Elizabeth Adler; Talo maalla

 Tarina äidin ja tyttären uudesta elämästä Englannissa, kun avioliitto ja entinen elämä Singaporessa on eletty loppuun. Uusi alku, uudet ihmissuhteet, uusi talo ja uudet kuviot. Mielenkiintoinen seikka oli, että Issy-tyttö sai sokean kissanpennun. Alkoi kiinnostaa, miten sokeat kissat pärjäävät oikeassa elämässä. Koirista väittävät, että kyllähän ne pärjäävät. Tiedä sitten onko totta. Mistä tulikin mieleen, että olen lukenut Adlerilta jonkin kirjan, jossa seikkaili kolmijalkainen koira. Kirjailijalla on ilmeisesti jonkinlainen vammoja saaneiden eläinten kompleksi?

Adler Elizabeth; Barcelonan katujen kuiske

Tämä oli oikeastaan ihan hirveä =). Niin kuin Nora Robertsia, mutta vielä paljon kamalampaa. Ja että miksikö sitten luen tällaisia? No ihan piruuttanikin. Tällaista ei voi ottaa vakavasti. Näköjään Adlerilla on jonkinlainen Malibun etsivät -sarja, jossa kaikki kirjat sijoittuvat johonkin erilaiseen eksoottiseen kohteeseen. En ole lukenut muita, mutta ei tämä ainakaan dekkarilta vaikuttanut.
Suuri maailmantähti Bibi Fortunata (voi yök mikä nimi =)) on vapautettu murhasyytteistä, mutta koko maailman silmissä hän näyttää edelleen syylliseltä. Siitä syystä Bibi katoaa, jättää lapsensa tädin hoitoon ja kukaan ei tiedä mistä etsiä Bibiä.
Paitsi etsivä Mac Reilly. Nääh. Macilla on silmäpuoli ja kolmijalkainen koira. Mitähän irtopisteitä tästä nyt pitäisi antaa. Kuvittelin koko kirjan ajan, miten tuo rampa koiraparka loikkii kolmella jalallaan eteen päin, nivelet ja lihakset kipeinä. Silmäpuolen olisi vielä kestänyt, mutta ei kolmejalkaista. Täytyy olla todella itsekäs tai ajattelematon, kun ei armahda tuollaista koiraa nukutuspiikille.
Nyt on kyllä niin, että lisää tätä sarjaa en lue, jos vain jotain muuta siedettävää löydän kirjastosta. Homma vain on niin, että luen ihan koko ajan ja minulla on pakko olla aina kirja kesken, tällaisiin tyhjäpäisyyksiin on helppo turhautua silloin, kun mitään mielenkiintoista ei ole osunut silmiin.

Elizabeth Adler; Provencen tuoksu

Romanttista hömppää ja seikkailua, jännitystä sekä ihmissuhteita. Tasaista Adleria, tämmöinen kesäkirja, niin kuin nämä nyt aina ovat. Yksi mielenkiintoinen huomio: kirjan takakannessa Martenin linnaa hallitsevaa matriarkkaa sanoaan Raffaellaksi, kahdella äffällä, kun taas kirjan tekstissä rouva on Rafaella, yhdellä äffällä. Ilmankos koko ajan lukiessani alitajuntani tavasi Rafaellan nimeä väärin, kun olin tietysti ensivaikutelmana lukenut takakansitekstin kahden äffän Raffaellan =).