Belinda Bauer; Katkeamispiste

 No tässä oli kyllä hyvin mielenkiintoinen alkuasetelma: äidillä on kolme lasta kyydissään autossa ja auto hajoaa. Äiti poistuu etsimään apua ja jättää lapset autoon vannottaen näitä pysymään auton sisällä. Äiti ei koskaan palaa, hänet murhataan. Sitten hypätään ajassa eteenpäin. Epäonnisen perheen lasten elämä on muodostunut omanlaisekseen ja poliisit tutkivat edelleen äidin murhaa. Erittäin mielenkiintoinen jännäri.

Belinda Bauer; Exit - Lähdön hetki

 Belinda Bauer ei osaa mitään huonoa kirjoittaa. Exit - Lähdön hetki oli hykerryttävän hauska ja jännittävä trilleri Lähdettäjistä, eli matalaa profiilia pitävästä ihmisjoukosta, joka auttaa ihmisiä itsemurhaan. Ei toki tekemällä itse mitään laitonta, vaan ainoastaan mahdollistamalla sairaan ja kivuliaan asiakkaan itsemurha. Kaiken pitää mennä ehdottomasti oikeaa kaavaa noudattaen lakia mitenkään rikkomatta. Felix on tällainen lähdettäjä, mutta sitten hänen keikallaan kaikki meneekin armottomalla tavalla vikaan. Niin hykerryttävää, niin kiehtovaa. Eihän tätä voi ihan vakavalla naamalla lukea. Bauerilla on uskomaton taito saada romaanihenkilöt eläviksi, päästä heidän pään sisään ja aukaista pääkoppa myös lukijalle. Kirjan päähenkilö, Felix, oli suurenmoinen!

Helmet-haasteessa: 16. Kirjan luvuilla on nimet

Belinda Bauer; Kauniit kuollessaan

Belinda Bauerin Kauniit kuollessaan ei ollut ihan napakymppi, vaan ehkä kirjailijan heikoin dekkari, mutta ei huono tämäkään. Vähän töksähtelevää ja katkeilevaa juonta tässä oli, mutta se tunne saattoi tulla siitäkin, että luin tätä kaiken maailman kiireen keskellä.
Päähenkilö Eve Singer on toimittaja, joka tekee uutisklippejä rikoksista. Siis rikostoimittaja. Sarjamurhaaja ottaa Even silmätikukseen ja haluaa tästä yhteistyökumppanin. Murhaaja murhaa ja Eve Singer uutisoi. Eve joutuu tietenkin itse myös hengenvaaraan.
Even työpari on toimittaja-valokuvaaja Joe ja myös Even vanhuudenhöperölle isälle on annettu iso rooli romaanissa.

Helmet-haasteessa tämä tulee kohtaan 47. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet. Kirjapari on tulossa myöhemmin.
Popsugar 2020 -haasteessa mennään kohtaan 

38. A book by or about a journalist

Belinda Bauer; Näkijä

Kahden lapsen katoamistapaus. Anna ja James Buckin pikkupoika Daniel katoaa kotikadultaan. Edie-tyttö taas on kadonnut vuosi sitten samassa kaupungissa. Anna turvautuu meedioon halutessaan selvittää, mitä Danielille on tapahtunut. Ja äärimmäisen epämiellyttävä ja ilkeä rikostutkija Marvel miettii myös, voisiko meediosta olla apua… Kirjan lopussa käydään huikeaa jännitysnäytelmää ja juostaan ajan kanssa kilpaa. Oikein sujuva dekkari, vaikka Marvelin hahmo oli ärsyttävä. Siis är-syt-tä-vä.

Belinda Bauer; Ruumis nro 19

Bauer senkun parantaa otettaan kirja kirjalta. Aikaisemmat olivat ok ja melko hyviä, tässä on jo aika napakka ote. Ja vähän erilainen! Päähenkilö Patrick on asperger-nuorukainen, joka lääketieteen alan opiskeluissaan kohtaa epäilyttävän kuolemantapauksen. Vaan kuka uskoisi erikoista Patrickia.
Loppu oli vähän pettymys. Ei niin, että Belindan taso olisi mitenkään laskenut sitä kohden, vaan päätös jonka hän päätti Patrickin tekevän.

