Paulow, Manner, Yliluoma, Somppi, Tähtinen; Brysselin Esso

 Novellikokoelma rikoskertomuksista. Viisi kirjailijaa, kymmenen tarinaa. Kevyt välipala, hauskoja pikku-kertomuksia. Meni alas minullekin, joka en tykkää novelleista.

Helmet-haaste: 15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää 

Josefine Sundström; Banaanipuku, juhlakengät ja superärsyttävä supersankari

 Olipa yllättävän vaikeaa löytää kirjaa, jossa esiintyy supersankari! Tänä vuonna Helmet -haasteessa yksi kohta on sellainen. Ja sitten tämä tuli ihan puun takaa äänikirjavalikoimaa selatessa. Lastenkirja, viisi eri novellia, joista yhdessä sitten esiintyi supersankari. Ihan kiva kirja muuten. Olen aina sanonut, etten lue lastenkirjoja, koska en voi sietää niitä. Ne ovat naiiveja ja yksinkertaisia ja rasittavia ja... ja... no, minä olen aikuinen enkä ymmärrä, mitä lastenkirjoilla on minulle tarjota. Mutta jo ainakin kaksi kertaa olen joutunut toteamaan tämän vääräksi. Lastenkirjakin voi olla oikein mukava pikku opus. Kuten tämä.

Helmet-haaste: 41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista

Tuomas Saloranta; Murhamystiikkaa - okkulttisia etsivätarinoita

Tällainen harmiton novellikokoelma kotimaisen fantasiakirjallisuuden nousevilta tähdiltä. Kirja sisältää 12 novellia, joista jotkut ovat herttaisia, toiset vähän monimutkaisempia. Ihan kiva, että kirjoittajat ovat saaneet äänensä kuuluviin. Mieleen tuli lasten kesäleiri ja iltainen leirinuotio. Tai ehkä ripari. Jokainen kertoo vuorollaan oman kauhutarinansa, kaikilla on mukavaa ja hyvä mieli.

Popsugar 2020 -haasteessa: 

11. An anthology ja vanhaan 2017 Helmet-haasteeseen:  31. Fantasiakirja

Anton Tsehov; Kaksikymmentä

Anton Tsehovia en ollutkaan ennen lukenut. Ja jos en olisi tarvinnut Popsugar 2020 -haasteeseen kirjaa, jonka nimessä on sana kaksikymmentä, niin ennemmin todennäköisesti olisin tarttunut Tsehovin johonkin toiseen teokseen kuin tähän novellikokoelmaan. Yleisesti ottaen en pidä novelleista ja tämän kirjan tarjonta ei ollut päätähuimaavan laadukas. Vähän sellaisia no jaa - harmittomia novelleja. Laadultaan samanlaisia, joita tulisi jos luokallinen yläasteen oppilaita käskettäisiin kirjoittamaan novelli ja koottaisiin ne sitten samoihin kansiin. 

Ja nyt sitten vihjeeksi, että tämä ja monia muita jo tekijänoikeuksien ulkopuolella olevia romaaneita löytyy Projekti Lönnrotista. Näinä korona-aikoina, kun kirjastot on suljettu ja lukeminen loppuu, joutuu mahdollisesti turvautumaan tuommoisiin epätoivoisiin tekoihin. Ei tässä vielä mitään hätää ole; minulla on parisenkymmentä kirjastolainaa, mutta säästelen niitä nyt kultaakin kalliimpina. Pelkään kirjastosulun pitkittyvän ja tästä syystä yritän välttää niiden tuhlaamista. Luen e-kirjaa aina kun pystyn. 

Eli siis Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan: 

2. A book with "20" or "twenty" in the title

Veikko Huovinen; Porsaan paperit

Ohut kirja Huovisen eläinnovelleja. Perusteellista ja selvää Huovis-laatua. Oivaltavia sutkauksia eläimistä, eläinten ajatuksista ja muutama kantaaottava nelijalkaisen haastattelu sekä navettapaneeli. Osa novelleista oli hyviä, osa keskinkertaisia. Muutamat herätti oikeasti surullisiakin ajatuksia. Ja kun olin niin varma, että valitsen tästä turvallisen eläinkirjan Helmet - haasteen kohtaan 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja. Ei ollut täysin turvallinen, mutta varmasti paras valinta siihen kuitenkin. Vältän eläinkirjoja, koska en ole vielä kohdannut yhtään sellaista, joka ei itkettäisi ja josta ei tulisi paha mieli. Onko niitä?

