikkunsa perään, eikä suostu pääsemään tästä yli. Ja Sandy on edelleen ristiriitainen henkilö; ensin yhtä, sitten toista.

Tarina alkaa hautajaisten aikaan sattuneesta maavyörystä, jonka seurauksena tuntematon naishenkilö löytyy kuolleena. Kun naiselle lopulta löydetään nimi, sekin osoittautuu tekaistuksi. Osalla Shetlanninsaarten asukkaista täytyy olla yhteyksiä naiseen. Juoni oli helposti seurattava, miellyttävä ja kirja kulki hyvin eteenpäin.

Ann Cleeves; Kuin tuhka tuuleen

Lisää Jimmy Perez -sarjan dekkareita. Vaikka aikaisemmin harmittelin, että tv-sarjan Jimmy Perez  on ihan väärän näköinen verrattuna siihen, miten tämä kirjojen espanjalais-geeninen ja tummatukkainen Perez kuvaillaan, niin nyt on tapahtunut käänne. En pidä enää kirjojen Perezin ulkonäöstä, vaan tv-sarjan Jimmy Perez on se oikea =). Näinkin voi käydä.

Kuin tuhka tuuleen kertoo kolmen englantilaispariskunnan matkasta Shetlandinsaarille. Yksi pariskunta viettää hääjuhliaan ja kaksi muuta on ystäväpariskuntia, jotka tulevat mukaan juhlimaan. Mutta kohta heitä onkin jäljellä enää viisi, sillä Eleanor katoaa ja löytyy murhattuna. Hän on sanonut nähneensä valkoisissa tanssivan lapsen haamun. Myös Polly uskoo nähneensä samaisen tytön.

Jimmy Perezillä jälleen tutkimuksissa apuna Sandy ja Willow.

Nyt edelleen vahvistui suunnitelma lukea ainakin sarjan alkuosan kirjat uudelleen. Olen auttamattomasti unohtanut päähenkilöiden elämänkaaren. Tässä kirjassa tuli ilmi, että tyttöystävä-Fran, jota Perez on nyt kahden kirjan verran haikaillut, murhattiin. En muista tuosta yhtään mitään! Edellisessä kirjassa muistuteltiin, että Fran on kuollut, mutta en silloin muistanut edes sitä. Minun on täytynyt lukea kirjat joskus ennen vuotta 2011, koska en ole niitä tähän blogiini kirjannut.

Helmet 2017 -haasteessa kirja käy kohtaan:

24. Kirjassa selvitetään rikos

Ann Cleeves; Mykkä vesi

Cleevesin Perez -sarja jatkuu tällä Mykkä vesi -romaanilla. Luulin Sinisen sarastuksen olevan viimeinen ja yllätyin nähdessäni tämän kirjastossa. Pidin kirjasta. Ainoastaan Perezin henkilökohtaiset asiat olivat turhaa höpinää. En muistanut edellisistä kirjoista, mutta näköjään hänen Fran -puolisonsa kuoli ja Perez joutui ottamaan sairauslomaa töistä. Tässä kirjassa Perez palaa työelämään henkisesti puoli-invalidina jonkinlaisella osa-aikasairauslomalla. On ihan kiva, kun poliisien henkilökohtaisia asioita käsitellään kirjoissa, kaikillahan on kuitenkin oma siviilielämänsä, mutta pikkuisen rasittaa näin vallaton esilletuominen. Mielestäni Perez kärsi liikaa, oli liian poissa tolaltaan ja oli vähän lässyn lässyn yli-pehmo. 

Sitten toinen tapaus on poliisi Sandy, josta en oikein pääse selville. Hänet kuvataan niin ristiriitaiseksi, toisaalta pikkuasioita oikovaksi, toisaalta niistä innostuvaksi. Laiskaksi? Ja kuitenkin innokkaaksi ottamaan vastaan ylemmältä selkeitä neuvoja. Jotain henkisiä ongelmia ilmeisesti, mutta ei oikein päätä eikä häntää. Hänet ja omituisuutensa muistan jo edellisistä kirjoista. 

Niin, onhan näistä tehty tv-sarjakin, mutta en koskaan pitänyt niistä.

Mutta. Kirjassa murhataan toimittaja, joka on palannut synnyinseuduilleen tutkimaan jotain asiaa. Kukaan ei oikein pidä murhatusta eikä myöskään tiedä, mitä asiaa hän tuli tonkimaan. Jännä settihän se on. 

Oikeastaan pikkuisen heräsi kiinnostus niihin aikaisempiin Perez -kirjoihin. Vaikka olen sydänjuuriani myöten vastaan uudelleen lukemista, niin voisikohan tässä aloittaa uusintakierroksen. Murhatapauksista kun ei kuitenkaan muista mitään. Dekkkareiden pelastus. 

Kirjassa pisti silmään: sana suurellinen. Sitä käytetään meillä verrattain vähän, mutta tämän kirjan sivuille sana oli onnistuttu saamaan kolme tai neljä kertaa. Milloin jollakin oli suurelliset kuvitelmat, milloin kartano oli sisustettu suurellisesti tai portaikko oli suurellinen ja joskus jonkun työhuonekin. Jäin miettimään, mitä englanninkielistä sanaa kussakin kohdassa kirjailija olikaan käyttänyt...

