Samuel Bjørk; Pommittaja

 Olipas... hm... ilmavaa tekstiä tämä kirja kannesta kanteen. Vajaita rivejä, tajunnanvirtamaista tekstin kuljettamista ja töksähtelevää kieltä. Kuten aikaisemmissakin sarjan osissa, myös tässä se häiritsi alussa enemmän ja sitten siihen vähän tottui. Kuitenkin mielestäni vähän omituinen ratkaisu dekkariin. Mutta tarina tempaisi kyllä mukaansa. Oslossa tapahtuu useita räjähdyksiä itsemurhapommittajien toimesta ja  Holger Munch & Mia Krüger kulkevat koko ajan askeleen murhaajan perässä. Murhaaja jättää vihjeeksi pieniä esineitä ja valitsemiaan kirjoja pommi-iskussa kuolleiden itsemurhapommittajien keittiönpöydille. Olihan tämä ihan ensiluokkaista jännitystä.

Helmet-haasteessa: 6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset

Samuel Bjørk; Saari kaukana kaikesta

 

Mia Krüger on muuttanut Hitran saarelle ja kärsii edelleen traumaa siskonsa menetyksestä. Mutta Mian on ryhdyttävä töihin selvittämään saarella tapahtunutta teini-ikäisen tytön murhaa. Tyttö on liikkunut piireissä, joista jo vuosia aiemmin on kadonnut poikalapsi. Se on kyläyhteisölle yhä vaikea paikka. Holger Munch ja uusi koottu tutkintaryhmä saapuu mantereelta Hitran saarelle. Pidin tästä dekkarista enemmin kuin sarjan edellisestä osasta.

Samuel Bjørk; Susi

 Huh. On muuten vaikea aloittaa kirjaa, jonka nimi on Susi ja kannessa kuva sudesta! Sitä valmistautuu pelkäämään pahinta ja on varpaillaan koko ajan, että kirjassa viattomat eläimet joutuvat ajojahdin kohteeksi ja susi saa taas kärsiä. Mikä helpotus, että näin ei ollut. Kirjan pahis-hahmo on eräänlainen susi. Lasten ruumiita löytyy tapettujen villieläinten,  kettujen ja jänisten,  keskeltä. Ollaan palattu ajassa taaksepäin, sinne missä Mia Krüger ja Holger Munch tutkivat ensimmäistä murhajuttuaan ja rikoksia tutkiva ryhmä on vasta perustamisvaiheessa. Kirjan teksti on ihan nippa-nappa melkein tekotaiteellista vajaine riveineen ja tajunnanvirtoineen. Siihen tottuu kirjan edetessä. Tämä ei ole sarjansa paras kirja, mutta kohtuullisen hyvä silti.

Samuel Bjørk; Poika pimeästä

Poika pimeästä on Björkin kolmas Mia Kruger/Holger Munch -sarjan dekkari ja ihan älyttömän mukaansatempaava sellainen. Oli pakko ihan ahmia tämä kannesta kanteen. Luvut ovat lyhyitä ja napakoita, joten lukunautinto on taattu. On niin helppoa laittaa kirja pois välillä käsistä, kun sen voi tehdä aina luvun loputtua. En mielelläni koskaan jätä lukua kesken.

Kirjan ensimmäinen ruumis on balettiasuinen tyttö. Löytöpaikan luokse on jätetty kamera jalustalleen kuvaamaan ruumista. Kirjassa tulee myös muita ruumiita. Pidin erikoisesti siitä, miten näitä kuolemantapauksia edelsi pienet "juonnot" kunkin uhrin arkielämästä, vaikka sillä ei ollut kirjan juonen kannalta mitään merkitystä. Ne tekivät ihmisistä eläviä ja läheisiä. 

Loppuratkaisu oli aivan huikean epäuskottava, mutta niin hyvin kirjoitettu taas kerran.

Toinen plussa tulee siitä, että kirjassa olisi ollut kaikki puitteet sille, että joka toinen tai vaikka joka kolmas luku olisi ollut kursiivilla vedettyä ja aiemmin tapahtunutta murhaajan kokemusten käsittelyä, mutta tätä ei ollut! Olenkin jo vähän kyllästynyt dekkareihin, joissa murhaaja kertoo kursiivilla omaa tarinaansa esimerkiksi lapsuudesta alkaen tapahtumista, jotka ovat muovanneet hänestä sellaisen.

Yhden lauseen tai sanan kappaleet rivinvaihtoineen ja eräänlainen tajunnanvirta-teksti oli taas läsnä, se on vähän outo ratkaisu, mutta tekee kirjasta kovin nopean läpi luettavan, kun tekstiä on niin vähän.

Samuel Bjørk ; Yölintu

Samuel Björkin Yölinnussa oli mukava rikostarina pohjana, mutta en ihan varauksettomasti pidä näistä päähenkilöistä, eli Mia Krügerista ja Holger Munchista. En varsinkaan Miasta, joka vetelee pillereitä ja huumeita ja viinaa ja on joka toisella sivulla tekemässä itsemurhaa. Mielestäni Mia on aivan liian tasapainoton ihminen yhtään mihinkään toimintaan, edes työssä käymiseen. Niin ja hänellä on vielä ase, kuten poliiseilla tuppaa olemaan. Kaksoissisar on kuollut jo yli kymmenen vuotta takaperin ja edelleen Mia hautoo asian suhteen itsemurhaa rypien huonon omantunnon pauloissa. Tekisi mieli sanoa, että jotain rajaa =).

Mutta jos unohdan Mian ongelmallisuuden, voin nauttia tästä murhatarinasta kuten mistä tahansa hyvästä dekkarista. Nuori tyttö löydetään murhattuna, rituaalinomaisesti aseteltuna pentagrammin sisään kynttilöiden ja linnunhöyhenten koristaessa asetelmaa. Jäljet johtavat nuorisokotiin, jossa monella ihmisellä on salailtavaa ja luurankoja kaapissa.

Björkin romaaneissa kielen rakenne on omituista. Lyhyttä töksähtelevää kieltä ja paljon keskeneräisiä, vajaita lauseita ja kesken jäänyttä dialogia aivan kuin puheessa. Yleensä kirjoitetussa kielessä sellaista on tapana välttää. Kirjan alussa se häiritsee yleensä enemmin, mutta siitä pääsee yli tarinan jatkuessa ja lopussa sitä ei enää edes huomaa, kun asiaan on tottunut. 

Samuel Björk; Minä matkustan yksin

Minä matkustan yksin -dekkarissa metsästä löytyy nukenvaatteisiin puettu hirtetty alle kouluikäinen tyttö. Tytöllä on kaulassa lappu, jossa lukee ”minä matkustan yksin”. Tämä ei jää ensimmäiseksi yksin matkustavaksi tytöksi, uhreja löytyy myös lisää. Lopulta uhan kohteeksi joutuu poliisin, Holger Munchin oma tytär.

Munch ja Mia Kruger aikovat selvittää murhaajan.

Dekkari oli kiehtova, jännittävä ja koukuttava. Takakannessa tätä verrattiin Silta-sarjaan ja Miaa verrattiin Sillan ongelmaiseen Saga Noreniin. No, se oli liikaa. Mian ongelmat oli mielestäni vähän liikaa, liian päälle liimattuja ja alleviivattuja. Niissä oli vähän liikaa Saga Norenia. Toisaalta Sagassakin oli vähän liikaa Saga Norenia, joten… ehkä kaipaisin hieman hienovaraisempia ja rivienväleistäluetumpia ongelmia.

Mutta ehdottomasti dekkari, johon jäi koukkuun ja tätä on saatava lisää.