Huovinen on yksi suosikeistani.

Neil Hardwick; Hardwick's Sauce eli Neilin tähteet

Tämä olisi pitänyt oikeasti lukea jo vuosia sitten. Muistan Hardwickin Hello Hello Hello -lasten englanninkieli-sarjan poliisina. Saattoi olla, että katsoin uusintajaksoja vai esitettiinkö sarjaa useita vuosia? Vaikea kuvitella, että olisin 4 vuotiaana katsonut englanninkielistä lastenohjelma... silloin joskus 70-luvulla, hm. Mustavalkotelevisiosta? Todennäköisemmin olen katsonut ohjelman uusintaveriota.
No, Hardwick on kyllä kaikille tuttu, ainakin minun ikäisilleni, ainakin jostain ohjelmasta (Reinikainen, Tankki täyteen, Sisko ja sen veli, Pakanamaan kartta... you name it).
Neilin tähteet -kirja (1988) koostuu novelleista, jotka ovat hieman kärsineet ajan hammasta nykypäivänä luettuna, mutta ei pahasti. Ihan sujuvia hauskoja pikkunovelleja. Erikoisuutena se, että kirja on samoissa kansissa sekä englanniksi että suomeksi. Tästä kielitaitoa harjoittelemaan!

Helmet-haasteen kohtaan 39 - Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama.

Ilkka Koivisto; Ovela lintubongari

Ilkka Koivistosta tulee ensimmäiseksi mieleen Luontoilta. Sitä kuunneltiin ja katseltiin aina lapsuusvuosinani, ja myöhemminkin. Usein ärsytti suunnattomasti ihmisten typeryys esittäessään kysymyksiä (”Mitähän se piisami mahtaa miettiä kun välillä vedenpinta sen pesässä onkin korkealla ja välillä matalalla?”). No mitähän mahtaa... Mutta ei hätää, Ilkka Koivisto varmaan kertoo, huoh. Mielestäni monet soittajat olivat selvästi humalassa. Mutta Luontoilta oli radio- ja televisiotarjonnan parhautta. Ihana Ilkka Koivisto sen nisäkäsasiantuntijana. Parhaiten Koiviston tietysti muistaa Korkeasaaren eläintarhan johtajana.

Ovela lintubongari -novellikokoelma on julkaistu postuumina enkä tiedä ajankohtaa, jolloin yksittäiset novellit on kirjoitettu, mutta ne eivät ole kirjallisesti mielestäni huippuluokkaa. Sen sijaan Koivisto osuu niin järjettömän tarkasti tärkeisiin suuriin kysymyksiin, että melkein tekisi mieli haukkoa henkeä. Tarkkanäköistä luontotajua, ihan elämää suurempia kysymyksiä, mutta pienenä vaatimattomana hipaisuna vain. Matalaan tapaan. Ihmisyydestä, luonnosta, elämästä, maataloudesta, kuluttamisesta, kilpailusta, ihmisluonteesta.

En ole lukenut myöskään yhtään Pentti Linkolan julkaisua, enkä tiedä pystynkö lukemaan, sillä todennäköisesti se menisi vaan itkuksi. (Paitsi ehkä niitä lintukirjoja, joita hän on kirjoittanut, mutta niistäkin se itku kyllä voi onnistua). Mutta Isän jälkeen -novellissaan Koiviston päähenkilö mainitsee seuraavaa: ”Pentti Linkola on todennut, että maailman vaarallisin aine ei ole rikastettu uraani, vaan testosteroni”. Jos Pentti Linkola on sanonut näin, niin tässä on koko elämän suurin totuus. Tähän kiteytyy ihan kaikki. Tämä melkein sai minut miettimään Linkolan teoksen lukemista. En tiedä onko maan päällä ketään toista yhtä viisasta ja tärkeää ihmistä, kuin Linkola, joka tietää, että maailman suurin katastrofi on tämä hillitön väestönkasvu. Ilkka Koiviston romaanihenkilö (aka. Ilkka Koivisto itse, vaikka yrittää väittää toisin eräässä toisessa novellissaan) ymmärtää tämän.

Ilkka Koiviston oma ääni, oma persoona ja mielipiteet selvästi kuultaa läpi monen eri novellin henkilöissä. Yleensä pidän tätä epämiellyttävänä, mutta tällä kertaa ehkä tarkoitus pyhittää keinot. Ei ole mitään tärkeämpää ja suurempaa kuin luonto.

Tällä kirjalla Helmet-haasteen kohtaan 25. Novellikokoelma.