Ann Cleeves; Merilokki

Ihana Vera Stanhope taas vauhdissa. Vankilassa oleva langennut poliisi kutsuu Veran luokseen ja kertoo, mistä löytyy vuosikymmeniä sitten kadonneen miehen ruumis. Yllätys on suuri, sillä samaisesta paikasta löytyykin kaksi ruumista.  Veran pitää palata pitkälle menneisyyteen, aina Merilokki -nimisen hienon yökerhon kukoistuksen aikoihin. Vasta sitten mysteeri selviää.

Ihan parhaita, ellei paras, Vera Stanhope -dekkari. Vera on ihana!

Ann Cleeves; Satamakatu

No näitähän on ylikin kymmenen näitä bloggaamattomia kirjoja, huoh. Mutta pakko saada ne tänne listaan, sillä näiden perusteella etsin myöhemmin luettavia kirjoja ja pysyn edes jotenkin tolkuissani siitä, missä menen mitäkin sarjaa lukiessa. Myöhemmin on myös kiva lukea, onko nauttinut jostain lukuelämyksestä erikoisen paljon tai ei. Tai kun yrittää muistella jotain juonta.
Satamakatu - onko tämä tullut telkkarista? On, onhan. Ja se ärsytti, kun tiesin täsmälleen (tai vähän sinne päin, sillä autuaasti ne unohtuvat =)), mitä tuleman pitää. Junassa kuolee nainen. Murhaa aletaan selvittää ja sitä varten pitää mennä vuosikymmenien taa. Ihan hyvä dekkari, muttei aivan parasta dekkaria. Vera Stanhope on kyllä ihana! Pidän myös tv-sarjan Verasta. Lemppari-naisdekkari tällä hetkellä ehdottomasti.

Ann Cleeves; Viiltoja

Vera Stanhopen hippimäisen naapuripariskunnan kauniimpi osapuoli eli Joanna on kadonnut kotoaan. Käy ilmi, että hän on päättänyt osallistua kirjoittajakurssille miehelleen kertomatta. Vera lähtee Joannan perään. Mutta kirjoittajakurssilla tapahtuukin outoja; kurssin vieraileva tähti, joka on tullut pitämään luentoa, murhataan. Joannaa epäillään murhasta. Vera joutuu ottamaan selvää menneisyyden kätketyistä tunteista, tapahtumistta ja kaunoista, jotta oikea syyllinen löytyy.
Mielelläni lukisin lisää näitä Vera-kirjoja, nämä paranevat vain. Ja mikä yllättävintä: pidän myös tv-sarjasta! Usein on toisin.

Ann Cleeves; Kuolemanhiljaisuus

Rikoskomisario Vera Stanhope on sitten jännä tyyppi. Tietysti kirjojen valokuvakannet vähän häiritsee, nämä ovat ilmeisesti tv-sarjan hahmoja, kun taas oikeasti haluan luoda oman kuvani kirjan henkilöistä. Vera on ylipainoinen, homssuinen, alkoholille perso ja usein vielä melko ilkeä. Työsuhde alaiseensa, Joe Ashworthiin, on sekin erikoinen. En voi kuin ihmetellä lukieassani, en oikein pääse tästä selville. No, hyvän tiimin nämä muodostavat ja niin selviää tämänkin kirjan murha. Se miten höyrysaunasta löydetty Jenny Lister on murhattu. Jotain vähän sekavaa henkilöissä oli, jouduin hidastelemaan ja jarruttelemaan, että muistin kuka kukin on.

Ann Cleeves; Kuolonkukkia

Olen lukenut Cleevesin Shetlanti-sarjan ja pidin siitä melko paljon, vaikka sen viimeinen romaani ei enää oikein kolahtanut. Jännä juttu muuten: siinä murha tapahtui lintubongareiden keskuudessa ja samalla teemalla alkaa tämä Kuolonkukkiakin. Tutkijana on Vera Stanhope; ylipainoinen ja aika homssuiseksikin kuvailtu komisario. Joka on lisäksi yksinäinen ja matkalla hyvää vauhtia kohti alkoholismia. 

Minua vähän ärsytti Vera Stanhopen rooli poliisiyhteisössään. Alaiset pelkäsivät Veraa, joka ei yhtään helpottanut tätä tilannetta käyttäytymällä monesti ylimielisesti ja vallanhaluisesti pitäen tutkimustulokset vain itsellään. Alaisia dissattiin nyt ihan selvästi. Ja miksi Veran piti olla niin pirun katkera, kateellinen ja ilkeä. Ei kai tuommoisesta pomosta kukaan voi pitää. Vera ei esimerkiksi tiennyt kaikista alaisistaan, onko näillä perhettä ja lapsia vai ei. Tuntuu vähän omituiselta asetelmalta? Etteikö tietäisi työkavereiden perhesuhteista tuon vertaa?

Kirjan murhajuttu oli ihan kätevä, murhaaja oli aika ilmeinen, toisaalta olisi voinut olla kuka tahansa muukin romaanin henkilöistä =). Vera Stanhopeja on kuulemma tehty telkkariin, en sitten tiedä, ovatko ne samoja juttuja kuin kirjoissa, vai mukaileeko ne vain kirjoja.

Ann Cleeves; Sininen sarastus

Tässäpä melko yllättävä päätös Cleevesin Perez-sarjalle.  Ei Cleevesin paras dekkari, ennemminkin keskivertotarina, jonka toki luki, mutta mitään kauheaa nautintoa en tästä saanut. Sininen sarastus oli jotenkin vähän...laiha?

... eli liian löysäksi notkistettua perunamuussia.