Patricia Cornwell; Etelän risti

 Peruspoliisitutkintaa niin amerikkalaisella twistillä, että sitä on melkeinpä vaikea sietää. Oikeasti Etelän risti on Andy Brazil-sarjan toinen kirja, ensimmäistä en ole lukenut. Minulle selvisi liian myöhään, että tämä kuuluukin sarjaan. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, joskin päähenkilöiden keskinäiset suhteet olisivat avautuneet paremmin, jos olisi lukenut Herhiläispesän. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pahamaineiseen Richmondiin, jengi- ja huumerikollisuuden keskittymään. Poliisipäällikkö Judy Hammer alaisineen kamppailee monenlaisen ongelmien kanssa. Kirja oli selvästi vanhentunut. Oheisjuonena tässä kirjassa kärsittiin tietokoneviruksesta. Toiminta viruksen kanssa oli vanhanaikaista, esim. ei kai poliisipäällikkö ja kirjan päähenkilö-poliisit itse yrittäisi selvittää mistä koko poliisilaitoksen virus tulee tai miten sen voi tuhota. Kyllä siihen jonkinlainen it-osasto tai tietojenhallintapäällikkö tarvitaan. Kirja on vuodelta 1999. Muuten... no, kyllähän tämän luki, hieman vaikeroiden tosin.

Helmet-haasteessa kohtaan: 25. Kirjan nimessä on ilmansuunta

Patricia Cornwell; Punainen usva

Aikasta mukava Scarpetta, tykkäsin vähän enemmin kuin muutamasta aikaisemmasta. Tällä kertaa mennään naisvankilaan haastattelemaan pahiksia ja siitä kieputtuu merkillinen ja vinkeä tapahtumaketju Scarpetan päänmenoksi. Nyt taas muistin miksi tykkään näistä.

Patricia Cornwell; Paljaat luut

Vielä yksi Scarpetta. Tätä lukiessa tuli mieleen, että nämä voisi aloittaa taas alusta järjestyksessä, en varmaan muistaisi yksittäisten kirjojen juonta ja nauttisin joka hetkestä. Cornwell on parempaa keskitasoa jännärimaailmassa.

Paljaissa luissa katoaa paleontologi ja Scarpetta saa häntä koskevan videopätkän. Mutta miksi? Hänen oma työnsä suuntautuu Bostonin edustalle lahdelmaan, josta nostetaan pahaan tilaan mädäntynyt naisen ruumis. Ettei vain näillä kahdella tapauksella olisi jotain tekemistä keskenään…

Sisarentytär Lucy pelmuaa taas kaikkitietävänä nörttinä ja lentelee helikopterillaan ympäri maakuntaa. Tai ehkei lentele, mutta muutaman kerran pitää mainita, että hän omistaa sellaisen.

Vakavasti otettava jännäri, jossa tosiaan ei hymyillä.

Mutta mistä tuommoinen nimi? Mitkä ihmeen paljaat luut?

Patricia Cornwell; Scarpetta

Siitä on tosi kauan, kun viimeksi Cornwellia luin enkä ole edes ihan varma, olenko lukenut kaikkia sarjan kirjoja tähän Scarpetta-romaaniin saakka. Olen aina suhtautunut näihin vähän kaksijakoisesti. Tavallaan tykkään ja tavallaan en.  Jännitys on aina taattua laatua ja juonenmutkaa on jos jonkinlaista. Loppuratkaisu on usein aika lennokas ja tuntuu siltä, että mutkia on vähän suoristeltu, jotta kaiken saisi osumaan kohdilleen. Itse Kay Scarpetta on merkillisen täydellinen hahmo ja voi miten kummasti hän osuukaan aina tapahtumien keskipisteeseen. Mutta sitä samaa esiintyy suurimmassa osassa dekkareita =). On aika tavanomaista, että päähenkilö joutuu jossain vaiheessa tarinaa murhaajan kidnappaamaksi. Tai hullun fanin häirinnän kohteeksi (siis anteeksi nyt vaan; kuolinsyyntutkijalla faneja??).Olisiko nämä myös vähän kuivakoita. Niin paljon teknologiaa ja lääketieteellistä kuvailua.

Scarpetta –romaanissa niin murhattu kuin murhasta epäiltykin sairastavat pienikasvuisuuden geenimutaatiota. Tämä oli mielenkiintoista! Olenkin jo kyllästynyt homoihin. Hyvä että vaihteeksi maailma avautuu kääpiöiden suuntaan.

Scarpettan ja vanhan kollegan, Marinon, mennyttä suhdetta ruodittiin minusta ihan turhaan. Muutenkin nämä henkilökohtaisuudet murhatutkimuksen keskellä ovat joskus vähän tylsiä. Ainakin minulle Scarpetta on jäänyt niin etäiseksi hahmoksi, että en janoa hänestä sellaisia henkilökohtaisuuksiin meneviä paljastuksia, kuin jostain toisesta romaanisarjan etsivästä. Toisaalta nyt voisi olla aika aloittaa sarja alusta  Post Mortem -romaanista.

Erikoista muuten; arvasin syyllisen jo hyvin varhaisessa vaiheessa, se oli tavattoman läpinäkyvästi kirjoitettu. Yleensä en arvaa, toisaalta en yritä arvaillakaan =).