Belinda Bauer; Kadonneet lapset

Belinda Bauerin Exmoor-sarjan paras, ehdottomasti. Vähän vakuuttavampi, paksumpi, hyytävämpi ja vähän jännittävämpi dekkari, joka ehdottomasti jatkaa varsinkin edellisen kirjan hieman kesken jäänyttä juonta, jossa pikkukaupungin poliisin, Jonas Hollyn, vaimo sai surmansa. Mutta nyt sairauslomalle jääneen Jonaksen on aika tarttua taas puikkoihin. Lastensieppausjuoni, joka paljastuu aika karmeaksi psykologiseksi jännitystarinaksi. Huiiii....
Kirjan sympaattisin hahmo on edelleen jo ykköskirjasta tuttu Steven Lamb, vaan kyllä oli oli tämän pikkuveli kavereineenkin kuvattu valloittavasti! Kirjailija osaa hienosti luoda keskenkasvuisen pojannulikan ajatusmaailman, suuri hatunnosto siitä. Oi lumoava lapsuus, veljeys, kaveruus. Onneksi aikuiset eivät tiedä kaikkia lasten seikkailuja, hehän huolestuisivat pahasti.

Belinda Bauer; Tappajan katse

Aika ovela pakkaus oli tämä Tappajan katse, joka ei ollut mitenkään jatkoa edelliselle Hautanummi-kirjalle, mutta tapahtumapaikka oli sama ja Hautanummesta tuttu Steven Lamb esiintyi ohimennen tässäkin kirjassa. Tapahtumapaikka, Exmoor, on mielenkiintoista seutua. Sielläkin sataa lunta ja kärvistellään talvipakkasesta, kuten meillä Suomessa. Mutta kuten suomalaista aina hämmästyttää: autot eivät taida pysyä lumisilla teillä missään muualla kuin Suomessa. Vaikka olisi kuinka talvi, niin liekö talvirenkaita tunneta tai eikö niitä käytetä. Ja tämä ei ole ainoa kerta, kun kirjallisuudessa mennään pitkin ojanpohjia ja aitoja lumisilla maanteillä. Ihme pösilöitä. Onneksi me ollaan suomalaisia. Muuten Exmoorin tunnen lähinnä exmoorinponeistaan, näin heppatyttönä tämäkin on tunnustettava.
Jonas Holly on pikkuisen Shipcottin kaupungin poliisikonstaapeli ja ehdottomasti liian tottumaton hoitamaan murhaa. Tästä syystä suuren maailman tutkijatiimi tulee ja talloo Hollyn varpaille. Ms-tautia sairastava Lucy-vaimo on varmaan toista mieltä. Mikä mielenkiintoinen verkko. Näppärä pikkuteos, joka pyrki ihan herättelemään tunteita. Kas vain.

Belinda Bauer; Hautanummi

"12-vuotias Steven aikoo etsiä lapsena kadonneen enonsa ruumiin, jotta äiti ja isoäiti vihdoin uskoisivat, että eno oli yksi seudulla liikkuneen sarjamurhaajan uhreista, ja lakkaisivat turhaan odottamasta tämän paluuta. Paikallistaakseen ruumiin Steven kirjoittaa vankilassa istuvalle murhaajalle. Viattoman teinipojan ja viekkaan psykopaatin välillä alkaa niukkasanainen, salainen kirjeenvaihto, joka johtaa arvaamattomaan piinaan…" Näin kuvataan Hautanummen esittelyssä.

Pidin kirjasta, se oli osin surullinen ja liikuttava, osin hyytävän jännittävä ja karmea. Jotain oli mistä en pitänyt; tapa jolla Stevenin perhe ja olosuhteet oli kuvattu. Stevenin arki oli jotenkin likaista ja inhottavaa. Vaikka koko murhaaja-juonta ei olisi ollut, niin Stevenin osa tuntui kurjalta. Perhe oli köyhä, niin rahallisesti kuin henkisestikin. Vaikka kirjan lopussa käy hyvin, niin lukijana minulle jäi tunne, että entisenlainen "laiminlyönti" vain jatkui. Stevenin perhe ei ollut kovin miellyttävä. Onneksi Bauerin seuraava kirja kuulemma jatkaa aiheesta vain löyhästi. Toivon tosiaan, ettei minun tarvitse lukea lisää tästä hm... white trashista.